Katsoin Aamusydämellä ohjelman ja tulin siihe tulokseen että kyllä raamattu pitää paikkansa.
Miettinen teki uskovista aivan kamalia tyranneja.Joskus 1960 luvulla ja ennen tosin oli tiukemmat rajat miten uskovien ainakin tuli yrittää elää.Kaikki tosin luettiin raamatusta ,ei niitä kukaan keksinyt.
Nyt sitten ei uskovia erotakaan oikeastaan mistään.Eikä se ulkonäkö ole se tärkein vaan elämäntapa.Totuushan on että uskovat aivan läpikotaisin ovat maallistuneet niin hurjaa vauhtia,että tosi uskovia ei kohta tunnu paljoa olevankaan.Sekin on kirjoitettuna Raamatussa ja niinhän se on että kaikki ennustukset pikkuhiljaa täyttyvät.En tiedä missä vielä 1990 luvulla oli niin tiukat säännöt ettei ihminen voinut rauhassa kasvaa ja kehittyä,ehkä tämä henkilö ei yksinkertaisesti usko Jumalaan taiei halua uskoa.Minut erotettiin seurakunnasta joskus 60luvulla koska elämäntapojani ei hyväksytty.Nyt ehkä olisi toisin,mutta en tiedä mikä on oikein,koska sitten kyllä en yrttänytkään elää millään lailla kunniallisesti.Koko ikäni olen uskonut Jumalaan ja rukoillut kun olen apua tarvinnut ,enkä ole koskaan Jumalaa kieltänyt vaan sanonut suoraan uskovani Jumalaan.Mutta se ei riitä.Ensinnäkään mikään seurakunta ei pelasta ei saarnaaja pelasta eikä paranna vaan se on Jumala.Siitä ei voi kukaan ihminen ottaa kunniaa.Meillä täytyy olla suora yhteys tuonne yläkerran Herraan ja sitäkautta kaikki asiat selvenevät jos neuvoa pyydämme.En minäkään kaikkia piirejä hyväksy,mutta sitten mietin ,että en ole kelvollinen päättämään kenet Jumala hyväksyy.Jos ihminen aidosti luottaa Jumalaan ja on elävässä uskossa niin seurakunnalla ei ole väliä.Itse taistelen eteenpäin pikkuhiljaa ja olen oppinut jopa kiittämään jokaisesta päivästä jonka saan täällä olla oppimassa uutta.Olen sitä mieltä että nyt tarvittais oikein kunnon herätyspuhuri ennenkaikkea uskovien joukossa ja stten kaikkialla muualla koska on kamalaa jos sokeat neuvovat sokeaa.Vielä siitä tiukasta kurista.Jos silloin 1958 olisi kerrottu lehdissä lasten hyväksikäytöistä tai petoksista ynnä muista niin se olisi ollut kuin maailman loppu.Että Raamattu kouraan ja niitä oikeita oppeja jakamaan ei niinkään sääntöjä,koska kyllä uskovan ihmisen omatunto kertoo ,mitä voi tehdä.Eli jos aiomme pelastua meidän on vaan nöyrryttävä ja palattava Jumalan eteen pyytämään armoa josko meistä vielä johonkin olisi.Lopuksi vielä että onnellisin aika elämässäni oli silloin nuorena uskovana olen rukoillut ,että saisin takaisin sen puhtaan lapsenuskon
sunnuntaina 25.08.2013
Katsoin Aamusydämellä ohjelman ja tulin siihe tulokseen että kyllä raamattu pitää paikkansa.
Miettinen teki uskovista aivan kamalia tyranneja.Joskus 1960 luvulla ja ennen tosin oli tiukemmat rajat miten uskovien ainakin tuli yrittää elää.Kaikki tosin luettiin raamatusta ,ei niitä kukaan keksinyt.
Nyt sitten ei uskovia erotakaan oikeastaan mistään.Eikä se ulkonäkö ole se tärkein vaan elämäntapa.Totuushan on että uskovat aivan läpikotaisin ovat maallistuneet niin hurjaa vauhtia,että tosi uskovia ei kohta tunnu paljoa olevankaan.Sekin on kirjoitettuna Raamatussa ja niinhän se on että kaikki ennustukset pikkuhiljaa täyttyvät.En tiedä missä vielä 1990 luvulla oli niin tiukat säännöt ettei ihminen voinut rauhassa kasvaa ja kehittyä,ehkä tämä henkilö ei yksinkertaisesti usko Jumalaan taiei halua uskoa.Minut erotettiin seurakunnasta joskus 60luvulla koska elämäntapojani ei hyväksytty.Nyt ehkä olisi toisin,mutta en tiedä mikä on oikein,koska sitten kyllä en yrttänytkään elää millään lailla kunniallisesti.Koko ikäni olen uskonut Jumalaan ja rukoillut kun olen apua tarvinnut ,enkä ole koskaan Jumalaa kieltänyt vaan sanonut suoraan uskovani Jumalaan.Mutta se ei riitä.Ensinnäkään mikään seurakunta ei pelasta ei saarnaaja pelasta eikä paranna vaan se on Jumala.Siitä ei voi kukaan ihminen ottaa kunniaa.Meillä täytyy olla suora yhteys tuonne yläkerran Herraan ja sitäkautta kaikki asiat selvenevät jos neuvoa pyydämme.En minäkään kaikkia piirejä hyväksy,mutta sitten mietin ,että en ole kelvollinen päättämään kenet Jumala hyväksyy.Jos ihminen aidosti luottaa Jumalaan ja on elävässä uskossa niin seurakunnalla ei ole väliä.Itse taistelen eteenpäin pikkuhiljaa ja olen oppinut jopa kiittämään jokaisesta päivästä jonka saan täällä olla oppimassa uutta.Olen sitä mieltä että nyt tarvittais oikein kunnon herätyspuhuri ennenkaikkea uskovien joukossa ja stten kaikkialla muualla koska on kamalaa jos sokeat neuvovat sokeaa.Vielä siitä tiukasta kurista.Jos silloin 1958 olisi kerrottu lehdissä lasten hyväksikäytöistä tai petoksista ynnä muista niin se olisi ollut kuin maailman loppu.Että Raamattu kouraan ja niitä oikeita oppeja jakamaan ei niinkään sääntöjä,koska kyllä uskovan ihmisen omatunto kertoo ,mitä voi tehdä.Eli jos aiomme pelastua meidän on vaan nöyrryttävä ja palattava Jumalan eteen pyytämään armoa josko meistä vielä johonkin olisi.Lopuksi vielä että onnellisin aika elämässäni oli silloin nuorena uskovana olen rukoillut ,että saisin takaisin sen puhtaan lapsenuskon
– Anonyymi (ei varmistettu)