kun katsoin aamusydämmellä ohjelmän.jähmetyin kuuntelemaan,ja koin kuin minun suulla puhuitte.oli järkytys kuitenkin kuulemani,niin liikutuin kyyneliin.kun nyt asiaa olen selvitellyt mitä joulumerkkikodin lapsien lapsuus ollut muidenkin kertomana.olen syvästi syvästi kuin shokissa.että juur tästäkö perheessänikin on ollut kyse.oletin jotta muuten vaan minussa ollut syy miksen ole ollut rakastettu,hyväksytty.nyt tajuan että noin minulle on käynyt ja niin ei edelleenkään minua hyväksytä muiden sisarusten elämään,ei kutsuta perhejuhliin,ei kysellä edelleenkään kuulumisia...oon edelleenkin kuin muukalainen.tämä ohjelma herätti niin minut tajuamaan voimakkaasti vääryyden jota koin,koen.mutta on lohduttanut jotta muiden kertomukset on niin kuin minusta puhuttais.miehenikin niin meni totiseksi kun luki kertomuksia ja sanoi että on kuin minun kertomat.tästä voimaa eheytymiseeni jotta ei minun vika olekkaan.kiitos teille rohkeasta esille tuomisesta.näitä asioita ei saa piilottaa,enään.

– anne-hellevi-64 (ei varmistettu)