Koskettava dokumentti ja hieno päähenkilö. Silti tulee mieleen, myös kommentteja lukiessa, että miksi me vaadimme yhteiskuntaa tekemään jotakin? Kai me itsekin voisimme tehdä jotakin? Minä ainakin voisin ihan hyvin uhrata muutaman tunnin viikossa ollakseni Heljän tai hänen kaltaisensa kaveri. Tietenkin verorahoja pitää käyttää hyviin tarkoituksiin, mutta kaikkea ei voi korvata rahalla. Onko nyt liikaa vaadittu että jokainen meistä kysyisi silloin tällöin siltä naapurin vanhukselta rappukäytävässä tavatessa että onko kaikki hyvin ja miten menee.

– Anonyymi (ei varmistettu)