Akuutin Arkisto
05.10.2004
Sairaanhoitajien ja lääkärien taidot ruosteessa?
Uunituore sairaanhoitaja ei aina välttämättä osaa antaa pistosta, ei hallitse lääkelaskentaa tai ole sisäistänyt hygienian merkitystä. Myös esimerkiksi sairaanhoitajien elvytystaitojen on havaittu olevan ruosteessa.
– Todennäköisesti pitää paikkaansa. Jos yhtäkkiä tulee elvytystilanne esimerkiksi sairaalassa ja on nuori lääkäri ja nuori sairaanhoitaja, niin todennäköisesti potilas tulee saamaan huonompaa hoitoa sillä hetkellä, kuin jos olisi rutiinityöryhmä paikalla, toteaa sairaanhoitaja Jaana Helajärvi Turun yliopistollisen keskussairaalan kardiologian osastolta 011.
Vastavalmistuneet sairaanhoitajat ja lääkärit eivät itse koe hallitsevansa vaativaa potilastyötä riittävän hyvin heti teoreettisten perusopintojen jälkeen. Näin kertovat useat hoitotaitoja selvittelevät tutkimukset.
Peruselvytystaidoissa puutteita
Turun yliopistossa on tutkittu sairaanhoitajien taitoja sydämenpysähdyspotilaan peruselvytyksessä sairaalassa. Tutkimus toteutettiin Turun yliopistollisessa sairaalassa ja siihen osallistui 92 sairaanhoitajaa.
– Tulosten mukaan suurimmat ongelmat olivat elottomuuden toteamisessa. Elottomuus todettiin hyvin nopeasti, mutta siinä ajassa sitä ei pysty käytännössä luotettavasti tunnistamaan. Lisäksi suurimmat ongelmat olivat ehkä toiminnan priorisoinnissa, tiivistää aiheesta väitellyt TtT Jari Säämänen Turun ammattikorkeakoulusta.
Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää uudistetun elvytyskoulutuksen yhteyttä sairaanhoitajien elvytystaitoihin. Uusi elvytyskoulutus poikkeaa entisestä siinä, että sairaanhoitajan ei tarvitse odottaa lääkärin saapumista paikalle ennen elottomaksi todetun potilaan sydämen rytmin tarkistamista ja rytmihäiriön sähköistä hoitoa.
Ensimmäiset minuutit ratkaisevat
Säämäsen tutkimuksesta selviää, että hoitajat tietävät mitä heidän tulee tehdä potilaan hengityksen ja verenkierron turvaamiseksi, mutta miten ja miksi – siinä on puutteita. Ei joko tiedetä tai ymmärretä elvytysohjeistuksen perusteita eikä hallita apuvälineiden oikeanlaista käyttötekniikkaa. Lisäksi elvytystapahtumasta ei oteta riittävästi vastuuta. Taustalla vaikuttavat vanhat perinteet ja toiminta painottuu teknisiin suorituksiin, joita kukaan ei ohjeista. Odotetaan liikaa, että lääkäri tai elvytysryhmä tulee paikalle, jolloin voidaan aloittaa tehoelvytys. Kuitenkin ensimmäiset minuutit, jolloin elvytysryhmä ei vielä ole paikalla, ovat potilaan selviytymisen kannalta potilaalle ne tärkeimmät.
– Aina pitäisi sairaanhoitajien ja nuorien lääkärien, ja miksei vanhempienkin, muistaa että jokainen ruiske ja infuusio saattaa johtaa elvytystilanteeseen. Jokaisen terveydenhuollon henkilöstöön kuuluvan velvollisuus on pitää elvytystaitonsa ajan tasalla, muistuttaa Jaana Helajärvi.
Hoitajista hoitotieteilijöiksi
Ammattikorkeakoulun opetusta on arvosteltu sen painottumisesta vahvasti teoriaan, hoitotieteen filosofiaan ja tutkimukseen. Erään tutkimuksen mukaan ammattiin valmistuvat sairaanhoitajat kokevat itse saaneensa liian vähänoppia vaativampiin hoitamisen taitoihin tai ongelmalliseen potilaan tilaan. Tämän vahvistaa myös anestesiologian erikoislääkäri ja anestesiologian ja tehohoidon opettaja Heikki Pälve TYKS:istä.
– Kyllä myös meillä tämä näkyy sairaalan leikkausosastolla selkeästi. Oikeastaan työpaikkakoulutusta täytyy aivan erilailla tehdä kuin aikaisemmin. Sellaisiin paikkoihin, mihin vastavalmistuneen sairaanhoitajan saattoi aikaisemmin sijoittaa töihin, niin nyt ei voi. Siinä mielessä yleinen käytännön osaaminen vastavalmistuneiden sairaanhoitajien kohdalla tuntuu heikentyneen.
Heikki Pälve myöntää tilanteen johtaneen siihen, että käytännön hoitotyöt opitaan viime kädessä vasta sairaalassa. Siitä huolimatta, että koulutusajat ovat pidentyneet.
Piikityslupa ajan tasalle
Myös Terveydenhuollon oikeusturvakeskus TEO on ollut huolissaan hoitohenkilökunnan, erityisesti sairaanhoitajien lääkehoidon tiedoissa ja taidoissa havaituista puutteista. Suomessa sattui vuonna 2003 peräti neljä kuolemaan johtanutta lääkkeiden annostusvirhettä. Monissa sairaaloissa onkin suonensisäisten hoitojen lupakäytäntöjä tiukennettu. Siinä missä aikaisemmin hoitajalla oli pysyvä lupa suonesisäiseen lääkitykseen, edellytetään uuden käytännön mukaan säännöllisesti tentittävää tietojen ja taitojen päivitystä sekä näyttökoetta.
Tuskin edes on järjestelmää, joka estäisi yksittäisen ihmisen tekemän satunnaisen hoitovahingon. Usein hoitovahingon takana ei olekaan yksilö sinänsä, vaan järjestelmä itse pitää sisällään hoitovahingon siemenen.
– Ajatellaan vaikka, että osastolla laimennetaan lääkkeitä niin ennemmin tai myöhemmin joku tekee laimennusvirheen. Eikä se asia siitä parane, että me torutaan ja haukutaan ja ohjeistetaan aina vaan sinne osastolle tulevia uusia ja uusia ja uusia työntekijöitä. Vaan oikeastaan se lähtee siitä, että laimennukset tehdään valmiiksi jossain muualla ja meillä on valmiina oikeanvahvuista lääkettä jota annetaan. Eikä mikään koulutusjärjestelmä voi koskaan estää inhimillistä virhettä. Koko ajanhan tässä pyritään valmista tekemään eikä koskaan valmista tule, painottaa Heikki Pälve.
Ehditäänkö työpaikoilla edes perehdyttää uusia tulokkaita, kun aika riittää vain kaikkein välttämättömimpään?
– Ei tosiaankaan. Ei tänä päivänä ehditä. Ehkä ehditään näyttämään, että tässä on elvytyskärry ja täällä ovat ne tarvittavat lääkkeet, mutta ei sen enempää, toteaa Jaana Helajärvi.
Lääkärikoulutuksen sudenkuopat
Lääkärikoulutuksessakin on haasteensa. Lääketieteellisten tiedekuntien aloituspaikkoja on nostettu kymmenen vuoden aikana 357 opiskelijasta 631 opiskelijaan. Nostoa on perusteltu lääkärivajeella. Kuitenkaan opetukseen käytetyt resurssit eivät ole lupauksista huolimatta lisääntyneet läheskään samassa suhteessa. Opetushenkilökunnan, opetusmateriaalien ja tilojen puute heikentää huomattavasti annettavan opetuksen tasoa.
Pienryhmäopetuksesta on jouduttu tinkimään mm. ryhmien kokoa kasvattamalla. Ryhmätyömuotoisesta opetuksesta on jouduttu osittain siirtymään luento-opetukseen. Myös opetuspotilaiksi soveltuvien potilaiden määrä on liian vähäinen suhteessa opiskelijamäärään. Vaarana tästä kehityksestä on, että lääkäriksi opiskeleva ei saavuta tarvittavia käytännön taitoja ennen työelämään sijoittumistaan.
Kehityksen suunnasta ja sen vaikutuksesta valmistuvien lääkärien ammattitaitoon on ollut huolissaan myös Nuorten Lääkärien Yhdistys, joka haluaa edistää lääkäreiden laadukasta perus- ja jatkokoulutusta.
– Paljon oppia tulee tietysti työn ohessa. Kyllä itse ainakin toivoisin, että ne koulusta saadut opit olisivat paremmalla tolalla, kun töihin mennään. Toki kyllä sitten käytäntö opettaa ja oppia tulee mutta ei ole toivottua, että se tapahtuu kantapään kautta tässä hommassa,huomauttaa kuusi vuotta työelämässä toiminut erikoistuva lääkäri Ville Äärimaa TYKS:istä.
Lähteet ja linkit
Jari Säämänen: Sydämenpysähdyspotilaan peruselvytys sairaalassa - Elvytyskoulutuksen ja taustamuuttujien yhteys sairaanhoitajien elvytystietoihin ja -taitoihin: http://kirjasto.utu.fi/julkaisupalvelut/c/annaalit/C210.html
Sosiaali- ja terveysministeriö: Terveyskeskuksessa työskentelevien
työn järjestäminen, toiminnan ohjaaminen ja kehittäminen:
http://www.stm.fi/Resource.phx/publishing/documents/1602/index.htx
Marjo Salmela: Sairaanhoitajiksi valmistuvien hoitamisen taitojen tasoa on varaa parantaa: http://domino.utu.fi/tiedotus/tiedotukset...
Suomen sairaanhoitajien liitto: http://www.sairaanhoitajaliitto.fi/
Nuorten lääkärien yhdistys: http://www.nly.fi/
Asiantuntijat:
JARI SÄÄMÄNEN, TtT, ensihoidon yliopettaja, Turun AMK
HEIKKI PÄLVE, anestesiologian ja tehohoidon opettaja, Turun yliopisto, anestesiologian erikoislääkäri, TYKS
Toimittaja: LEA FROLOFF