Akuutti muksun mukana
8.10.2002
LEIKKIEN OPITAAN
ELÄMISEN TAITOJA
Heikan perheessä leikitään monenlaisia leikkejä. Kaksivuotias Einari touhuaa palikoilla ja kuuntelee mielellään satuja. Kahdeksanvuotias Elliroosa ja kymmenvuotias Vilma lukevat mielellään pikkuveljelleen, myös dubloleikit ja Muumien katselu ovat mukavaa touhua koko porukalle. Jokaisella lapsella on tietysti myös ihan omia kavereita ja touhuja. Einarin leikkeihin äiti ja isäkin pääsevät vielä mukaan, hänen ikäiselleen yhdessäolo vanhempien kanssa on erityisen tärkeää.
Leikki iän mukaan
Leikki on lapsen työtä – sen kautta opetellaan turvallisesti monenlaisia elämisentaitoja. Leikin alkeita harjoitellaan ihan vauvasta saakka. Lapsen ja äidin yhdessäolo on tärkeää vauvan aistien ja vuorovaikutustaitojen kehittymisen kannalta. Ihan pienille lapsille tarjotaankin nimenomaan katsetta ja koskettelutaitoa kehittäviä leikkikaluja, kuten helistimiä ja mobileita. Liikkumisen myötä lapsi tutustuu vähitellen myös ympäristöönsä.
- Esineiden
käsittelyn jälkeen lapsille tulee kuvitteluleikkiä,
vielä tällainen alle 3-vuotias ei leiki toisten lasten
kanssa, vaan pikemminkin itsekseen, leikkiin alkaa tulla mukaan
esimerkiksi sellaista, että tikkua voi käyttää
vaikkapa lusikkana, selventää psykologi Kirsi Kivirikko
Oulun perheneuvolasta.
Kolme-neljävuotiaat lapset leikkivät jo roolileikkejä,
ollaan äitejä ja hoidetaan vauvoja tai isän roolissa
ajetaan vaikkapa autoa. Vaikka tämänikäiset leikkivät
jo yhdessä, on kullakin tavallisesti meneillään vielä
ihan oma leikki.
- Viisi-kuusivuotiaat kehittelevät jo puhdasta juonta, tällaisia roolileikkejä, joissa on selvästi alku, loppu ja keskikohta. On selvästi mietitty se, että kuka on leikissä äiti, ja kuka vaikkapa lapsi, ja sitten leikitään yhdessä sovitun mukaisesti. Sitten kouluikää lähestyttäessä, tuossa kuusivuotiaana suurin piirtein, ne sääntöleikit alkavat saamaan myöskin enemmän merkitystä, tiivistää Kivirikko.
Kavereita tarvitaan
Jos lapsi ei leiki muiden lasten kanssa, niin kannattaako huolestua?
- Se tietenkin kannattaa suhteuttaa siihen, minkälaisessa ympäristössä lapsi on kasvanut, hyvin arkaa lasta, joka ei ota kontaktia toisiin, tulisi tukea siinä, mennä jotenkin mukaan ja koittaa rohkaista häntä, jos lapsi ei todellakaan osoita minkäänlaista mielenkiintoa muita kohtaan, eikä leiki, niin kyllä minä olisin huolissaan, pohtii Kivirikko.
Monilapsisessa
perheessä kavereita löytyy omasta takaa. Myös pihapiirit,
päiväkodit ja kerhot ovat hyviä paikkoja kaverisuhteiden
solmimiselle. Mutta riittääkö aikuinen lapsen leikkitoveriksi?
- Tiettyyn ikään saakka riittää. Alle kolmivuotiaalle aikuinen kyllä riittää kaveriksi, mutta kyllä isompi lapsi tarvitsee niitä ikätovereita nimenomaan jo pelkästään niiden vuorovaikutustaitojen ja sosiaalisuuden kehittämiseksi, tarkentaa Kivirikko.
Leikin aineksia kirjoista ja telkkarista
Lasten liiallista television katselua on kritisoitu, myös ohjelmatarjonta on varsin vaihtelevaa.
- Piirretyissäkin on hirveen monenlaisia, siellä on tosi hyviä, niin kuin esimerkiksi tämä Elliroosan ja Einarin pitämät Muumit, niin nehän on tosi oivia. Muumeissa on hyvä kieli, kauniisti kuvitettu, monenlaisia hahmoja ja siellä käydään läpi elämän tapahtumat, on iloja ja suruja ja muumivideonhan voi tarjota jo aika pienelle lapselle ja sitä on kouluikäisenkin hyvä katsoa. Jos satua rinnastaa televisioon, niin saduthan on siinä mielessä paljon kehittävämpiä, että siinä lapsi voi mielikuvilla rakentaa sen tilanteen, että minkä näköisiä tai kuinka pelottavia ne hahmot ovat, myöskin lukemisen rytmi ja pituus voidaan määrittää siinä tilanteessa, ja niistä asioista voidaan keskustella siinä samalla yhdessä. Ja televisiostahan se tulee sillä tietyllä rytmillä, ja voi olla että tilanteen pelottavuus on liikaa lapselle, mutta kirjasta lukiessa sitä voidaan säädellä, kertoo Kivirikko.
Parasta leikeissä
Leikki on parhaimmillaan kun lapsi saa toteuttaa siinä itseään, ja hän nauttii siitä. Vanhempien tehtävä on tietysti luoda rajoja, jotta esimerkiksi vahinkoja ei sattuisi. Joskus kun mielikuvitus saattaa yltää vaikkapa äidin kuiva-ainekaapille.
- Kerran
kun olin Einarin kanssa pihalla, ja tultiin sitten sisälle,
niin keittiöstä rupesi kuulumaan kauhea kolina, ikään
kuin jotain olisi hirveällä kiireellä laitettu pois.
Tytöt olivat leikkineet pullonpyöritystä, ja tehneet
erilaisia maustemössöjä, ja tuhonneet puolet minun
maustevarastosta. Ihan kiva leikki sinällään, mutta
kun minun mielestä ruualla ei saa leikkiä, hymyilee lasten
äiti, Sari Kreivi-Heikka.
Riitelevätkö lapset yleensä keskenään?
- Päivittäin,
naurahtaa Sari.
- Kyllähän sitä muistaa omassakin lapsuudessa, kun omien sisarusten kanssa tuli vähän väliä riideltyä, mutta se kuuluu asiaan. Ja toisaalta lapset on sitten parhaita kavereita keskenään, lisää lasten isä, Aulis Heikka.
Asiantuntija: KIRSI KIVIRIKKO
Toimittaja:
ANU-MAIJA KÄRJÄ