Liikkuipa tänä talvena susi kotiseuduillani Turun pohjoisosassa ja hui kauheaa: susikauhu syntyi sillä sekunnilla. Tässäkin lähiössä tai sen liepeillä suden on nähnyt ainakin 20 ihmistä. Kysyn vaan: missä ovat vaikkapa kännykkäkamerakuvat sudesta? Ehkä kuvan ottaminen ei ole ensimmäinen asia, joka suden nähdessä tulee mieleen, mutta toisaalta: nykynuoret ovat lähes syntyneet kännykkäkamera kourassa. Eli: jätetäänpä 89% havainnoista omaan arvoonsa. Ovat huomionhakua, kuten aina.

Olen turkulainen, yli 60v nainen, kaupungisssa syntynyt ja kasvanut. Ensi sävärin jälkeen: susi, lähellä! huomasin, ettei minua peloita. Tein edelleenkin iltalenkkini ja toivoin, paitsi näkeväni sen, että sudella on järkeä mennä todella pitkälle, ennen kuin uljaat miehet pyssyineen ryntäävät kimppuunsa. Kuten kävi pantasudelle vähän myöhemmein, joku mämmikoura ampui, "vahingossa". Uskokoon ken pystyy.

Olen sitä mieltä, että yksinäisestä sudesta ei ole vaaraa ainakaan aikuiselle ihmiselle, ja siihen uskon, kunnes toisin todistetaan. Eivätkä taida lapsetkaan olla enää yksin metsässä, kuten paimenet vielä 1900-luvun taitteessa. PIhathan voi aina aidata pelätessään.

Eli annetaan susien elää ja olla?

– Annuli (ei varmistettu)