Itse sairastuin rintasyöpään 5 vuotta sitten. Kyhmy löydettiin sattumalta, ensireaktioni oli vähän hämmentynyt lähinnä. Kun mammografia ja neulanäytteet varmistivat asian, ajattelin vain, et se pitää sitten vaan leikata pois. Leikkaus hieman jännitti, selvisin osapoistolla. Kaikki sujui hyvin ja paranin leikkauksesta hyvin. Sytohoidot olivat rankkoja kyllä, mutta selvisin niistä. Sädehoidot olivat helpompia.

Kaiken kaikkiaan kokemuksena rintasyöpäsairaus oli kuitenkin omalta osalta *helppo* verrattuna reilu 20 vuotta sitten kokemaani suruun, kun menetin 2-vuotiaan tyttäreni. Hän kuoli silmieni edessä juostuaan auton alle. Se kokemus ja siitä *selvinneenä* antoi minulle kaikessa traagisuudessaan uskon siihen, että ei tule mitään niin kamalaa, ettenkö kestäisi. Käytän lainausmerkkejä tuossa selviytymisessä, koska sellainen kokemus ei koskaan unohdu!

– Selviytyjä (ei varmistettu)