Muistatko sen, kun kissa hyppäsi kuuhun?
Julkaistu keskiviikkona 29.01.2014
Harri István Mäki on teatteriohjaaja, opettaja ja lastenkirjailija, joka on kirjoittanut juuri lukemaan oppineille tarkoitettuja kirjasarjoja kuten Sihis ja Naamiosankarit. Lapsuudessaan Harri lumoutui 1970-luvun absurdista kieliohjelmasta Hello, hello, hello. Se vei hänet yhdellä kertaa surrealistisen teatterin maailmaan.
Kieliohjelmaa oli tekemässä mm. Neil Hardwick vuonna 1974. Harri ihastui ohjelmaan jo ensimmäisestä jaksosta.
- Se tunne ei unohdu koskaan, kun kissa hyppäsi kuuhun, sanoo Harri.
- Tästä alkoi matkani kohti surrealistista teatteria yhdellä kissanloikalla. Kun hissi lopulta päätyi kuun kamaralle, tajusin, että kaikki on mahdollista ja sallittua tarina- ja teatterimaailmassa.
Kokemuksen haltioittamana Harri alkoi piirtää piirroshahmoja. Hän mainitsee hullaantuneensa ystäviensä kanssa erityisesti ohjelman kummitustaloon, kissaan ja kuuhun.
Harri uskoo ennen kaikkea Sihis –kirjojensa salaperäisyyden ja kummitusmaailman juontavan juurensa Hello, hello, hello –tarinan otollisesta kerronnasta.
Leikkien kautta oppi salaa
Harri ja hänen ystävänsä leikkivät Sorsapuiston vanhan teurastamon hylätyssä talossa. Se oli hyvin saman oloinen ja muotoinen kuin tv-sarjan talo. Hakeuduin lopulta myös nukketeatteriin sarjan innoittamana.
- Leikimme hullussa laboratoriossa, linnan salaperäisillä kääntyvillä salaovilla ja viktoriaanisessa sängyssä ilkeän kilttien kummitusten Cissyn ja Cecilin kanssa.
- Ei ollut mitään, mikä olisi estänyt fanitusta. Ystäväni Pasin kanssa inspiroiduimme tekemään Hello, hello, hello –taloja ja piirtämään monenlaisia kuvituksia, Mäki luettelee.
Mäki kertoo heti hankkineensa kieliohjelmasta ilmestyneen kirjan, jotta hän saattoi elää tarinan yhä uudelleen, myös unessaan.
- Tein ihan oman jatko-osankin kirjan tarinoista. Lastenohjelma herätti pohdintaa ja analysointia pienissä natiaisissa. Absurdismi oli tehnyt juurekkaan tehtävänsä, sillä olimme lumottuja.
- Puhuimme tietenkin englantia, mikä oli se yksi suuri juttu myös. Ohjelma oli täydellinen. Se toimi opetusohjelmana ilman, että edes tajusit sen olevan sitä. Tarinan salaperäisyyttä ja teatraalisuutta kohensi vielä mustavalkoisuus.
Ennen oli vain tussi ja nopeusleikki
Kirjailija muistaa lapsuudestaan myös monta lastenohjelmaa, jotka innoittivat leikkeihin, joissa vain mielikuvitus oli rajana.
- Melkein kaikki ohjelmat inspiroivat mainioihin ja vallattomiin leikkeihin. Oli sitten kyse Rosvo Rudolfista, Kössi Kengurusta, Hinku & Vinku –parista tai Pertsasta ja Kilusta. Usein istuin telkkarin ääressä ja piirsin piirrettyjen hahmojen tuskaisella nopeudella, Mäki kertoo.
- Minulla ei ollut DVD:n virheetöntä kuvaa, eikä edes VHS:n tärisevää paussikuvaa. Minulla oli vain tussi ja sormen ja silmien nopeusleikki. Lastenohjelmat innoittivat myös rakentamaan legoilla, linnapalikoilla ja pahvilla nukketeatteria.
Kirjailija löytää selviä yhtymäkohtia lapsena koetun, ja omien kirjallisten töiden väliltä.
- Naamiosankareiden lapset ovat samanikäisiä kuin hyvät ystävät Jukka, Pasi, Kapa, Jyrki, Aleksi 70-luvun lapsuudessani.
Hello Hello Hello Elävässä arkistossa
Teksti: Henrik Tuominen