Tänään on uutisoitu Talvivaaran mahdollisesta konkurssista. On huomioitavaa, että raskasmetallijäämät joita Talvivaaran sakkauslaitos ei ole pystynyt poistamaan, sekä veteen jääneet suolat muodostavat ehkä liian suuren haasteen Talvivaaran tulevaisuudelle.

Sellaista tunnettua teknologiaa ei ole olemassa, mikä mahdollistaisi Talvivaaran jätevesien puhdistamisen kannattavasti. Tehtaan jatkaminen ja rahoituksen saaminen ei tuo ratkaisua tähän perusongelmaan, johon esim. Mauri Pekkarinen ei osaa tai halua ottaa kantaa.

Mitä enemmän kaivosalueella suoritetaan louhintaa, sitä pidemmäksi ja kalliimmaksi muodostuu kaivosalueen jälkien siivoaminen, koska biologinen prosessi murskeläjissä ei tule loppumaan vielä moniin vuosiin kaivoksen sulkemisen jälkeen.

Eilisessä A-studiossa eräs professori otti kannan, jossa Talvivaaran toiminnan jatkuminen olisi ympäristön kannalta edullisin vaihtoehto. Mielestäni tämäkään kannanotto ei kestä kriittistä tarkastelua, koska tässäkään ei otettu kantaa siihen, kuinka paljon Talvivaaran jätevesien puhdistaminen tulisi oikeasti maksamaan.

Nyt Talvivaaran toiminta on perustunut ympäristölupien ylittämiseen, sekä kaivosalueella syntyvien jätteiden varastoimiseen kaivosalueella eikä suinkaan niiden asianmukaiseen prosessoimiseen.

Talvivaaran osalta tulisi tehdä välittömästi puolueettoman tahon tekemä selvitys jätevesien puhdistamisesta aiheutuvista kustannuksista, jäteveden puhdistuskustannus/per tuotettu nikkelitonni, ja vasta sitten valtio voisi harkita, kannattaako Talvivaaraan sijoittaa lisää.

– Pullonkaulat kunnossa (ei varmistettu)