Akuutti muksun mukana
17.9.2002
UUSIA NÄKYMIÄ LASTENREUMAN HOIDOSSA
Mikä lastenreuma on?
Melko harvinainen lastenreuma kuuluu tuki- ja liikuntaelimistön sairauksiin. Siihen sairastuu vuosittain noin 150 suomalaislasta. Lastenreuma oli aikaisemmin varsin ankara tauti, joka saattoi johtaa vaikeaan invaliditeettiin, sydäntautiin tai amyloidoosiin (reumataudin kylkiäinen, joka lyhentää elinikää). Nykyisillä lääkkeillä lastenreumaa voidaan kuitenkin hoitaa menestyksellisesti.
Jos niveltulehdus alkaa alle 16-vuotiaana, tulehdus kestää yli kuusi viikkoa eikä sen syytä tiedetä, puhutaan lastenreumasta. Lastenreuma ei ole vain yksi sairaus vaan joukko erilaisia tauteja. Se on myös eri sairaus kuin aikuisten nivelreuma ja ennusteeltaan parempikulkuinen tauti.
Uuden tautiluokittelun mukaisesti lastenreuma jaetaan seitsemään alatyyppiin. Kaikista näistä käytetään nimitystä lastenreuma, juveniili idiopaattinen artriitti (JIA).
(Lähde: www.reumaliitto.fi/reuma-aapinen)
-
Yleisoireinen lastenreuma
-kuumeilu, ihottuma -
Oligoartriitti
-sairastuneita niveliä 1-4 - Seronegatiivinen
polyartriitti
-veressä ei reumatekijää, sairastuneita niveliä viisi tai enemmän - Aikuistyyppinen
nivelreuma
-oikealta nimeltään ”seropositiivinen polyartriitti”
-veressä reumatekijä, sairastuneita niveliä viisi tai enemmän -
Psoriaasiartriitti
-ihon psoriaasi ja niveltulehdus
-jos ei psoriaasia, kynsimuutoksia, makkarasormi tai lähisukulaisen psoriaasi -
Selkärankareuma
-oikealta nimeltään ”entesiitteihin liittyvä artriitti”
-niveltulehdus ja entesiitti eli jänteen kiinnittymiskohdan tulehdus. Jos näistä vain toinen, pitää olla myös kaksi seuraavista: sakroiliittikipu ristiselässä, HLA-B27 positiivinen, seronegatiivinen selkäreuma jollakin lähisukulaisella, silmän etuosan tulehdus, yli 8-vuotias poika - Muut tautimuodot
Mistä lastenreuma johtuu?
Lastenreuman syy on tuntematon. Eri tautimuodoilla voi olla erilainen syntytapa. Lastenreuma on kuuluu nk. autoimmuunisairauksiin, jonka synnyssä immunologinen puolustus toimii ikään kuin väärään suuntaan, omaa elimistöä vastaan. Tässä tapauksessa kohde-elin on nivel. Sairastumisriskiin voivat vaikuttaa perinnölliset tekijät.
Lastenreuman vaikeusaste vaihtelee erittäin paljon potilaasta toiseen. Taudin yksilöllisyyden vuoksi myös yksittäisen lapsen paranemisen ennustaminen on hankalaa. Lastenreumasta voi kuitenkin parantua kokonaan.
Lastenreuman
lääkehoito muutosvaiheessa
80-luvun alussa lastenreuman hoidossa käytettiin etupäässä
oksikloriinia, pistoskultaa ja kortisonia. Kortisonin käyttö
tabletteina on paljon vähentynyt, mutta niveliin sitä
annetaan
paljon enemmän kuin aikaisemmin. Oksikloriinia käytetään
edelleen paljon, mutta ainoana lääkkeenä vain lievemmissä
tautimuodoissa. Kullan on lähes kokonaan syrjäyttänyt
metotreksaatti, joka voidaan antaa suun kautta tai pistoksina. Sen
ansiosta esimerkiksi amyloidoosia ei lapsuusiällä enää
esiinny.
80-luvun lopulta on alettu entistä enemmän käyttää yhdistelmähoitoja. Tällöin annetaan useita lääkkeitä yhtäaikaa jo taudin alkuvaiheessa ennen kuin niveliä ehtii tuhoutua. Yhdistelmähoidoilla näyttää olevan vaikutusta myös lastenreumaan usein liittyvään silmätulehdukseen, johon eivät kulta ja oksikloriini auta.
Seuraava askel eteenpäin lastenreuman hoidossa otettiin 90-luvulla kun käyttöön tulivat ns. biologiset täsmähoidot. Täsmähoidoilla vaikutetaan vain yhteen yksittäiseen tulehdusreaktion osatekijään. Näin ei tule aikaisempien lääkkeiden sivuvaikutuksia, jotka johtuivat lääkkeiden laaja-alaisesta vaikutuksesta. Nämä tuumorinekroositekijän salpaajat (TNFa -salpaajat) eivät kuitenkaan sovi kaikille potilaille. Niitä käytetäänkin vain silloin kun lapsella on aktiivinen tauti, jota ei saada kuriin perinteisillä reumalääkkeillä: hoito vaatii esimerkiksi suuria annoksia suun kautta annettavaa kortikosteroidia tai paljon paikallishoitoja niveliin. Niillä lapsilla, joille hoito on sopinut, lääkkeet ovat vaikuttaneet erittäin tehokkaasti.
TNF
a-ryhmän lääkkeisiin liittyy kuitenkin vielä
paljon avoimia kysymyksiä:
- lääkkeet ovat kalliita
- on epäselvää missä taudin vaiheessa lääkitys
tulisi aloittaa
- lääkkeiden saatavuus vaihtelee
- sivuvaikutukset ovat osittain tuntemattomia ja osa vakaviakin
- teho ilmeisesti loppuu, kun lääkitys lopetetaan
- infektioherkkyys lisääntyy
1940-luvulta 90-luvulle on lapsireumapotilaiden paranemisprosentti ollut noin 60 %. Uusien hoitojen avulla ne 40% lapsista, jotka eivät kokonaan parane, voivat kuitenkin paljon paremmin kuin ennen. Positiivinen muutos näkyy niin kuolleisuudessa, invalidisoitumisessa kuin eläköitymisessäkin.
Toimittaja:
Lea Froloff
Asiantuntija:
Anne Putto-Laurila, lasten reumalääkäri, Turun yliopistollinen
keskussairaalan Lastenklinikka
Lähde:
-Lääkäripäivät 2002 / dos. Anneli Savolainen,
Reumasäätiön sairaala
-Reumaliitto: www.reumaliitto.fi/reuma-aapinen