Harmitonta viihdettä, ajoittain osuvaa ja ajoittain ei niinkään. Viimeisin jakso (14/16) pisti kuitenkin jo ajattelemaan: pariin kertaan harmiteltiin sitä, että jonkun sinkun elämä on jo niin täynnä (kissoja, koiria, harrastuksia tai muuta), ettei sinne enää kukaan mahtuisikaan. Tämäkö on este kumppanin ja rakkauden löytymiselle? Minusta näyttää siltä, että aika usein sangen täydeltä vaikuttava perheellisen elämä, jossa on puoliso, lapset, kissat, koirat, sukulaiset, talo ja mökki ja johon ei todellakaan luulisi mahtuvan enää yhtään mitään lisää, menee aivan uusiksi, kun kohdalle osuu uusi ja jännittävä - tai ehkä se ainoa oikea - rakkaus. Parisuhteista käsin viisastelevat ihmiset tuntuivat olettavan, että sinkun elämässä täytyy olla elämänkumppanin kokoinen aukko. Sellaisen kanssa eläminen olisi kovin raskasta, masentavaa, ehkä jopa säälittävää. Jos uusperheet pystyvät löytämään keinot täysien elämiensä yhteensovittamiseen, kyllä se onnistuu sinkultakin, kun elämäntilanne muuttuu. Jos taas ei onnistu, ehkä niin ei ole tarkoituskaan.

– vanhapiika (ei varmistettu)