Akuutti muksun mukana
1.10.2002
IHANA INHOTTAVA PELKO
Synnynnäistä suojeluvaistoa, epämääräistä ahdistusta ja kutkuttavaa nautintoa - pelko näkyy monella tavalla. Ja pelko on kovin tavallinen tunne; kaikki pelkäävät ainakin joskus ja ainakin jotakin.
Pelko on elintärkeä tunne. Eräs sen tehtävistä on kertoa, mihin omat kyvyt riittävät ja mihin taas ei kannata ryhtyä. Pienillä lapsilla pelko toimiikin eräänlaisena kehityksen mittarina, joka viestii omasta osaamisesta. Jos taidot eivät riitä vaikkapa kulkemaan liikenteen seassa, tekee mieli ottaa isää kädestä kiinni – sitten ei pelota.
Joskus pelko voi olla myös haitallista. Jos lapsi on joko reaalimaailmassa tai kuvitelmissaan joutunut kokemaan joitakin vaikeita asioita, saattavat muutoin normaalit pelot voimistua ja ne alkaa häiritä ja ahdistaa lasta. Paljon lääkärissä käymään joutunut lapsi voi alkaa pelätä esimerkiksi valkoisia takkeja tai vaikkapa odotushuoneessa kuulunutta musiikkia.
Huvipuistojen hurjat laitteet, kauhuelokuvat ja jännittävät satukirjat ovat taas osoitus siitä, että pelko voi olla myös silkkaa nautintoa. Pienetkin lapset haluavat leikkiä jännittäviä ja kauhistuttavia leikkejä, ikään kuin maistella omaa pelkoaan. Olennaista on, että pelkäämisen opettelu tapahtuu turvallisessa ympäristössä, tyypillisesti isän tai äidin kanssa.
PELKO KEHITTYY MUKSUN MUKANA
Eri ikäkausina pelätään erilaisia asioita. Jo aivan pieni lapsi osaa pelätä kovia ääniä, kipua ja putoamista. Ensimmäiselle ikävuodelle tyypillistä on lisäksi outojen ihmisten vierastaminen ja tutuista ihmisistä eroon joutumisen pelko. Vaikka vierastamista pidetään joskus jopa harmillisena vaiheena, on se merkki siitä, että kaikki on hyvin – lapsi on oppinut tuntemaan hänelle läheiset ihmiset ja haluaa olla heidän seurassaan.
Toisella ikävuodella läheisistä eroon joutumisen pelko voimistuu. Taapero alkaa ymmärtää, että hän ja äiti ovat erillisiä yksilöitä ja siten myös oppii pelkäämään erilleen joutumista. Äidin hetkellinenkin katoaminen voi olla liiaN kova paikka.
Kaksivuotissyntymäpäivien jälkeen alkavat erityisesti oudot ja kovat äänet arveluttaa. Kolinat ja kohahdukset, koiran haukunta tai poliisiauton ujellus saa muuten reippaan leikki-ikäisen kapuamaan äidin tai isän syliin.
Seuraavaksi, mielikuvituksen kehittyessä, alkavat pimeys, oudot ihmiset ja asiat tuntua uhkaavilta – ne kun voivat tarkoittaa vaikka minkälaisia hirviöitä.
Kouluiän lähestyessä pelot liittyvät helposti sosiaalisiin suhteisiin ja tilanteisiin. Kouluunmeno uusine kavereineen ja opettajineen pelottaa monia, samoin kuin siellä olevat isommat lapset. Myös vanhempien suuttumus tai mielipaha voivat mietityttää.
PELKO ON MYÖS PERSOONAKYSYMYS
Eri ihmiset pelkäävät eri asioita ja eri tavalla. Jos viisivuotiaalta Pinja Marjalalta kysyy, hän ei pelkää mitään muuta kuin ukkosta – ja sitäkin oikeastaan vain ihan vähän. Reipas pikkutyttö ei hevin pelkojaan paljasta.
- Pinja ei kyllä hirveän paljon pelkää. Pimeä joskus pelotti, mutta sekin ollaan voitettu yölampulla. Jotkut kovat äänet tietysti voi pelottaa, esimerkiksi ukkonen, ja sitten tietenkin vaikka jotkut ötökät. Kuolemastakin on jo kyselty, mutta ei ehkä pelätty varsinaisesti, pohtii Pinjan äiti, Pauliina Marjala.
Lastenpsykiatri, lasten psykoterapeutti Eeva-Riitta Kokkosen mukaan toiset lapset ovat yksinkertaisesti pelokkaampia kuin toiset.
- Se on varmaankin ihan herkkyyskysymys. Jotkut vain aistivat asioita niin tarkasti ja ovat ajattelevaisia ja varovaisia, että ovat sitten myös hieman pelokkaampia. Ja tietenkin, jos on joskus tapahtunut jotakin ikävää, saattaa se näkyä pelkäämisenä myöhemminkin. Lapsi, jota on vaikkapa koira purrut, karttaa helposti koiria. Pääasia on, että lapset selviävät sen pelkonsa kanssa, ettei se tule liian hallitsevaksi, Kokkonen pohtii.
Kokkosen mukaan haittaavan pelon erottaa tavallisesta lähinnä siitä, että sama pelko toistuu ja tulee yhä uudelleen esille, montakin kertaa päivässä. Lapsi saattaa olla ahdistunut ja epätavallisen tiiviisti kiinni vanhemmissa. Huolestua kannattaa sitten, kun lapsi ei näytä voivan hyvin.
- Silloin on syytä selvittää asia, kun pelko tulee jokapäiväistä elämää haittaavaksi – jos lapselta katoaa kyky nauttia erilaisista asioista ja vaikkapa leikistä. Tällöin lapsi monasti tuntuukin ahdistuneelta ja vakavalta ja näyttää siltä että ei voi hyvin.
PELKÄÄMISEN HARJOITTELUA
Tyypillisesti lapset käsittelevät pelkojaan leikkiensä kautta. Mieltä askarruttavia asioita on turvallista käydä läpi ulkopuolisena tarkkailijana. Mollamaijat ja nallet saavat toimia sijaiskärsijöinä ja kokea joskus koviakin kohtaloita.
- Leikkiminen on hyvä tapa käsitellä pelkojaan. Sijoitetaan ne pelot vaikkapa johonkin nalleen ja laitetaan se pelkäämään niitä juttuja. Siinä samalla lapsi voi kertoa sitä tarinaa ja selostaa tapahtumia, Kokkonen selvittää.
- Joskus lapset tietenkin pyrkivät myös ohittamaan pelon kokonaan ja kieltää pelkäävänsä yhtään mitään. Tai sitten niin, että käyttäytyy aivan vastakkain – onkin ihan peloton rämäpää, vaikka oikeasti onkin peloissaan.
VANHEMPIEN TUKI TÄRKEÄÄ
Intensiivinen pelko on lapselle täyttä totta. Toisin kuin aikuinen, lapsi uskoo pelkäämänsä tarinat ja vaikkapa unet todeksi. Vaatenaulakko pimeässä huoneessa ei näytä hirviöltä, vaan on hirviö.
Kokkosen mukaan lapsen pelot tulisikin ottaa tosissaan.
- Lapsen pelkoja ei tulisi koskaan väheksyä, vaikka ei myöskään vahvistaa – että voi voi kun tämä asia oli niin kauhea, ethän sinä tämmöistä uskalla. Vanhemmat voivat auttaa ihan vaikka vain juttelemalla. Jos lapsi on joutumassa vaikkapa johonkin pelottavaan tilanteeseen, niin häntä voi etukäteen valmistella siihen, kertomalla asiasta lapsen kielellä, siten että hän ymmärtää, Kokkonen opastaa.
- Meillä on semmoinen käsittelytapa, että me puhutaan pelottavista asioista ihan konkreettisesti, että mitä ne tarkoittavat ja mitä pitää tehdä vaikkapa ukonilmalla. Ja usein Pinja kysyy itsekin. Jos vaikka näkee kirjoissa on jotain pelottavia hahmoja tai muuta, niin Pinja kysyy, että miksi tuo on tuommoinen ja se sitten selitetään hänelle, Pauliina Marjala kertoo.
- Kaiken kaikkiaan meillä on säännöllinen elämänrytmi semmoinen lähtökohta, että on esimerkiksi ihan tietyt iltarituaalit. Se tuo lapselle sitä turvallisuutta.
Toimittaja:
MIKKO PENTTILÄ