Jokainen kerta kun olen asioinut yksityisellä lääkäriasemalla, minua, tai työnatajaani, on ylilaskutettu. Aika laitetaan säännönmukaisesti yläkanttiin. 10 minuutin piipahdus ei mene <20 minuutin kohtaan, vaan se menee <30 minuutin kohtaan.
Useiden lääkäreiden moraalinen rappio on valitettava tosiasia. Liiketoiminta ei sovi terveydenhuoltoon.
Nyt ollaan tilanteessa, jossa ei enää ei voi edes luottaa, että onko diagnoosi tehty aidosti potilaan tarpeen vuoksi, vai onko kyse siitä, että lääkäri haluaa muutaman jalan pidemmän veneen seuraavaksi kesäksi. Tämä ei sovi tilanteeseen, jossa toimitaan ammattilaisen ja maallikon välillä. Potilaalla ei ole mitään mahdollisuutta tietää, onko lääkärin diagnoosi ja ehdottama hoito oikea ja tarpeellinen.
Kun tehdään liiketoimintaa, niissä tilanteissa, joihin liiketoiminta sopii, molemmilla puolilla pöytää on tyypillisesti asiantuntemusta. Ostaja tietää tärkeissä asioissa, että mitä on ostamassa ja ei ole myyjän armoilla. Terveydenhuollossa näin ei ole. Potilas ei ole lääketieteen osaaja. Nyt lääketieteenosaajat, joiden koulutuksen potilaat ovat maksaneet, pyrkivät maksimoimaan potilailtaa saamansa rahan, sillä mikään ei tunnu riittävän.
Julkisen terveydenhuollon kehitystehtäviin tulee palkata myös muiden alojen osaajia. Sairaalat ja terveyskeskukset ovat siitä harvinaisia organisaatioita, että niitä johtavat pääsääntöisesti yhden ammatin osaajat - lääkärit. Muiden alojen ammattilaisia on hyvin vähän. Näin ollen ei ole ollenkaan ihmeellistä, että jonoja ei osata hallita ja aikatauluttaminen ja kapasiteetin hallinta ovat epä-ammattimaisesti hoidettuja. Prosessit ovat epävarmoja, epämääräisiä ja virhealttiita. Niitä voitaisiin parantaa, mutta tämä ei lääkäreille yleensä sovi. Eräs TKK:n professori, joka oli pitkään yrittänyt parantaa kyseisiä prosesseja, totesi turhautuneena televisiossa, että "Lääkärit ovat primadonnia". Hän lopetti kehittämisyritykset. Primadonnat eivät kritiikkiä kuuntele. Yhteistyöhön heidän ei myöskään tarvitse ryhtyä muiden alojen osaajien kanssa, sillä eihän yhteistyöstä kieltäytymisestä aiheudu mitään muuta "kuin vain" terveydenhuollon heikon tason jatkuminen, monen terveyden heikkeneminen ja muutamia kuolemia. Mitäpä niistä.
perjantaina 15.11.2013
Jokainen kerta kun olen asioinut yksityisellä lääkäriasemalla, minua, tai työnatajaani, on ylilaskutettu. Aika laitetaan säännönmukaisesti yläkanttiin. 10 minuutin piipahdus ei mene <20 minuutin kohtaan, vaan se menee <30 minuutin kohtaan.
Useiden lääkäreiden moraalinen rappio on valitettava tosiasia. Liiketoiminta ei sovi terveydenhuoltoon.
Nyt ollaan tilanteessa, jossa ei enää ei voi edes luottaa, että onko diagnoosi tehty aidosti potilaan tarpeen vuoksi, vai onko kyse siitä, että lääkäri haluaa muutaman jalan pidemmän veneen seuraavaksi kesäksi. Tämä ei sovi tilanteeseen, jossa toimitaan ammattilaisen ja maallikon välillä. Potilaalla ei ole mitään mahdollisuutta tietää, onko lääkärin diagnoosi ja ehdottama hoito oikea ja tarpeellinen.
Kun tehdään liiketoimintaa, niissä tilanteissa, joihin liiketoiminta sopii, molemmilla puolilla pöytää on tyypillisesti asiantuntemusta. Ostaja tietää tärkeissä asioissa, että mitä on ostamassa ja ei ole myyjän armoilla. Terveydenhuollossa näin ei ole. Potilas ei ole lääketieteen osaaja. Nyt lääketieteenosaajat, joiden koulutuksen potilaat ovat maksaneet, pyrkivät maksimoimaan potilailtaa saamansa rahan, sillä mikään ei tunnu riittävän.
Julkisen terveydenhuollon kehitystehtäviin tulee palkata myös muiden alojen osaajia. Sairaalat ja terveyskeskukset ovat siitä harvinaisia organisaatioita, että niitä johtavat pääsääntöisesti yhden ammatin osaajat - lääkärit. Muiden alojen ammattilaisia on hyvin vähän. Näin ollen ei ole ollenkaan ihmeellistä, että jonoja ei osata hallita ja aikatauluttaminen ja kapasiteetin hallinta ovat epä-ammattimaisesti hoidettuja. Prosessit ovat epävarmoja, epämääräisiä ja virhealttiita. Niitä voitaisiin parantaa, mutta tämä ei lääkäreille yleensä sovi. Eräs TKK:n professori, joka oli pitkään yrittänyt parantaa kyseisiä prosesseja, totesi turhautuneena televisiossa, että "Lääkärit ovat primadonnia". Hän lopetti kehittämisyritykset. Primadonnat eivät kritiikkiä kuuntele. Yhteistyöhön heidän ei myöskään tarvitse ryhtyä muiden alojen osaajien kanssa, sillä eihän yhteistyöstä kieltäytymisestä aiheudu mitään muuta "kuin vain" terveydenhuollon heikon tason jatkuminen, monen terveyden heikkeneminen ja muutamia kuolemia. Mitäpä niistä.
– Lisää lääkäreitä kouluihin (ei varmistettu)