Looseissa tehdään kyllä hyvin tarkkaan selväksi, että muurariveljien auttaminen ei missään olosuhteissa tarkoita laitonta tai moraalitonta suosimista. Jo jäsenyyden edellytyksenä on, että hakijaa ei ole tuomittu vankeusrangaistukseen, ja jos jäsen syyllistyy rikokseen, hänet erotetaan järjestöstä. Vapaamuurariksi ei siis haluta ihmisiä jotka tekevät/ovat tehneet rikoksia, ja toisen vapaamuurarin laiton suosiminen esimerkiksi työelämässä on rikos siinä missä muutkin.

Olen kuitenkin kanssasi samaa mieltä siitä, että kaikenlaiset sidonnaisuudet on hyvä kertoa avoimesti, varsinkin kun kyse on suurta ihmisjoukkoa koskevasta päätöksenteosta (kuten kunnissa) tai yksittäistä ihmistä koskevasta vakavasta asiasta (kuten tuomioistuimissa). Tämä velvoite koskee kuitenkin yhtä lailla muita järjestöjä ja kerhoja sekä sukulaisuussuhteita ym. Vapaamuurariudessa ei sitouduta mihinkään sellaiseen, minkä perusteella sen pitäisi olla erityisasemassa. Olen tässä siis eri mieltä professori Utriaisen kanssa, jolla haastattelunsa perusteella ei ollut kovinkaan tarkkaa tietoa toiminnastamme ja sen luonteesta.

Vapaamuurareihin liitytään usein työkaverin tai esimerkiksi toisessa firmassa töitä tekevän tuttavan esittelyn perusteella. Itse näkisinkin, että arkielämässä toteutuva läheinen yhteistyö - myös mahdollisine suosimisineen ja muine vaaroineen - on nimenomaan työelämään ja arkituttavuuteen/ystävyyteen liittyvä ilmiö. Jos tällaiset ihmiset ovat mukana myös muuraritoiminnassa, ei muurarius heitä velvoita mihinkään, vaan epäterve työsuhde on mitä todennäköisimmin syntynyt muissa merkeissä.

Mutta meitä on moneen junaan. En yritä vakuuttaa, että kuvaamani tilanne olisi totta aina ja joka tapauksessa, sillä uskon, että vapaamuurarijärjestössä tutustuneet voivat ihan hyvin yrittää hyötyä tuttavuudestaan. Voin ainoastaan vilpittömästi todeta, että järjestö paheksuu voimakkaasti tällaista käytöstä ja että toiminnassamme ei sitouduta mihinkään sellaiseen, mikä velvoittaisi suosimaan toista vapaamuuraria moraalittomasti tai laittomasti. Itse en ole myöskään nähnyt tällaista suosimista.

Ymmärrän kuitenkin hyvin edellisessä viestissäsi tekemäsi tulkinnan, sillä pienellä paikkakunnalla voi todellakin näyttää siltä, että vapaamuurarit jakavat toisilleen etuja ja muut jäävät ilman. Arvostelumielessä käytetty termi "herraseura" ei valitettavasti ole aivan epätarkka kuvaus järjestöstämme, ja itse näkisin mielelläni toiminnassamme enemmän ihmisiä kaikenlaisista ammateista. Duunareita keskuudessamme on, mutta on kuitenkin totta, että suurin osa jäsenistämme on korkeakoulutettuja, ja tässä maailmassa korkeakoulutetut ovat useimmiten tekemässä päätöksiä.

– Itsekin muurari (ei varmistettu)