Koulukotihankkeet toivat kunnille vakituisia työpaikkoja ja poliitikoille pisteitä. Tämänkin vuoksi asukkaat ummistivat silmänsä laitoslasten kohtelulta. Virallisestikin hylättyä lapsiainesta uskottiin voitavan kohdella kuinka vain, ilman seurausten pelkoa. Aikuiset ja monet paikalliset pojat demonisoivat Kotiniemen poikia. Me Kotiniemen pojat olimme heille "pahoja koviksia", jotka "hakkaamme heidän pojat, viemme tytöt ja varastamme autot ja polkupyörät karatessamme". Näin valtiovalta opetti ihmiset meihin suhtautumaan ja antoi luvan sellaisena meitä katsoa ja kohdella.

Yksiulotteisesti ihmisistä aineksena puhuminen viittaa materiaan ja raaka-aineeseen. Huonoa ainesta on vaikea työstää sen yllättävän ja ennalta-arvaamattoman käyttäytymisen vuoksi. Parempi ainesmassa taipuu ja tottelee takojan käsissä, siitä voi tahkota voittoa. Se ei väsy vaan kestää sietäen mekaanista kulutusta kuin klassinen jakoavain - hymyillen.

Monet paikalliset tytöt kuitenkin tykkäsivät meistä. Jotkut heistä sousivat veneillä Kotiniemen rantaan, jos poikakaveri ei päässyt iltalomalle, tai ei onnistunut livahtamaan puntikselle. Monessa mielessä silloinen nuorten elämä oli kuin nykyinenkin. Ero oli siinä, että meidän tuli viihtyä enemmän itsemme ja toisten kanssa omin voimin ja avuin:

"Voi noita nykyisiä nuoria, on naisia, viinaa ja mönkijöitä!"
"Niinpä, ei ollut ennen mönkijöitä!"

severi

– severi (ei varmistettu)