Muutama täällä on sitä mieltä, ettei viimevuotinen joulukalenteri sopinut kohderyhmälleen, koska Konniaiset olivat pelottavia ja näyttivät huonoa esimerkkiä mm. suhtautumalla skeptisesti tonttujen herkkuihin. Mitä sitten? Käsittääkseni lapsi asettuu näin heti kiltin ja joviaalin Toljanterin puolelle ja ymmärtää, että vain tuhmat sanovat ruuasta yök (niin kuin kotona on ehkä opetettu muutenkin). Mitä pelottavuuteen tulee, eikö lapsen kanssa pitäisi muutenkin aina keskustella (lasten)ohjelmien tapahtumista, jotta ikävätkin asiat saataisiin käsiteltyä? Tässä tapauksessa tarkoitan keskustelua siitä, miksi Konniainen on tuhma. Esimerkiksi: Ehkä Konniainen on tosi kateellinen niin hienosta juhlasta kuin joulu ja haluaa siksi pilata sen kaikilta muiltakin. Näinhän leikin ulkopuolelle jäävä lapsi saattaa itsekin toimia. Voi myös vakuuttaa, että Toljanteri varmasti kyllä keksii tälläkin kertaa keinon joulun pelastamiseksi.

Myönnän, että viimevuotisen joulukalenterin tummat sävyt olivat vähän pelottavia, mutta eiköhän pelottavuus silti ollut siitä lievimmästä päästä. Onhan lastenohjelmissa kautta aikojen seikkaillut kummituksia, peikkoja ja ilkimyksiä.

PS. Oman lapsuuteni kamalin kokemus oli Pikkukakkosen jäävaroitus.

– helmipöllö (ei varmistettu)