Akuutin Arkisto
7.9.2004
Se paras vanhuuden turva – vahvat reisilihakset!
Vanhuutta kohti on hyvä mennä, jos pää pysyy kirkkaana ja reisistä löytyy voimaa. Varsinkin monella ikääntyneellä naisella on huolestuttavan vähän voimaa jaloissa. Jos joudutaan pariksi viikoksi petin pohjalle, voi sieltä olla vaikea nousta pois. Petikierrettä syventää sydänlihas, joka myös heikkenee levossa eikä jaksata pumpata verta päähän. Seuraa huimausta ja kaatuilua - ja lisää ongelmia.
– Sänky on vaarallinen paikka. Jos vanhus on säilynyt hengissä petipotilaana pitkään, on hän silloin perusterve, mutta ainoastaan kuntouttamaton Kyllä sänky niin vaarallinen paikka on! täräyttää Joensuun terveyskeskuksessa työskentelevä fysioterapeutti Marja Koivula, joka on olut kehittämässä vanhusten lihasvoima- ja kuntosaliharjoittelun ohjeita.
Koivula kuten moni muukin vanhusten kanssa työkentelevä katseli aikansa ahdistuneena vieressä, miten suomalaisessa terveydenhuollossa tehdään väliaikaisesti toimintakyvyttömistä vanhuksista pysyviä petipotilaita – ja päätti tehdä asialle jotakin.
Koivulan mukaan monessa terveyskeskuksessa koko toimintafilosofia on pahoin vääristynyt. Se pitää sisällään perusidean sängyssä makaavasta vanhuksesta. Laitoksessa voi olla esimerkiksi kehittelyn kohteenahyvän vuodehoidon periaatteita, kun kaikki tarmo pitäisi käyttää vanhuksen saamiseen sängystä ylös ja entiseen elämän kiinni.
Sama sokeus vallitsee yleisemminkin vanhusten lihasvoiman ja toimintakyvyn suhteen. Aktiivi-ikäisten kohdalla osaamme jo ajatella, että liikuntaa ja voimaa tarvitaan ja että voimanhankinta on oikeastaan lääke monissa kroonisissa sairauksissa, kuten reumassa ja selkäongelmissa, mutta vanhuksen kohdalla ei ymmärretä samaa. Luullaan jopa vanhuuteen kuuluvan liikkumattomuuden ja esimerkiksi toistuvaa kaatuilua voidaan pitää normaalina. Kuitenkin vanhuksen oikeus on elää omilla jaloillaan. Vanhuskin voi kasvattaa lihasvoimaansa niin kauan kuin hän elää.
Ja vanhushan se vasta lihasvoimaa tarvitseekin
Joensuussa ja Jyväskylässä, jossa vanhusten lihasvoimaharjoitteluun on ehkä eniten Suomessa paneuduttu, on huomattu, että vnhukset voivat jopa jättää kepin tai rollaattorin pois, kunhan ovat saaneet lisää voimaa jalkohiinsa. Kyse on nimeomaan jaloista. Tämän vuoksi vanhusten kuntosaleihin ei tarvita paljon laitteita. Harjotteluksi riittää kerta tai kaksi kertaa viikossa puolitoista tuntia kerrallaan: ihminen jaksaa taas nousta raput ylös ja pitää paremmin tasapainonsa.
Ikä ei ole este harjoittelulle. Akuutin jutussa harjoitteli Hanna, joka oli juuri täyttänyt sata vuotta. Lantion loitontajalla harjoittelu auttoi Hannaa pitämään kävelynsä kauniisti ryhdissä. Juuri voimaharjoittelu vanhuksille sopiikin, mutta sykettä nostava kestävyysharjoittelu ei ehkä käykään esimerkiksi sepelvaltimotaudin vuoksi. Jos voimaa halutaan lisää, tavallinen liikunta ei enää riitä: varsinaista lihasvoimaa saadaan lisää vasta voimaharjoittelulla.
Petiin joutuminen kohtalon hetki
Vähäinen lihasvoima on erityisesti naisten ongelma. Naisilla on koko aikuisikänsä 30–40 prosenttia vähäisemmät lihasvoimat kuin miehillä. Jos pelivara on valmiiksi niukka, tulee vanhetessa ja lihasten käytön vähentyessä helposti ongelmia niin liikkumisen kuin tasapainonkin kanssa. Voimaa pitäisi aina olla yli tekemisessä tarvittavan määrän, muuten toiminta käy liian raskaaksi ja vaikeaksi. Tasapainon heiketessä syntyy helposti kierre: heikentyvä tasapaino tuo kaatumisen pelon arkeen ja se vähentää entisestään liikkumista, mikä syö edelleen lihasvoimaa.
Varsinainen kohtalonhetki koittaa, kun valmiiksi vähäisillä voimilla varustettu vanhus joutuu sairaalapetiin. Ihminen menettää petissä voimiaan yllättävän paljon: terve, riski mies menetätä helposti 10 prosenttia voimistaan 20 päivässä, mutta petivanhus voi menettää jopa 5 prosenttia lihasvoimastaan vuorokaudessa! Kahdessa viikossa peli voi olla pelattu.
Jos kyseessä on dementoitunut potilas, hän voi petijakson aikana unohtaa, miten kävellään eikä opi sitä enää heikentyneillä jaloillaan. Usein kierre alkaa näin: vanhus sairastuu ja saa kuumeesta väliaikaisen sekavuustilan, deliriumin. Siitä toipuminen voi viedä kaksikin viikkoa. Tämän jälkeen hän on menettänyt lihasvoimastaan ja toimintakyvystään ja enen kaikkea rohkeudestaan liikkua ratkaisevan paljon. Jos tässä kohdassa ei olla hyvin aktiivisia, peli on menetetty.
Tuhansista vanhuksista on tullut – tai tehty! – turhaan lopullisesti petipotilaita. Jos lihasvoiman suojelu olisi osa akuuttia hoitoa, vanhus saataisiin temppujen jälkeen myös nauttimaan pelastetusta tai palautetusta terveydestään!
Joensuussa on ollut vuodesta 1995 ikääntyneille tarkoitettuja kuntosaliryhmiä. Muutama vuosi sitten tutkittiin, miten lihasvoimaharjoittelua voitaisiin käyttää vanhusten sairaalahoidon jälkeisen kuntoutuksen tukena. Tulokset ovat rohkaisevia: kahdesti viikossa 10 viikon ajan voimaharjoittelussa käyneet vanhukset lisäsivät merkittävästi (13–20 prosenttia) polven ja lonkan ojennusvoimaansa sekä paransivat suoritustaan kävely- ja tasapainotestissä.
Muutos ei ole tietenkääön pysyvä: jos ylläpitoharjoittelua esimerkiksi kerran viikossa ei jatketa, hyvät saavutukset häviävät vähitellen.
Tänä päivänä esimerkiksi leikkaukseen valmistautuvaa ihmistä kehotetaan lopettamaan tupakointi ja usein laihduttamaan. Ehkä kaikkein järkevintä olisi kehottaa häntä kuntosalille huhkimaan jalkaprässin kanssa. Varsinkin laihdutus voi lihasvoiman kannalta olla jopa vahingollista: painon tippuessa menetetään yleensä myös lihaksia, jollei vastapainoksi harjoitella.
Myös sydän heikkenee petissä
Petiin jääminen merkitsee pelin loppua myös toista kautta: myös sydämen pumppausteho heikkenee vuodelevossa. Tämä johtuu siitä yksinkertaiseta syystä, että levossa sydänlihas pääsee liian helpolla: sen ei tarvitse voittaa maan vetovoimaa ja pumpata verta ylöspäin. Tämän seurauksena sydämen vasemman kammion massa vähenee ja kyky työntekoon heikkenee. Kahden viikon levossa voi pumppaustehosta mennä 10–14 prosenttia. Tästä seuraa petivanhusten salakavalin seuralainen: huimaus ja pystyynnousun matala verenpaine.
Sydämen pumppaustehon laskun täydentää plasmavolyymin eli veren tilavuuden pienentyminen. Jostain syystä makuulla ihmisen virtsaneritys jopa kaksinkertaistuu ja samalla menetetään plasmaa ja siihen sisältynyttä natriumia ja kaliumia. Kahdessa ja puolessa kuukaudessa veren plasma voi vähentyä viidenneksen, 700 millilitraa!
Pienentynyt veritilavuus vaikuttaa samana suuntaan kuin pumppausvolyymin lasku: pystyasennon verenpaine laskee. Se voi tehdä tepposet: moni vanhus kaatuu juuri pystyyn noustessaan - ja rikkoo lonkkansa, mikä merkitsee usein lopullista hyvästijättöä aktiivielämälle.
Makuuasennon ja verenpaineen muutoksia on tutkittu paljon astronauteilla, joilla prosessi on makavaa vanhusta vielä kolme kertaa nopeampi. Niinpä astronautit eivät tahdo pysyä pystyssä maan pinnalla laskeuduttuaan. Sydämen pumppaustehoa voidaan myös suojella, mutta se vaatisi asiaan paneutumista ja erityisjärjestelyjä hoitopaikoissa.
Astronauttien tutkimuksissa Yhdysvalloissa mukana ollut suomalaislääkäri Merja Perhonen kertoo, että he onnistuivat suojelemaan sydämen pumppaustehoa ja veren plasmavolyymiä ja jopa lisämään vasemman kammion massaa, kun tutkittavat laitettiin makuullaan polkemaan kuntopyörää.Tärkeintä on, että sydän laitetaan työhön! Tämän vuoksi olisi hyvin tärkeää, että heikkokuntoisimmatkin vanhukset ainakin nostetaan istumaan sängyissään, jos ei muuta. Silloinkin sydän joutuu tekemään enemmän työtä.
Toimittaja: JAAKKO LUOMA
Lähteet
Ikääntyvien liikunta, terveys ja toimintakyky. VK-kustannus Oy 2001
Suomen Lääkärilehti 34/2003
IT-lehti 5/2001
Journal of Aplied Physiology vol.91 (v.2001)