Hovimäen käsikirjoituksesta, taiteellisesta suunnittelusta ja historiallisesta taustatyöstä vastaavat Anna-Lisa ja Carl Mestertonin lisäksi Kirsti Manninen ja Jussi-Pekka Aukia.

– Hovimäen alkuperäinen idea on vaimoni Anna-Lisan ja minun, kertoo ohjaaja Carl Mesterton.
– Idea syntyi jo 30 vuotta sitten, kun katsoimme äitini kanssa ihmisen ensimmäistä käyntiä kuussa. Yhtäkkiä tajusimme, miten paljon muutoksia yhden ihmisen elämään mahtui: kaksi maailmansotaa, tekninen kehitys, Suomen itsenäistyminen.
Historia on aina kiehtonut Mestertonia. Hovimäki sukeltaa historiaan ihmisten ja heidän elämänsä kautta.
Kaksi sukua, Lindhofit ja Sepät, ovat kautta koko sarjan tiiviisti tekemisissä keskenään. Sukujen suhteissa näkyy se valtava murros, joka johti sääty-yhteiskunnan hajoamiseen, luokkaristiriitoihin ja vihdoin demokraattiseen nyky-yhteiskuntaan.
Sarja on tehty suomeksi, vaikka "Ruotsin vallan iltaruskon" aikoihin säätyläispiireissä puhuttiin oikeasti ruotsia. Ruotsalaisaksentti on saatu mukaan valitsemalla tiettyihin rooleihin suomenruotsalaisia näyttelijöitä.
– Vain kuningas Kustaa IV Adolf puhuu riikinruotsia. Venäläiset upseerit puhuvat venäjää sotilaille, mutta ranskaa keskenään. Sepän perhe puhuu suomea. Makua vanhasta kielestä saadaan Hirvikosken kirkossa, jossa keisarin rauhanjulistusta luetaan alkuperäisessä muodossaan.
Hovimäki-sarja on YLE Draaman ja Oy Electric Field Productionin yhteistuotanto.

– On ollut suurenmoista sukeltaa ajassa 200 vuotta taaksepäin. Kun ajattelee 1700-luvun loppua, ensimmäiseksi tulee mieleen alkeellisuus. Mutta todellisuudessa ihmiset ovat olleet hyvin taidokkaita kaikessa ja keksinnöt ovat kulkeneet maasta toiseen, apulaisohjaaja Anne Syrjä painottaa.
Tuon ajan maailma oli tietysti erilainen: oli tiukka sääty-yhteiskunta, luokkajako, enemmän jumalanpelkoa, auktoriteettiuskoa ja naiset miehen vallan alla. Anne Syrjän mielestä 1700-luvun lopun ihmisen ajatusmaailmaa oli helppo ymmärtää, kun itse oli omaksunut perusfaktat. Ihminen rakasti ja kärsi silloinkin.

Hovimäen kuvat ovat silmäähiveleviä. Kynttilöiden ja päreiden valoa voidaan käyttää ihan toisella tavalla kuin ennen, kiittää Hovimäen kuvaaja Timo Kapanen uutta digitaalitekniikkaa.

– Uutta meille on 16:9 -kuvasuhde. Uusi kuvakoko eli leveämpi kuva on tuonut vaikeutta työhön. Kuva-ajattelua on täytynyt uudistaa, jotta kuvakerronta sujuu.Kuvaaja Timo Kapanen kiittää uutta tekniikkaa.

Hovimäen seinillä nähtävät muotokuvat on maalannut kuvataiteilija Hannu Knuutila Turusta.

– Työn ydin on kuvan ja äänen rytmitys sekä rytmin luominen kokonaisuuteen, pohtii leikkaaja Seppo Vakkuri ammattinsa sisintä. Leikkaajan persoonallinen jälki näkyy mm. leikkauskohdissa ja kuvien pituudessa.

– Hovimäen rytmiin olen tyytyväinen. Seppo Vakkurilla leikkaa edelleen.

– Lyhyessä ajassa on tehty hienoa jälkeä, kehuu Hovimäen tuottaja Raimo Mikkola joukkojaan. Käsikirjoitus on erinomainen. Siinä on rakkautta ja tapahtumia ja vauhtia riittää. Musiikista voi aistia koko aikakauden.