Akuutin Arkisto
1.11.2005
Jesse syö viittätoista ruoka-ainetta hyvällä ruokahalulla
Jesse Huttunen, seitsemän vuotta, kuorii ja paloittelee perunat muusiin aivan itse ja pyörittelee muutaman lihapullankin äidin apuna. Heillä kokataan ahkerasti, sillä lapsille laitetaan yleensä eri ruoat kuin vanhemmille. Jesse ja hänen 3-vuotias pikkuveljensä Jimi ovat nimittäin moniallergisia. Jesse saa syödä vain noin 15 ruoka-ainetta.
– Joistakin aineista kuten maidosta, vehnästä ja kananmunasta pelkkä ihokosketus riittää laukaisemaan allergisen reaktion. Jos niitä menee suun kautta nieluun, ne voivat saada aikaan yleisreaktion, anafylaktisen shokin. Silloin olemme joutuneet antamaan adrenaliinia, kortisonipiikkiä ja hengitystä aukaisevia aineita, Jessen äiti Satu Huttunen kertoo.
Vanhemmat havaitsivat ensimmäiset merkit allergiasta Jessen ollessa kuuden viikon ikäinen. Tuolloin hänellä alkoi hyvin sitkeä ja vaikea ihottuma, joka lähti kasvoista ja lehahti yhtäkkiä koko vartaloon. Vanhemmat veivät pojan Oulun yliopistollisen sairaalan päivystykseen ja hänet otettiin osastolle hoitoon. Iho-oireiden syyksi paljastui vähitellen maito.
Ruokaan liittyvät allergiaepäilyt syytä tutkituttaa
Ruoka-aineallergiaa epäillään peräti kolmasosalla pikkulapsista, mutta tutkimusten jälkeen se varmistuu vain noin 5 prosentilta. Ruoasta aiheutuvat oireet voivat olla hyvin monenlaisia. Valtaosalla ilmenee iho-oireita tai oksentelua ja ripulia. Niitä harvinaisempia ovat hengitystieoireet, nuha, yskä ja hengenahdistus. Missä vaiheessa tulisi kääntyä lääkärin puoleen?
Oulun yliopistollisen sairaalan lastenklinikalla työskentelevä lasten allergologi Teija Dunder painottaa, että asia on aina syytä tutkia, mikäli lapsella epäillään ruoka-aineallergiaa.
– Neuvolan ohjeen mukaan kaikkia ruoka-aineita voi kokeilla normaalin 4-6 kk:n imetyksen jälkeen. Mikäli jonkin ruoka-aineen jälkeen tulee hyvin nopea yleistynyt ihottuma, lapsi oksentelee tai on selvästi huonovointinen, niin sen jälkeen seuraava altistus on hyvä tehdä sairaalassa. Asia täytyy tutkia myös aina, jos epäillään jotain pitkään jatkunutta oiretta ruoan aiheuttamaksi, Dunder sanoo.
Mahdollisen allergian selvittäminen aloitetaan ihopistokokeilla ja laboratoriotutkimuksilla. Pelkästään niiden perusteella ei kuitenkaan pystytä diagnosoimaan ruoka-aineallergiaa. Mikäli niistä löydetään viitteitä allergiasta, se selvitetään välttämis-altistuskokeella, mikä on tällä hetkellä varmin keino löytää oireiden aiheuttaja. Lääkäri antaa luvan niiden aloittamiseen ja ne tehdään ravitsemusterapeutin ohjeiden mukaan.
- On tärkeää, että keskeisiä ruoka-aineita ei lähdetä poistamaan ilman suunnitelmaa ja diagnoosin varmentamista. Esimerkiksi maito tuo imeväisikäisellä noin kolmanneksen energiasta ja viljat noin viidenneksen eli niitä ei voida ottaa noin vain pois, koska se olisi iso ravitsemuksellinen lovi lapsen ruokavalioon. Meidän on aina mietittävä, mikä on korvaava valmiste, kun nämä aineet poistetaan, Dunder painottaa.
Välttämis-altistuskokeessa vanhemmat täyttävät syömiseen liittyvää oirepäiväkirjaa. Epäilty ruoka-aine poistetaan ruokavaliosta kahdeksi viikoksi ja seurataan oireita. Sen jälkeen aine otetaan takaisin dieettiin. Mikäli se aiheuttaa oireita, allergia todetaan ja kyseistä ruoka-ainetta vältetään jatkossa. Välttämisen laajuus tulee kuitenkin suhteuttaa lapsen oireisiin.
– Tutkimukseen perustuvaa näyttöä siitä, että välttäminen auttaa on hyvin niukasti. Näin ollen nykyaikana pyritään hakemaan sopiva määrä, jolloin oireet eivät ole hankalia, mutta ravitsemuksellinen määrä kasvua varten pystytään ylläpitämään. Se voi olla osittainen sieto. Pahimmillaan välttämisen haitta on aliravitsemuksellisen riskin kasvaminen, normaalin kasvun ja kehityksen vaarantuminen. Siksi on erittäin tärkeää että dieetit ovat varmistettuja, allergiadiagnoosiin perustuvia, eivätkä varmuuden vuoksi päällä olevia dieettejä. Ne otetaan myös pois siinä vaiheessa, kun lapsi sietää kyseistä ruoka-ainetta, Dunder sanoo.
Pisara väärää ruoka-ainetta voi olla liikaa
Jessen maitoallergia todettiin niin varhaisessa vaiheessa, ettei hän ollut ehtinyt vielä muuta maistaakaan. Sen jälkeen hänelle on kokeiltu ruoka-aineita yksi kerrallaan, joten allergisoivat aineet on ollut helppo todeta.
Valtaosalla lapsista ruoka-aineallergia paranee kouluikään mennessä, mutta Jessen kohdalla näin ei ole käynyt. Koulun alkaminen ja itsenäisen liikkumisen lisääntyminen ovat tuoneet mukanaan uusia pulmia.
– Kukaan ei enää katso kovin tarkkaan Jessen perään esimerkiksi ruokailutilanteissa. Se huolettaa, että jos hän ottaa koulussa tai iltapäiväkerhossa jotain sellaista, mitä ei saa syödä, ja jos reaktio tulee viiveellä, niin mitä sitten, jos se tulee vasta kotimatkalla, Satu Huttunen miettii.
Koulussa Jessellä on ranteessaan SOS-passi, josta löytyvät vanhempien yhteystiedot ja lääkintäohjeet mahdollisen allergisen kohtauksen varalta. Myös opettajille ja ruoan laittajille on täytynyt kertoa hyvin tarkkaan, minkälainen allergia Jessellä on.
– Mitään ei saa kuljettaa samoissa astioissa kuin muille oppilaille eikä edes valmistaa samoissa astioissa, ettei Jessen aterioihin tule mitään vääriä aineita. Onneksi hänen luokallaan on koulunkäyntiavustaja, joka tietää hyvin tarkasti, mitä pitää tehdä, jos jotakin sattuu, Jessen isä Saku Huttunen sanoo.
– Aina, kun koulussa on kalaruokaa, minä jään luokkaan syömään avustajan kanssa. Muulloin pääsen ruokalaan syömään, mutta minulla on kuitenkin eri ruokaa kuin toisilla, Jesse kertoo.
Arkeen apua vertaistuesta
Kotona rutiinit jo sujuvat. Ruoka-aineet säilytetään tarkasti omissa purkeissaan ja elintarvikkeiden tuoteselosteet luetaan tarkkaan. Perheen lähtiessä kyläilemään tai Jessen mennessä vaikkapa kaverinsa syntymäpäiville, hänelle pakataan mukaan omat eväät. Arjen järjestäminen ei ole ollut kuitenkaan helppoa. Vanhempien on täytynyt etsiä itse aktiivisesti allergiaan liittyvää tietoa. Satu Huttunen sanookin lukeneensa kaiken, mitä allergiasta on ollut saatavilla.
– Ensin tuntui siltä, ettei osaa hakea apua. Sitten lähdin ihan sattumalta mukaan Astma- ja Allergiayhdistyksen järjestämään allergiapiiriin, joka kokoontuu kerran kuussa. Siellä oli mukana äitejä, joiden lapsilla oli pahoja allergioita. Kohtalotovereitten kanssa keskustelemalla pääsin sitten jyvälle siitä, mistä on kysymys, Jessen äiti kertoo.
Onneksi Jessellä on niin hyvä ruokahalu, että allergia ei ole vaikuttanut kasvuun. Hänen ruokavaliotaan pyritään laajentamaan jatkuvasti kokeilemalla uusia ruoka-aineita vähitellen.
– Minun lempiruokaa on lenkkimakkara ja leikkelemakkara ja mutkamakkara. Ananasta minä haluaisin kokeilla ja jos se käy, niin minä tykkäisin vähän porkkanasta ja jos sekin käy, niin vähän omenasta, Jesse sanoo.
Asiantuntija: TEIJA DUNDER, lasten allergologi, lastenklinikka, Oulun yliopistollinen sairaala
Toimittaja: KIRSI SCHALI