Akuutin Arkisto
5.4.2005
Lihaskorsetti, jonka varassa on paljon: syvät lihakset!
Ihmiskehon voima ja terveys on paljolti keskivartaloon piiloutuvan lihassylinterin varassa. Pallea, lantionpohja sekä ennen kaikkea syvät vatsa- ja selkälihakset muodostavat tukikorsetin, jonka tehtävä on ennakoivasti kiirehtää tukemaan liikkeessä ihmisen rankaa.
Monen korsetti on huonossa kunnossa. Yllättävän usein se johtuu liiasta ja väärin toteututusta lihasharjoittelusta.
– Mä olen nyt omakohtaisesti todennut, että syvista lihaksista pitää pitää huolta, puuskahtaa nuori muuramelainen keihäänheittäjälupaus Kari Oinonen, jonka selkä alkoi temppuilla tosissaan kolmisen vuotta sitten:
– Mä en pystynyt kuin alkuverryttelyt tekemään, sitten se vaan lyyhisty koko homma. Nyt on aivan toisenlaista heittää: olo on jämäkkä ja tukeva, sellainen kuin pitää ollakin, Kari selittää ja kertoo, että keihäänheitossa voima lähtee juuri keskivartalon syvistä lihaksista. Kun syvät lihakset ovat kunnossa, keskivartalo on kuin jousen vahva keskiosa, joka lennättää nuolen eli keihään eteenpäin.
Myös jyväskyläläisessä JYP -jääkiekkojoukkueessa on huomattu syvien lihasten merkitys. Seuran A-junioreiden harjoitusohjelmaan on kuulunut viimeiset viisi vuotta syvien lihasten treenaaminen ja tulokset ovat hämmästyttäneet valmentajat:
– Me on saatu erittäin hyvin vähenemään nivusalueen ja alaselän vaivat, jotka ovat tyypillisiä nuorille, vielä kasvaville kiekkoilijoille. Lantionseudun vammat on nyt lähes nollassa, ihastelee fysioterapeutti Mika Rouhiainen.
Jyväskylän seudun "vallankumouksen" takana on fysioterapeutti Hilkka Virtapohja, joka työskentelee liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKESissä. Hän on tuonut Suomeen syvien lihasten tutkimisen ultraäänilaitteelle sekä opettanut urheiluväkeä ottamaan nämä lihakset paremmin harjoittelussa huomioon. Virtapohja tutkii ja hoitaa LIKESissä myös tavallisten ihmisten selkiä.
Edes syvien lihasten harjoittelulla ei voida kuitenkaan estää kaikkia nuorten urheilijoiden selkävaivoa. Virtapohja kehottaakin seurojen vetäjiä tarkasti miettimään, miten paljon teettävät nuorilla kasvaville urheilijoilla esimerkiksi punttitreenejä, jotka ovat selvä riski selän hyvinvoinnille:
– Tutkimuksia e ole käytettävissä, mutta sellainen tuntuma on, että tosi paljon on selkävaivoja nuorilla urheilijoilla. Nuoret eivät valita, vaan tekevät, jotta esimerkiksi mahtuisivat joukkueeseen. Mitä nuoremmalla iällä on selkävaivoja, sitä varmemmin niitä on aikuisenakin. Liian aikainen punttiharjoittelu on yksi iso selkävaivojen riskitekijä: se on raskasta työtä, mitä ei vahdi mikään työsuojelulaki, kuten aikuisen taakkojen nostelua työelämässä, Virtapohja muistuttaa.
Korsetti, joka jännittyy ennen liikettä
Syvien lihasten nerokkuus johtuu niiden nopeasti syttymisestä. Ne ovat herkkiä lihaksia, jotka isojen aivojen käskystä lähtevät liikkeelle jo ennen pinnallisia lihaksia, jotka vastaavat liikkeessä työstä. Siksi ne ehtivät tukea ja suojella selkärankaa ja koko ihmisen tukijärjestelmää.
Lantionpohjalihakset puolestaan syttyvät etuajassa tukemaan vatsanpohjaa ja virtsarakkoa - ja sulkemaan virtsajohtimen yskäistessä. Jos tämä lihassysteemi on esim. synnytyksen vuoksi heikentynyt, voi virtsa karata housuun äkillisessä aivastuksessa tai ponnistuksessa.
Suurin syvistä lihaksista on poikittainen vatsalihas, multifidus, joka kiinnittyy edessä palleaan ja pinnallisiin vatsalihaksiin ja selän puolella lähelle nikamien vieressä olevia syviä selkälihaksia. Jos ihminen elää suhteellisen terveesti ja liikkuu monipuolisesti, hänen syvät lihaksensa ovat todennäköisesti kunnossa ilman, että hän juuri tietää niiden olemassa oloa.
Monen ongelmat käynistyvät ensimmäisestä kunnon selkäkipujaksosta, joka johtaa helposti kierteeseen: kivun seurauksena syvät lihakset lamaantuvat ja menettävät poikkipinta-alaansa yllättävän onpeasti. Ensimmäisenä vuorokautena tärkeimmän syvän lihaksen eli poikittaisen vatsalihaksen, multifiduksen, poikkipinta-ala pienenee lamaantumisen vuoksi peräti 25 prosenttia.
Myös kova isku vatsaan vaikkapa jääkiekossa voi johtaa syvän vatsalihaksen lamaantumiseen. Yllättävää ja vähän tiedettyä on, että syvät lihakset voivat lamaantua suurelta osin pysyvästi pitkittyneen kipujakson seurauksena. Ne pitäisi aktivoida harjoittelulla uudelleen. Lihaksia harjoitellaan jännittämällä lantionpohjaa ja vetämällä varovasti napaa ylöspäin.
– Kyllä se oli aluksi kauhean tylsää, kun ne on niin pieniä liikkeitä, vedetään vaan vatsaa sisäänpäin ja napaa ylös, muistelee Kari Oinonen kuntoutuksensa alkuaskeleita. Mutta kun tulosta alkoi tulla, vahvistui usko tähän ”nysväämiseen”.
Myös kova ja yksipuolinen pinnallisten lihasten harjoittelu voi viedä syvien lihasten toiminnan vikaan: ne eivät toimi enää itsenäisesti, vaan yhdessä vahvojen pinnallisten lihasten kanssa, jolloin ne eivät ehdi enää suojelutehtäväänsä.
Kari Oinosen selkäongelmat alkoivat pienestä nikamakaaren murtumasta. Se oli todennäköisesti saanut alkunsa juuri siitä, että syvä lihaskorsetti ei enää toiminut tarpeeksi nopeasti ehtiäkseen suojella nikamakaarta rajun heittorepäisyn iskuvoimalta. Nikamaan kohdistui liian suuri äkillinnen kuormitus.
Sairaaloissa on myös huomattu, että lantionpohjan ongelmia tulee leimallisen usein nuorille naisille, jotka ovat treenanneet ja bodanneet kuntosaleilla pinnalliset vatsalihaksensa kovaan kuntoon. Tutkimuksissa on huomattu sama: pinnallisten vatsalihasten treeni heikentää viidenneksellä syvien lihasten voimaa. Balanssi menetetään.
Selkä ei kestä käyttämättömyyttä eikä liikaharjoittelua
Selkäongelmat näyttävät nopeasti yleistyvän koko väestössä. Toiset pilaavat selkänsä liian vähäisen liikunnan ja käytön vuoksi, toiset taas liiallisen ja vääränlaisen urheilukuormituksen vuoksi. Erityisen huolestuttavaa on se, että nuorilla alkaa olla yhä enemmän erilaisia selkävaivoja:
Porissa moniammatillisena yhteistyönä tehty Sataselkä- projekti paljasti, että joka kuudes 15-vuotias poika kärsi viikottaisista selkäkivuista. Selkäongelmien taustalla oli usein huono ryhti ja alentunut selän liikkuvuus. Tavallisimpia ryhtiongelmia olivat selän työntyminen eteen, korostunut selkärangan kumaruus sekä liiallinen lannenotko.
– Päivän aikaan pitäisi oppilaita nostella aika ajoin pystyyn ja opettaa heitä jännittämään syviä lihaksiaan. Toimistotyössäkin voisi niitä papreita pitää vähän kauempana, jotta joutuisi aika ajoin nousemaan paikoiltaan, ehdottaa fysioterapeutti Hilkka Virtapohja.
Asiantuntija: HILKKA VIRTAPOHJA, fysioterapeutti, liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES
Toimittaja: JAAKKO LUOMA