Lasten kasvatus on ensisijaisesti vanhempien tehtävä. Koulu tukee tätä vanhemmuutta. Suurin syy lasten levottomuuteen on vanhempien itsekkyys eli ei olla läsnä ihan OIKEASTI. Lapset istuvat tv.n ääressä tai katsovat videoita tai pelaavat tai ovat kännykällä netissä tai tai tai... Eli koneet ovat aivan loistava lapsen/nuoren lastenvahti, mutta ei ne sitä lapsen tyhjyyttä täytä jonka kuuluis tulla vanhemmilta. Tälle on nimi eli rakkaus. Lapsella on yksi tarve: tulla rakastetuksi eli hyväksytyksi. Lapsella on tarve kokea lämpöä, läheisyyttä ja syliä, rajoja ja rakkautta. Yksinkertaista. Vanhemmat eivät ymmärrä sitä, että se tarve ei täyty sillä että kuskataan harrastuksesta toiseen, kaverilta toiselle, kaupasta toiseen jne jne. tai sillä että kotona ei olla lapsen kanssa vaan siivotaan ja tehdään kaikkea sitä jonka tiimoilta sanotaan että " en mä nyt kulta ehdi, kun mun pitää tehdä tää juttu" . Tämä ei kuitenkaan ole pelkästään vanhempien syy, sillä tähän kaikkeen hulluuteen meitä ajaa media ja yhteiskunta. Otsikot huutaa kuinka äitien tulee olla sitä ja tätä ja uranainen ja ei saa olla kotiäiti ja ei saa tuoksuu pullalle ja ei saa olla lihava ja ei saa olla finnejä ja apua nyt pitää oikeesti kaikkien alkaa karppaan jne jne.... ja sitten se työelämä vaatimuksineeen. Eihän yksikään vanhempi enään kohta oikeasti voi olla edes öisin vanhempi kun kaikki koneet huutaa että on tullut viestii ja mailii ja twitteri touhuu jne jne. Kyllähän se aika menee väkisinkin siihen työn hoitamiseen, kun vanhemmat saavat vielä pelätä sen työnsä puolesta eli on oltava superhypernopeetehokas jotta saa pidettyy paikan itsellään. MIKSI? Raha! jos ei ole työtä ei ole rahaa...tarpeeksi...kun sitä pitää olla paljon ja kokoajan vähän lisää.ja lapsi tarvii (aikuisen mielestä) sen uuden ängryböööördsin ja sen uuden kännykän eli i phonen ja uudet sukset( kun tolla naapurin matillakin on) ja HALLLOOOOO!! LAPSI EI TARVI sitä kaikkea. Lapsi tarvii aikuisen ja turvallisen olon, terveelllistä arki ruokaa, ulkoilmaa ja UNTA! Ei limsoja ja virvoitusjuomia jne vaan terveellistä elämää. Se kaikki on kaikkien saavutettavissa, MUTTA on osattava tehdä selväksi että minä olen aikuinen, sinä olet lapsi, sinä menen nyt nukkumaan, nyt me menemme ulos , nyt me luetaan tässä yhdessä satuja, käydään läksyt läpi, ja meidän perhe elää näin ei niin miten naapuri vaan ihan oikesti me elämme näin koska tää on meille hyväksi jne. Ainut joka tästä kärsii, on markkinatalous. mutta kumpi on tärkeämpi? Lapsi vai se että rattaat pyörii kokoajan lujempaa? Minulle se on lapsi. Minä elän varmaan joku mittarin mukaan "köyhästi" mutta minun lapsi tietää että häntä rakastetaan ja äiti ja isi ei pelkää vaikka itsellä on uhma, murkku tai muu ikä joka saattaa hämmentää mieltä. Vain yksi asia : rakkaus!
perjantaina 02.03.2012
Lasten kasvatus on ensisijaisesti vanhempien tehtävä. Koulu tukee tätä vanhemmuutta. Suurin syy lasten levottomuuteen on vanhempien itsekkyys eli ei olla läsnä ihan OIKEASTI. Lapset istuvat tv.n ääressä tai katsovat videoita tai pelaavat tai ovat kännykällä netissä tai tai tai... Eli koneet ovat aivan loistava lapsen/nuoren lastenvahti, mutta ei ne sitä lapsen tyhjyyttä täytä jonka kuuluis tulla vanhemmilta. Tälle on nimi eli rakkaus. Lapsella on yksi tarve: tulla rakastetuksi eli hyväksytyksi. Lapsella on tarve kokea lämpöä, läheisyyttä ja syliä, rajoja ja rakkautta. Yksinkertaista. Vanhemmat eivät ymmärrä sitä, että se tarve ei täyty sillä että kuskataan harrastuksesta toiseen, kaverilta toiselle, kaupasta toiseen jne jne. tai sillä että kotona ei olla lapsen kanssa vaan siivotaan ja tehdään kaikkea sitä jonka tiimoilta sanotaan että " en mä nyt kulta ehdi, kun mun pitää tehdä tää juttu" . Tämä ei kuitenkaan ole pelkästään vanhempien syy, sillä tähän kaikkeen hulluuteen meitä ajaa media ja yhteiskunta. Otsikot huutaa kuinka äitien tulee olla sitä ja tätä ja uranainen ja ei saa olla kotiäiti ja ei saa tuoksuu pullalle ja ei saa olla lihava ja ei saa olla finnejä ja apua nyt pitää oikeesti kaikkien alkaa karppaan jne jne.... ja sitten se työelämä vaatimuksineeen. Eihän yksikään vanhempi enään kohta oikeasti voi olla edes öisin vanhempi kun kaikki koneet huutaa että on tullut viestii ja mailii ja twitteri touhuu jne jne. Kyllähän se aika menee väkisinkin siihen työn hoitamiseen, kun vanhemmat saavat vielä pelätä sen työnsä puolesta eli on oltava superhypernopeetehokas jotta saa pidettyy paikan itsellään. MIKSI? Raha! jos ei ole työtä ei ole rahaa...tarpeeksi...kun sitä pitää olla paljon ja kokoajan vähän lisää.ja lapsi tarvii (aikuisen mielestä) sen uuden ängryböööördsin ja sen uuden kännykän eli i phonen ja uudet sukset( kun tolla naapurin matillakin on) ja HALLLOOOOO!! LAPSI EI TARVI sitä kaikkea. Lapsi tarvii aikuisen ja turvallisen olon, terveelllistä arki ruokaa, ulkoilmaa ja UNTA! Ei limsoja ja virvoitusjuomia jne vaan terveellistä elämää. Se kaikki on kaikkien saavutettavissa, MUTTA on osattava tehdä selväksi että minä olen aikuinen, sinä olet lapsi, sinä menen nyt nukkumaan, nyt me menemme ulos , nyt me luetaan tässä yhdessä satuja, käydään läksyt läpi, ja meidän perhe elää näin ei niin miten naapuri vaan ihan oikesti me elämme näin koska tää on meille hyväksi jne. Ainut joka tästä kärsii, on markkinatalous. mutta kumpi on tärkeämpi? Lapsi vai se että rattaat pyörii kokoajan lujempaa? Minulle se on lapsi. Minä elän varmaan joku mittarin mukaan "köyhästi" mutta minun lapsi tietää että häntä rakastetaan ja äiti ja isi ei pelkää vaikka itsellä on uhma, murkku tai muu ikä joka saattaa hämmentää mieltä. Vain yksi asia : rakkaus!
– anni (ei varmistettu)