Tavallaan olen samaa mieltä ja eri mieltä kummankin kanssa. Keski-Euroopan tilanne on paljon parempi. Olen useammassakin haastattelussa (tässä en tainnut) sanonut, että Hollannissa lääkäriä pidetään puoskarina, jos tämä vaikkapa määrää uupuneelle ihmiselle masennuslääkkeet tutkimatta vaivan syytä, mikä Suomessa on ihan normaali käytäntö. Täällä on myös paljon enemmän lääkäreitä, jotka tuntevat ravitsemusta, ravintolisiä, hormoneita jne.

Silti minulla on ollut kummassakin maassa sama ongelma: joitain hoitoja en saa, koska minulla ei ole rahaa (kasvuhormoni ja antiherpesviraalit), immunoglobuliinia en Suomessa saanut, koska Kela ei halunnut maksaa sitä, ja täällä sitä ei ilmeisesti juuri käytetä. Tiedän useamman suomalaisen, jotka ovat maksaneet viisinumeroisia summia (omat säästöt, vanhempien säästöt, auton myynti, pankkilaina jne) saadakseen noita viruslääkkeitä, koska Suomessa ainakin yksi lääkäri niitä kirjoittaa.

Monien sairauksien hoidossa ei ole sinänsä ratkaisevaa, meneekö julkiselle vai yksityiselle. Kummassakin voi olla vastassa erittäin tympeä ihminen, usein suorastaan k-pää. Tärkeämpää on päätyä hyvälle lääkärille, mikä tietysti usein käytännössä tarkoittaa yksityistä lääkäriä, kuten Olli Polo. Monella tutulla ei ole varaa mennä yksityiselle. :-/

Jos rahaa on tarpeeksi, silloin voi myös lähteä ulkomaille hoitoon, kuten useampi tuttuni on tehnyt. Yksi on tullut tänne Hollantiin, yksi on käynyt kai useammassakin eri maassa, yksi on Yhdysvalloissa saamassa CFS:ään tuhansia euroja kuussa maksavaa kokeellista Ampligen-lääkettä.

Onhan siinä selvää eriarvoisuutta.

– Maija Haavisto (ei varmistettu)