Akuutin Arkisto
1.2.2005
Seksuaalisesti hyväksikäytetty ei saa hoitoa
Seksuaalinen hyväksikäyttö ja väkivalta vahingoittaa monella tavalla ihmisen mielen ja ruumiin terveyttä. Uhrit käyttävätkin myöhemmin paljon terveydenhuollon palveluja.
Varsinaiseen vammaansa he eivät kuitenkaan saa apua. Heistä tuleekin helposti terveydenhuollon ikuisia kiertolaisia, jotka toivovat, että joku pysähtyisi heidän kohdallaan.
– Se oli järisyttävä tilanne ja minullekin uusi asia. Lähdin hakemaan asiasta tietoa ja siitä se sitten lähti, muistelee sairaanhoitaja Leena Wessman tilannetta, jolloin hän havahtui ensimmäisen kerran vammaan nimeltä seksuaalisen hyväksikäytön jälkiseuraukset.
Wessman oli hoitanut Kangasvuoren sairaalassa Jyväskylässä potilasta, joka palasi yhä uudelleen itsemurhaa yrittäneenä sairaalahoitoon. Hänen kaikki asiansa olivat sekaisin: hän ei kyennyt asumaan yksinään, ei hoitamaan asioitaan, ei harjoittamaan ammattiaan eikä hänellä ollut ystäviä. Hän oli oli opiskellut ihminen, jota hoidettiin skitsofreenikkona.
Lopulta hyväksikäyttö tuli ilmi ja siitä alkoi potilaan toipuminen - ja Leena Wessmanin ammatillinen muuttuminen. Hän sanoo, että seksuaalisesti hyväksikäytetyt on yllättävän yleinen potilasryhmä varsinkin psykiatrisessa sairaanhoidossa, mutta ei saa apua:
– Me hoidamme oireen mukaan emmekä sen mukaan, mikä on ihmisen historia. Minullakin oli kerran seksuaalisesti hyväksikäytetty potilas, joka oli käynyt kuusi vuotta terapiassa uskaltamatta kertoa varsinaista vammaansa. Katson, että hänen hoitonsa alkoi siitä hetkestä, kun patistin hänet kertomaan terapeutilleen asiasta, kertoo Leena Wessman
Tavallista hoitomaailmassa onkin, että jos potilas itse ottaa seksuaalisen hyväksikäytön esille – mikä on harvinaisempaa- sitä ei oteta käsittelyyn, vaan sanotaan: nyt ei kaivella menneitä, vaan katsotaan tulevaisuuteen. Tärkeintä on keskittyä hoitamaan nyt tätä sinut masennustasi, ahdistustasi, itsetuhoisuuttasi.
Lisäksi hyväksikäytetyillä on usein ongelmia päihteiden kanssa ja heidän elämäänsä leimaa edelleen hyväkikäyttö jollakin tasolla: joku voi käyttää heitä taloudellisesti hyväksi tai he itse eivät tunnista toisen rajoja ja oikeuksia jollakin elämänalueella.
Rikotut rajat, sitova häpeä
Hyväksikäytössä kosketaan ihmisen herkimpään ja intiimimpään alueeseen, seksuaalisuuteen. Siksi myös vammautuminen on hyvin erityislaatuista: uhrin itsemääräämisoikeus, itsekunnioitus ja usko omaan selviämiseen ja kykyyyn puolustaa itseään kolhiutuu pahasti. Monilla on selviä posttraumaattisen stressin oireita, kuten välttämiskäyttäytmistä, painajaisia, mieleenpalautumia ja kokemuksen poislohkomisen vuoksi häiriötä omassa ruumiin kuvassa ja mielen toiminnassa.
– Me emme tunne trauman pitkäaikaisvaikutuksia, sanoo Leena Wessman. Tämän vuoksi sairaalahoitoa erilaisten epämääräisten oireiden vuoksi hakevien ihmisten taustalta ei osata hakea mahdollisesti hyvinkin kaukaista hyväksikäyttöä ja väkivaltaa.
Erityisen ongelmalliseksi seksuaalisen hyväksikäytön tekee häpeä, voimakkain ja tiukin ihmisen käyttäytymistä ja puhumista säätelevä tunne. Hyväksikäytetty tuntee olleensa mukana jossakin hyvin häpeällisessä eikä hänellä ole usein yksinkertaisesti voimia ottaa asiaansa esille.Tämä korostaa hoitohenkilökunnan vastuuta: asiaa olisi kysyttävä, jos vähänkin herää epäilys, että asiakas ei ole kertonut kaikkea, mitä hänen mielellään on.
– Nämä ihmisetr pyrkivät varmistamaan kaikin keinoin, kestääkö hoitava henkilö kuulla heidän tarinansa, koska se on heistä niin karmea tarina. He ovat usein kokeneet väkivallan kaikki muodot: fyysiset, psyykkiset, taloudelliset. He toivovat, että heiltä kysyttäisiin asiaa suoraan, sillä heillä itsellä ei ole voimia ottaa asiaa esille. Ongelmana vain on se, että hoitohenkilökunnalla on vielä vähän tietoa tästä asiasta.
– Hoito on yleensä niin sirpaleista, että ei tule kokonaiskuvaa ihmisen asioista, Leena Wessman valittaa.
Tämä sama asia todettiin äskettäin YT Merja Laitisen väitöskirjassa, jonka mukaan uhrilla voi olla kymmeniä päällekkäisiä hoitosuhteita ilman, että kellään on kokonaisvastuu hänen hoidostaan.
Sekuaalinen hyväksikäyttö ei ole aivan helppo hoitaa. Leena Wessman aloitti vapaaehtoistyön hyväksikäytettyjen ryhmien vetäjänä 10 vutta sietten. Silloin hän kuvitteli, että vuosi puolitoista riittäisi toipumiseen, mutta nyt ryhmät ovat jo kolmivuotisia. Rinnan ryhmän kanssa hyväksikäytetyt käyvät yleensä yksiläterapiassa. Kolmessa vuodessakaan ei vielä yelensä täysin toivo, mutta voi jo vähitellen elää tietoisempaa elämää niin, että trauma ei hallitse ihmistä vaan ihminen traumaansa.
10 000 raiskausta vuodessa
Arvioidaan, että 10 000 naista raiskataan Suomessa joka vuosi. Rikosilmoituksia tehdään 500–600 vuodessa ja tuomio luetaan 40–50 tekijälle. Raiskatut naiset on iso traumapotilaiden ryhmä, jota ei hoideta mitenkään systemaattisesti. Suomessa on vain yksi kriisikeskus näille naisille, Tukinainen Helsingissä, kun 3,5 miljoonan asukkaan Irlannissakin on 13 keskusta. Maat kriminalisoivat raiskauksen avioliitossa samoihin aikoihin.
– Raiskatut naiset, jotka ei saa heti apua akuuttivaiheessa, kuluttavat myöhemmin paljon terveydenhoidon palveluita. Me keksusteltiin täällä naistentautien osastolla siitä, että raiskatut naiset on aika huonolla hoidolla ja päätettiin tehdä asialle jotain. Heidät lähettiin vain kotiin joku puhelinnumero taskussaan, mutta kukaan ei oikeastaan tiennyt, mitä heille kuuluu, kertoo kätilö Siw Nykänen Keski–Suomen keskussairaalasta Jyväskylästä.
Nykäsen vetämänä on Keski-Suomessa toteutettu Raisek-ohjelma, joka on muutettu selkeiksi, eri-ikäisille systematisoiduiksi hoito-ohjeiksi. Uutta on mm. se, että jokainen raiskattu nainen käy psykiatrin konsultaatiossa, jossa arvioidaan jatkohoidon tarve. Naiset myös tulevat pari viikkoa raiskauksen jälkeen erityiselle raiskauspoliklinikalle, jossa katsotaan tarvitseeko hän lisää hoitoa ja tukea.
Myös raiskausken alkuvaiheen hoitoa on systematisoitu: asiakkaan näytteiden otto on järjestetty niin, että tottumatonkin osaa tehdä sen oikeudellisesti pitävästi ja niin, että se ei ole raiskatulle henkisesti uusi koettelemus.
-Naiset ovat olleet erittäin tyytyväisiä. He kokevat, että joku välittää heistä ja se on erittäin tärkeää. Syntyy luottamus siihen, että apua on saatavilla ja että heillä on oikeus hoitoon eikä raiskaus ollut heidän oma vikansa. On tärkeää puhua ja käsitellä asiaa akuutissa vaiheessa, koska se vähentää häpeää ja asian painamista pois mielestä.
Toimittaja: JAAKKO LUOMA
Kirjallisuutta:
Laitinen: Häväistyt ruumiit, rikotut mielet. (Vastapaino 2004)
Stakes: Naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyprojekti 1998-2002.
Rautava-Perttu: Naisiin kohdistuva pari- ja lähisuhdeväkivalta.
Sandersson: Seksuaalinen hyväksikäyttö ja sen hoito.
Heikinheimo-Tasola: Vain muistamalla voi unohtaa. (2004)