No, ohjelma on katsottu ja kyllä täytyy ihmetellä kuten edelläkin todettiin, sen selkeää tarkoitushakuisuutta. Ei vain Jalovaaraa, vaan myös esim. KRS:ää kohtaan. Aivan järkyttävää! Jalovaaralle sentään annettiin mahdollisuus puhua edes hieman omasta puolestaan, mutta tuskinpa Jalovaarakaan tiesi, miten hänen kommenttinsa aseteltaisiin ohjelmakokonaisuudessa. Mistä lähtien on uutinen, että kun sairaiden puolesta rukoillaan, joskus (siis korostan, joskus, ei suinkaan aina) törmätään henkivalloista johtuviin ongelmiin? Tämä on aivan tuttua kristityille jotka ovat olleet hieman pidempään uskossa. Aivan varmasti jokainen esim. Afrikassa ollut lähetystyöntekijä tämän tunnistaa. Kun ihmisiä tulee uskoon erilaisten alkukantaisten uskomusten piiristä, he ovat monesti kovinkin sidottuja. Mutta länsimaissa tämä todellisuus tuppaa unohtumaan. Niillä, jotka rukoilevat sairaiden puolesta, on tietenkin oltava rakkaudellisuutta ja ymmärtämystä, suurta herkkyyttä kaikkia kärsiviä ja sairaita kohtaan. Ei henkivalloista voi edes puhua kaikille, joiden puolesta rukoillaan. Liiallinen keskittyminen henkivaltojen todellisuuteen voi olla vääristynyttä, mutta koko asian kieltäminen osoittaa vain sen, että henkilö ei tunne asiaa, josta hänellä on kuitenkin mielipide. Psykologi esim. voi antaa kyllä lausunnon psykologina, mutta ei pappina. Juuri sen vuoksihan sielunhoitajia kurssitetaan, että he osaavat kohdata oikeanlaisella herkkyydellä ne, joiden puolesta rukoilevat! Suomi ei ole kommunistimaa, jossa ateismi olisi kaikkein korkein aate eräiden mielestä, eihän?

– pro fide (ei varmistettu)