Akuutin Arkisto
1.11.2005
Uusi suomalaiskeksintö käy rannevaivojen kimppuun
Käden puutumista, pistelyä, jäykkyyttä, voimattomuutta. Särkylääkkeitä, tukisiteitä, sairaslomia, jopa sairaseläke.
Rannekanavaoireyhtymä vaivaa arviolta kolmea prosenttia kehittyneen maailman väestöstä. Suomessa potilaita on sadasta kahteensataan tuhatta. Heistä kymmenisen tuhatta leikataan joka vuosi.
Oireyhtymä on aika hyvin hoidettavissa, yleensä lastoittamalla tai leikkaamalla. Erityisen tärkeää olisi kuitenkin huomata se ajoissa. Pitkälle ehtinyt vaiva ei välttämättä enää korjaannu. Ongelma on vain siinä, että perinteisesti diagnoosiin on tarvittu kalliit laitteet ja neurofysiologin palveluja, eikä kumpiakaan ole ihan joka terveyskeskuksessa. Pelkästään tutkimuksiin pääsy saattaa vaatia puolen vuoden odottelua ja silloin voi olla jo liian myöhäistä. Tuore suomalaisoivallus saattaa ratkaista tämän pullonkaulan.
Liian ahtaaksi suunniteltu?
Rannekanava on eräänlainen tunneli, jossa kulkee jänteitä, verisuonia ja medianushermo. Jos ranne joutuu liian kovalle tai liian pitkälle staattiselle rasitukselle, saattaa tuo kanava litistyä kasaan ja hermo tukkeutua. Ensimmäinen oire on tyypillisesti peukalon, etusormen, keskisormen tai koko käden puutuminen. Tilaa kutsutaan rannekanavaoireyhtymäksi.
Dosentti, neurologian ja kliinisen neurofysiologian erikoislääkäri Uolevi Tolosen mukaan rannekanava on ikään kuin liian ahtaaksi suunniteltu väylä, ainakin jos ajatellaan nykyajan käyttötarpeita.
– Suurin syy oireyhtymän syntyyn on se, että on tällainen ahdas kanava kädessä. Ja kyllä siinä hyvin vahvana tekijänä on käsien käyttö, työaltistus. Eli kun kättä käytetään se hankautuu ja paine kanavassa nousee. Sitten yöllä käsi on huonossa asennossa, ja taas paine nousee, ja tästä tulee kierre joka pitäisi pysäyttää.
Jos oireyhtymä havaitaan ajoissa, se saatetaan pystyä hoitamaan ilman leikkausta. Lastoittaminen, lepo ja työasentojen ja -tapojen muuttaminen saattavat hyvinkin riittää. Keskivaikeat ja vaikeat tapaukset taas vaativat usein leikkaushoitoa. Leikkaus on yksinkertainen ja nopea suorittaa, mutta jos vaiva on ehtinyt pitkälle, sekään ei aina korjaa vikaa. Esimerkiksi kipu saattaa pysyä ennallaan ja kroonistua.
Uusi laite leikkaa jonoja
Yksinkertaisen tuntuisesta vaivasta saattaa muodostua hankala tapaus, sillä pelkästään tutkimuksiin pääsyä pitää paikoin odottaa jopa puoli vuotta. Kun vaiva on erityisesti työikäisen väestön rasite, tarkoittaa tämä pitkiä sairaslomia ja kovia kustannuksia, kolotuksesta ja särystä puhumattakaan. Vähän aikaa sitten Suomessa lanseerattu keksintö näyttää tuovan ratkaisun tähän ongelmaan. Rannekanavaoireyhtymä pitäisi nyt olla mahdollista todeta jo ensimmäisellä vastaanottokäynnillä.
– Meidän tunteminen ja liikekäskythän ovat sähkökemiallista virtaa hermoissa jotka taas ovat kuin sähkökaapeleita. Meidän mittaussysteemimme on se, että me laitamme sähkön kulkemaan sitä kaapelia pitkin ja mittaamme sähkönkulkua oletetun vaurion yli. Jos hermo on vaurioitunut, siinä sen sähkön kulku joko kokonaan tai osittain estyy tai hidastuu ja me nähdään, onko kädessä vaurio, minkä asteinen se on, vai onko se kokonaan tuhoutunut, Tolonen selvittää.
Käytännössä oireyhtymästä pääsee selville varsin nopeasti ja vaivattomasti. Potilaan käteen kiinnitetään anturit, joista kulkee johtoja vähän kännykänoloiseen laitteeseen. Käteen johdetaan heikkoa virtaa, joka tuntuu pienenä nykimisenä sormessa. Puolen minuutin kuluttua lääkäri tai vaikka sairaanhoitaja näkee laitteen ruudulta, onko kanavassa kaikki kunnossa vai ei. Myöhemmin tiedot siirretään tietokoneelle ja verkkoa pitkin laitteen kehittäjille, EMG Laboratorioihin, ja diagnoosi varmistuu lopullisesti.
Kun uusi laite vielä maksaa viitisen tuhatta euroa, on ero entiseen melkoinen: enää ei tarvita neurofysiologia, eikä 40 000 euron laitteistoa.
– Nyt käytäntö on se, että tuolta kaukaa periferiastakin pitää lähettää erikoislääkärille keskussairaaloihin ja laboratorioihin näihin mittauksiin, joihin niihinkin on jopa puolen vuoden jonot. Tällä laitteella voi jo siellä omalla vastaanotolla katsoa saman tien onko ranteessa pinne vai ei. Ja kun tuo viive saataisiin pois, ei pääsisi niin paljon tulemaan näitä keskivahvoja ja vahvoja tiloja. Ei pitäisi niin usein leikata, vältyttäisiin pitkiltä sairaslomilta ja varmaan säästöjäkin saataisiin aikaan, Tolonen arvioi.
Ranteet ovat kaikkialla maailmassa kuta kuinkin samanlaisia, joten
ongelma on tuttu oikeastaan joka paikassa. Ainutlaatuista suomalaiskeksintöä
ihmetellään parhaillaan muun muassa Italiassa, Englannissa,
Yhdysvalloissa ja Saudi-Arabiassa.
Asiantuntija: UOLEVI TOLONEN, neurologian ja kliinisen neurofysiologian
erikoislääkäri, dosentti, Oulun yliopisto, EMG Laboratoriot
Oy
Toimittaja: MIKKO PENTTILÄ