Työtahti ja motivaatio saattoi olla laitoksessa murhaavakin. Eräänä aamuna minut johtajan määräyksellä pantiin valvoja "Kuikan" kanssa peltotöihin. Olin juuri noussut putkasta tihkusateiseen päivään. Putkareissulla minut hakattiin tekaistun syytöksen perusteella. Valvojat vetelivät johtajan mäyräkoiran ketjulla paljaaseen selkääni - johtajan käskystä ja katsellessa. Raukkamaista, ja ainoa kerta, kun minut laitoksissa hakattiin henkilökunnan toimesta. Poikien kanssa tapellessa sentään sai ja antoi turpaan. Syyn vainoon arvelin olleen salasuhteeni paljastuminen erääseen palvelustyttöön, joka asui johtajan talossa. Hänelle johtaja ei voinut mitään, mutta minä olin suojaton.
Traktori ja sen vetämä kylvökone kiinnitettiin toisiinsa V-muotoon hitsatuilla raudoilla. Istuin kiinityksen kapeassa päässä, seläkkäin kuljettajan kanssa. Hinattavassa koneessa oli ylimpänä siemensäiliö ja peltoa vasten painautui lautasrivi, joka kynsi matalia vakoja, jonne siemenet säiliöstä putosivat. Tehtäväni oli tyrkkiä istualtani pitkällä seipäällä pois lautasten väliin kertyvä multa, jotta kylvö sujuisi. Ajoimme peltoa päästä päähän. Käännös tapahtui riuskasti. Kuski lukitsi toisen traktorin takapyöristä ja polkaisi toiseen täyden vedon. Kylvöyhdistelmä kääntyi jyrkästi hetkessä. Sitten taas toiseen päähän ja sama juttu. Pelkäsin väsyessäni yhä enemmän, että putoan.., kunnes niin tapahtuikin. Keskipakoisvoimasta sinkouduin peltoon, kylvökoneen ja traktorin väliin. Kun tajusin Kuikan vetävän kylvökoneen ylitseni, niin ehdin ajatella kuolevani, kunnes upposin pelastavaan peltoon. Kuoleman tuttu tunne palaa usein mieleeni.
Pehmeä pelto pelasti minut. Seisaalleni kömmittyäni näin Kuikan pysähtyneen vasta pellon toiseen päähän. Katselimme toisiamme, kunnes näin traktorin alkavan liikkua minua kohden. Rämmin pakoon pellon reunaan. Kuikka nousi traktorista eteeni. Hän näytti pettyneeltä. Oliko hän pettynyt, etten pystynyt jatkamaan töitä, vaiko siksi, etten kuollut enkä edes vammautunut? Sinänsä se on yhdentekevää, sillä hänen asenteensa oli jo murhaava. "Kylvän pellon loppuun, sitten lähdetään!" hän urahti ja kiipesi traktoriin takaisin.
Istua kökötin tihkusateessa ojan reunalla ja kivut kovenivat. Kyntölautaset eivät olleet uponneet minuun, mutta lautasten ylityskohdat kehossani turposivat nopeasti. Kuikan saatua lopulta pellon kylvettyä palasimme laitokseen, minä istuin peräkärrin reunalla. Perillä nilkutin sairaanhoitajaan ja jouduin jäämään sairastaloon. Sateessa istuminen oli tehnyt sekin tehtävänsä. Kuume nousi nopesti. Toivuttuani punttasin yöllä johtajan talolle ja kiipesin ikkunasta palvelustytön huoneeseen. Sain lohdun lisäksi kuulla Leppäniemiuhasta. Ennen hänen luotaan poistumistani seisoin hetken talon yläkertaan johtavien portaiden alarapulla ristiriitaisin ajatuksin. Myöhemmin olen miettinyt, kuinka jotkut kaikkivoipaisuuden tunteessaan menettävät itsesuojeluvaistonsakin.
Karkasin seuraavana päivänä. Karkureissulla onnistuin hankkimaan vankilatuomion ja pääsin Keravan nuorisovankilaan Kotiniemeä, sen mielivaltaista johtajaa, sekä hänen käskyläisiään hetkeksi pakoon. Johtaja nimittäin junaili minut Keravalta takaisin Kotiniemelle. Karkasin heti uudelleen. Autovarkauden ja kiivaan takaa-ajon jälkeen olin pian taas Keravalla turvassa. Sitten vihdoin siviiliin. Vuosien jahti oli syönyt miestä ja maailmakin oli kovin muuttunut laitosvuosien aikana, mutta elämä kuitenkin sai jatkua..!
lauantaina 25.05.2013
Työtahti ja motivaatio saattoi olla laitoksessa murhaavakin. Eräänä aamuna minut johtajan määräyksellä pantiin valvoja "Kuikan" kanssa peltotöihin. Olin juuri noussut putkasta tihkusateiseen päivään. Putkareissulla minut hakattiin tekaistun syytöksen perusteella. Valvojat vetelivät johtajan mäyräkoiran ketjulla paljaaseen selkääni - johtajan käskystä ja katsellessa. Raukkamaista, ja ainoa kerta, kun minut laitoksissa hakattiin henkilökunnan toimesta. Poikien kanssa tapellessa sentään sai ja antoi turpaan. Syyn vainoon arvelin olleen salasuhteeni paljastuminen erääseen palvelustyttöön, joka asui johtajan talossa. Hänelle johtaja ei voinut mitään, mutta minä olin suojaton.
Traktori ja sen vetämä kylvökone kiinnitettiin toisiinsa V-muotoon hitsatuilla raudoilla. Istuin kiinityksen kapeassa päässä, seläkkäin kuljettajan kanssa. Hinattavassa koneessa oli ylimpänä siemensäiliö ja peltoa vasten painautui lautasrivi, joka kynsi matalia vakoja, jonne siemenet säiliöstä putosivat. Tehtäväni oli tyrkkiä istualtani pitkällä seipäällä pois lautasten väliin kertyvä multa, jotta kylvö sujuisi. Ajoimme peltoa päästä päähän. Käännös tapahtui riuskasti. Kuski lukitsi toisen traktorin takapyöristä ja polkaisi toiseen täyden vedon. Kylvöyhdistelmä kääntyi jyrkästi hetkessä. Sitten taas toiseen päähän ja sama juttu. Pelkäsin väsyessäni yhä enemmän, että putoan.., kunnes niin tapahtuikin. Keskipakoisvoimasta sinkouduin peltoon, kylvökoneen ja traktorin väliin. Kun tajusin Kuikan vetävän kylvökoneen ylitseni, niin ehdin ajatella kuolevani, kunnes upposin pelastavaan peltoon. Kuoleman tuttu tunne palaa usein mieleeni.
Pehmeä pelto pelasti minut. Seisaalleni kömmittyäni näin Kuikan pysähtyneen vasta pellon toiseen päähän. Katselimme toisiamme, kunnes näin traktorin alkavan liikkua minua kohden. Rämmin pakoon pellon reunaan. Kuikka nousi traktorista eteeni. Hän näytti pettyneeltä. Oliko hän pettynyt, etten pystynyt jatkamaan töitä, vaiko siksi, etten kuollut enkä edes vammautunut? Sinänsä se on yhdentekevää, sillä hänen asenteensa oli jo murhaava. "Kylvän pellon loppuun, sitten lähdetään!" hän urahti ja kiipesi traktoriin takaisin.
Istua kökötin tihkusateessa ojan reunalla ja kivut kovenivat. Kyntölautaset eivät olleet uponneet minuun, mutta lautasten ylityskohdat kehossani turposivat nopeasti. Kuikan saatua lopulta pellon kylvettyä palasimme laitokseen, minä istuin peräkärrin reunalla. Perillä nilkutin sairaanhoitajaan ja jouduin jäämään sairastaloon. Sateessa istuminen oli tehnyt sekin tehtävänsä. Kuume nousi nopesti. Toivuttuani punttasin yöllä johtajan talolle ja kiipesin ikkunasta palvelustytön huoneeseen. Sain lohdun lisäksi kuulla Leppäniemiuhasta. Ennen hänen luotaan poistumistani seisoin hetken talon yläkertaan johtavien portaiden alarapulla ristiriitaisin ajatuksin. Myöhemmin olen miettinyt, kuinka jotkut kaikkivoipaisuuden tunteessaan menettävät itsesuojeluvaistonsakin.
Karkasin seuraavana päivänä. Karkureissulla onnistuin hankkimaan vankilatuomion ja pääsin Keravan nuorisovankilaan Kotiniemeä, sen mielivaltaista johtajaa, sekä hänen käskyläisiään hetkeksi pakoon. Johtaja nimittäin junaili minut Keravalta takaisin Kotiniemelle. Karkasin heti uudelleen. Autovarkauden ja kiivaan takaa-ajon jälkeen olin pian taas Keravalla turvassa. Sitten vihdoin siviiliin. Vuosien jahti oli syönyt miestä ja maailmakin oli kovin muuttunut laitosvuosien aikana, mutta elämä kuitenkin sai jatkua..!
severi
– severi novala (ei varmistettu)