Aivan loistava dokumentti, dokumettiprojekti jaksaa vuodesta vuoteen tehdä laatudokumenttia! Ja varmasti kuvaa niitä ongelmia mitä erityislasten perheillä on ja myös toisaalta kuinka erilaisen samanlaista arkea erityislapset elävät muihin verrattuna. Harmi vaan, että keskustelun ensimmäisillä kommenteilla ei paljon mitään tekemistä itse aiheen ja dokumentin kanssa.

Itse pelkään nykyään työssäni ottaa yhteyttä lastensuojeluun dokumetissa esiin tulevien syiden vuoksi, jos on APUA tarvitseva perhe. Otan sinne yhteyttä vain, jos pelkään lasten puolesta, syy tuli dokumentissa esiin. Avun järjestäminen taas muuta kautta vaatii byrokraattista tappelua ja välillä joutuu nostamaan kädet pystyyn. Mutta kenet tähän saisi puuttumaan?

DNR (=älä elvytä) asia on hankala ja hienosti dokumentti tuo näitä ongelmakohtia esiin. Päätös on lääketieteellinen ja voi olla tilannekohtainen ja ei koskaan saisi tarkoittaa muun hoidon epäämistä! Erikseen on muut hoitolinjat (palliatiivinen, terminaalinen, saattohoito jne.) Törmään päivittäin terveydenhuollossa siihen, että tätä ei ymmärretä ("sillähän on DNR, miksi annetaan antibioottia"). DNR EI KOSKAAN, eikä hoidonraajamispäätökset muutenkaan, perustu "resursseihin". Sydäntä riipaisi, että joku on näin sanonut Päätös on aina lääketieteellinen ja tarkoitus on estää turhaan kärsimystä pitkittävät hoidot ja päätös voidaan aina arvioida uudelleen. Potilaan tahtoa kunnioitetaan ja omaisten kanssa tulee keskustella päätöksestä, mutta päätös on aina lääketieteellinen. Lasten puolella rajanveto on vaikeampaa ja lapsien hoidossa mennään itseasiassa pidemmälle, onhan toipumiskapasiteettikin ihan eri.

Mutta hienoa, että näitä asioita nostetaan esiin!

– järjestelmän sisältä (ei varmistettu)