torstaina 07.03.2013

Wille Rydman on oppikirjaesimerkki näköalattomista ekonomeista, joille työntekijä on pelkkä kuluerä. Se paljastuu ihmisestä aina siitä, pohtiiko hän työn hintaa, vai sitä mihin se palkka kuluu. Suomessa duunareilla on tosiaan EU-kollegoita kovemmat tulot, mutta insinööriportaasta eteenpäin vertailussa tiputaan. Eli täällä on kalliit halvat työt ja halvat kalliit työt. Ei pitäisi vaatia korkeasti koulutetulta paljoa pinnistelyjä ymmärtää, että MENOT ova karanneet käsistä. Kokoomuksen paikallispolitikot etunenässä huseeraavaat pääkaupunkiseudun kaupungeissa sellaista maankäyttöpolitiikkaa, että se tuottaa hyvin maan- ja asuntojen omistajille, mutta aiheuttaa valtavia palkkapaineita. Edunvalvontajärjestö kokoomuksen valtakunnallinen siipi puolestaan pitää huolen siitä, ettei tehdä turhia rajoituksia sen suhteen minne työpaikkoja roiskitaan. On edesvastuutonta kaavoittaa moottoritien varteen 1000, 10000, tai 50000 työpaikan tilat pohtimatta onko resursseja järjestää työntekijöille riittävästi asuntoja, MYÖS niille matalapalkkaisille siivoajille! Ja jos onnistuukin löytämään asumisen kauempaa, halvemmalta alueelta, niin nykyisin on tehty mahdottomaksi sekin että työnantajakin voisi muuttaa halvemmalle alueelle, säästää kuluissaan, lähettää siivoojansa keikalle Helsinkiin, maksaa keikasta verovapaata matkakorvausta, jolloin työntekijän KÄTEENJÄÄVÄ palkka kasvaisi jo kahdesta päästä: vähemmän menoja ja enemmän nettotuloja. Tätähän ei suomen rydmanit osaa laskea, tuijotetaan vain työn hintaa. Pitäisi vertailla EU-laajuisesti eri ammattien nettotuloja, niin ongelmat tulisivat paljonpaljon nopeammin esiin.

Vastaa

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Vastaa alla olevaan kysymykseen.
Kysymyksen tarkoitus on varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Muualla Yle.fi:ssä