Akuutin Arkisto
3.2.2004
Elämää aivojen laser-ohitusleikkauksen jälkeen
Ingegerd Nybergille tuli yli kaksi vuotta sitten halvausoireita, näköhäiriöitä ja puutumista, jotka rajoittivat elämää. Hänellä todettiin aivovaltimon pullistuma, jota ei kannattanut leikata perinteisillä menetelmillä.
Pelko aivoverenvuodosta oli jatkuvasti mielessä. Mutta vihdoin sairaalasta tuli pitkään odotettu soitto, että pääsy aivojen laserohitusleikkaukseen olisi mahdollista.
– Kun ajattelee aikaa ennen leikkausta, niin olisin voinut kuolla ihan koska tahansa. Tämä leikkaus oli minulle viimeinen mahdollisuus. Tiesin kyllä, että siinäkin oli riski, että olisin voinut jäädä sairaalaan enkä tulla kotiin, Ingegerd muistelee kyyneleet silmissä.
Leikkauksen merkitystä koko perheelle kuvaa hyvin hänen pojantyttärensä reaktio, kun hänelle kerrottiin mummun menevän sairaalaan.
– Sonja oli sanonut, että hienoa, sitten famu voi hypätä narua minun kanssani ja leikkiä karhua, Ingegerd kertoo.
Hän ei voinut ennen leikkausta olla yksin lapsenlapsen kanssa. Aina piti jonkun toisenkin olla kotona, koska aivoverenvuoto olisi voinut tulla juuri silloin.
– Olen tykännyt käydä metsässä poimimassa marjoja, mutta silloin en uskaltanut mennä, jos jotakin olisi tapahtunut, Ingegerd jatkaa.
Toipuminen sujui hienosti
Ingegerd ei ole yksin. Suomessa on vuosittain noin kaksikymmentä potilasta, joita ei voida leikata perinteisillä menetelmillä.
Uusi laserohitusleikkaus tarjoaa heillekin mahdollisuuden parempaan elämään. Aivoleikkauksissa riskit ovat aina korkeat. Ingegerdin toipuminen leikkauksen jälkeen sujui kuitenkin hienosti. Hänet leikattiin torstaina ja leikkaussalista hänet vietiin teho-osastolle, missä hän oli kaksi vuorokautta.
– Sunnuntaina mieheni ja poikani tulivat tervehtimään minua ja silloin jo katsottiin tunti formulaa. Olin jalkeilla ja kävin suihkussa. Sain liikkua niin paljon kuin jaksoin.
Ingegerd on erittäin kiitollinen hänet leikanneille ja häntä hoitaneille henkilöille. Siksi hän halusi kulkea vielä kerran neurokirurgisen osaston ovista sisään suklaapaketit kassissaan. Siellä hän tapasi yhden leikkaukseen osallistuneista neurokirurgeista.
– Leikkaushaavan seutu on siistin ja hyvän näköinen. Käytännössähän täytyy varoa paikallista leikkaushaavaan kohdistuvaa painetta. Se ei siedä kovaa painetta. Toki sitä saa kosketella ja harjata hiuksia, mutta esimerkiksi poskiluuta ei saisi nojata mihinkään kovaan, neurokirurgi Leena Kivipelto neuvoo.
Koska leikkauksessa käytetty suonisiirre lähtee kallon ulkopuolelta ja menee sen sisäpuolelle, niin sen täytyy saada virrata rauhassa. Muut Ingegerdin rajoitukset liittyvät verenpainetaudin huolelliseen hoitoon ja lääkityksen käyttöön.
– Muuten saa elää ihan normaalisti. Tupakointia ei suositella koskaan aivoverenkiertohäiriöpotilaille, mutta sehän ei teillä ollutkaan tapana, Kivipelto sanoo.
Jatkohoito lääkkeillä
Vaikka kaikki on nyt hyvin, niin aivoverenkiertohäiriöt saattavat palata. Aivojen laserohitus-leikkauksessa säärestä otettu suolisiirre ei kestä korkeaa verenpainetta. Siksi on tärkeää ylläpitää verenkierrossa mahdollisimman normaalit olosuhteet. Siihen pyritään ihan samalla tavalla ja samoilla lääkityksillä kuin nykytiedon valossa aivoverenkiertohäiriöitä yritetään ehkäistä kaikilta potilailta. Glavix on verihiutaleisiin vaikuttava lääkeaine, joka edistää aivoverenkiertoa ja ehkäisee aivoverenkiertohäiriöitä. Sitä määrättiin myös Ingegerdille.
Uudesta leikkausmenetelmästä ja sen tuomasta avusta pitkällä aikavälillä on Suomessa vielä hyvin vähän kokemuksia. Hollannissa ne ovat olleet kuitenkin usean vuoden ajalta hyviä. Ingegerdin leikkauksesta on kulunut reilut puoli vuotta ja toistaiseksi suunta on ollut päivä päivältä kohti parempaa.
– Mitään vakavia jälkiä ei ole jäänyt mutta päässä on sellainen olo, että tuntohermot eivät ole vielä tasoittuneet. Se ei ole kipeä, mutta on sellainen tunne, että se ei ihan ole se toinen puoli. Hienoa työtä tehtiin, on mahtavaa että lääketiede on mennyt näin paljon eteenpäin, Ingegerd iloitsee.
Asiantuntija: LEENA KIVIPELTO, neurokirugi, HUS
Toimittaja: NINA KUJANSIVU