Sodanjälkeinen Neuvostoliitto kärsi öljypulasta, ja uusia öljyesiintymiä oli pakko löytää - mistä tahansa ja hinnalla millä hyvänsä. Geologit kiinnostuivat mustista kareista, jotka kohosivat merenpinnan yläpuolelle keskellä Kaspianmerta. Poraustyöt aloitettiin, ja karien alapuolelta löytyi kolmen kuukauden päästä suunnattoman suuri öljyesiintymä. Josif Stalin käynnisti hankkeen saadakseen maalleen maailman ensimmäisen öljykaupungin ja päihittääkseen näin Yhdysvallat. 

Aluetta alettiin laajentaa, sillä Neuvostoliiton suunnitelman mukaan jokainen uusi öljynporauslautta piti liittää sillalla kaupungin keskukseen. Siltoja rakennettiin yhteensä jopa 300 kilometrin verran. Siitä tuli maailman suurin merelle rakennettu kaupunki, joka sijaitsi kuuden tunnin laivamatkan päässä rannikosta. Asuntojen lisäksi kaupunkiin istutettiin puisto, ja kaupungissa vieraili presidentti Hruštšovin lisäksi myös Bolshoin baletti. 

Nyt mustat karit ovat kadonneet, ja saariverkosto on menettänyt yli puolet metallirakennelmistaan Kaspianmeren myrskyissä. Paikkaa kutsutaan silti yhä nimellä Neft daslari eli öljykarit. Neuvostoliiton romahdettua 1991 öljylähteet siirtyivät Azerbaidžanille, jolle öljy on pääasiallinen vientituote. Öljykarien tulevaisuus on uhattuna, sillä öljyn hinta on viime aikoina laskenut, ja myös lähteet ehtyvät 20 vuoden sisällä. 

Tuotanto: Intermezzo Films ja Thin Line Productions.