Akuutti muksun mukana
22.10.2002
MONTA KERTAA JA MONIPUOLISESTI
- Pienten lasten pitää syödä aika usein, jos ajatellaan ihan vauvaa, niin kymmenenkin kertaa päivässä voi joku vauva syödä. Ja sitten isommat lapset, niin kyllä varmaan sellainen viisi kertaa päivässä: aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Pieni lapsi ei pysty syömään kovin paljoa kerrallaan, sen takia on tärkeää, että ateriakertoja on useita, kertoo ravitsemusterapeutti Leea Järvi Oulun yliopistollisesta sairaalasta.
Hyvän aterian voi koota monella tavalla, tärkeintä on monipuolisuus. Ruoka-aineita tulisikin poimia useammasta ruokaryhmästä. Suolaa ja lisäaineita tulisi puolestaan välttää.
- Hyvin lisäainepitoiset ruoat ovat sellaisia, joita kannattaa varoa, koska lapset ovat aika pienipainoisia ja nämä ruokien lisäaineet on suunniteltu aikuisia ajatellen, taustoittaa Järvi.
Mitä jos ruoka ei maistukaan?
- Kahden-kolmen ikävuoden tietämillä lapsilla on sellaisia kausia, jolloin ruoka ei maistukaan, ja se on ihan luonnollista. Jos siinä vaiheessa kovasti tuputellaan, niin voi olla että tämä luontainen, hyvä säätelysysteemi sitten vaurioituu, ja lapset saattavat jopa täysin kieltäytyä syömisestä. Syömisestä tulee sellainen valtapeli perheessä, tai sitten niin, että lapset oppivat syömään turhan paljon ja se voi johtaa vähitellen ylipainoisuuteen.
Jos lapsella on ylipainoa, tulee kiinnittää huomiota ateria-aikoihin, ruoka-ajat pitäisivät olla säännölliset ja ylipaino johtuu yleensä tällaisten makeiden välipalojen syömisestä. Hyvin usein lapsilla ei ole säännöllistä ruokailrytmiä, ruokailu on tavallaan selaista jatkuvaa, aina käydään katsomassa mitä seuraavaksi ottaisin, ja just sellaiset ylimääräiset syömiset on usein sitä herkkua. Herkkujen syöntiä rajataan, karkkien syöntiä rajataan ja sitten ateria-ajat säännölliseksi, jatkaa Järvi.
Kuuntele lastasi!
Hyvät ruokailutottumukset opitaan kotoa. Lapsi katsoo esimerkkiä äidistä ja isästä, myös päiväkodit ja koulut toimivat suunnannäyttäjinä.
- Perinteinen käsitys siitä miten lapsi opetetaan syömään, on sellainen että lautanen tyhjäksi, joka äärimmäisessä tapauksessa johtaa siihen että tulee ihan semmoinen pelko sitä syömistilannetta ja ruokailua kohtaan, ja sitten myöskin oma säätelysysteemi häiriintyy ja aiheuttaa vaan hallaa. Vielä joskus törmää siihen, ja minusta se on kyllä melkeinpä jo väkivaltaa, jos lapsia pakotetaan istumaan ruokapöydässä tuntikausia ja vaaditaan, että se lautanen pitää olla tyhjä. Mieluummin niin, että luotetaan siihen lapsen omaan harkintakykyyn, painottaa Järvi.
Asiantuntija:
LEEA JÄRVI, ravitsemusterapeutti,
Oulun yliopistollinen sairaala
Toimittaja:
ANU-MAIJA KÄRJÄ