Akuutin Arkisto
8.2.2005
Miten estää syövän etäpesäkkeet?
Syöpäkasvain houkuttelee itselleen sekä veri- että imusuonet. Kasvain itse tuottaa nämä imusuonien kasvutekijät, joiden avulla se houkuttelee itselleen suoniston.
Verisuonet tuovat kasvaimelle ravinteita ja happea. Näin kasvain kasvaa. Imusuonet puolestaan pitävä yllä elimistön nestetasapainoa. Ne ovat tärkeitä myös elimistön puolustusmekanismeille. Kasvain levittää syöpäsoluja sekä imu- että verisuonien kautta. Suoniston avulla syöpä leviää eli muodostaa etäpesäkkeitä muualle elimistöön.
Suomalaistutkijat kehittävät hoitoa, jolla kasvaimelta estetään imusuonet. Maailmalla on juuri tullut myyntiin estolääke, joka estää syöpäkasvaimelta verisuonet.
– Nämä kaksi asetta on uusi lisä nykyisten hoitojen eli leikkauksen, sädehoidon ja solusalpaajien rinnalle syövän hoidossa.
Suomalaistutkijat tekivät mullistavan geenilöydön vuonna 1992. He löysivät imusuonien kasvutekijät eli ne tekijät, joita imusuonisto tarvitsee kasvaakseen. He oivalsivat myös sen, että syöpä leviää verisuonien lisäksi myös imusuonien kautta.
Koska tutkijat tietävät miten kasvain kasvattaa itselleen imusuonet, niin he pystyvät myös estämään tämän kasvun. Suomalaistutkijat ovat kehittäneet liukoisen vasta-aineen, jonka avulla he estävät kasvaimelta imusuonien kasvun. Normaalisti kasvain houkuttelee itselleen imusuonet. Silloin kasvutekijät kiinnittyvät solun pinnan vastaanottajiin. Mutta imusuonien estohoidossa vasta-aine kaappaa kasvutekijät ennen kuin ne ehtivät sitoutua solun pintaan. Tämä katkaisee imusuonien kasvuprosessin. Kasvain ei ehdi kasvattamaan itselleen imusuonia. Näin tutkijat tukkivat syövän toisen leviämisreitin.
Suomalainen imusuonitutkimus
Akatemiaprofessori Kari Alitalon tutkimusryhmä on tutkinut imusuonien merkitystä syövän leviämisessä reilut 10 vuotta. Professori Alitalon tutkimusryhmässä Helsingin Biomedicumissa työskentelee parhaillaan 36 henkilöä. Tunnelma tutkimuslaboratoriossa on letkeän mukava.
Tunnelmaa ja tutkimuspaineita keventää ehkä hieman se, että suomalaistutkijoilla on lähes viiden vuoden etumatka imusuonitutkimuksessa. He tekevät pioneerityötä. Suomalaiset löysivät imusuonien kasvutekijät ja geenit vuonna 1992. Tämän löydön teki Kari Alitalon tutkimusryhmässä väitöskirjaa tehnyt Arja Kaipainen.
– Tämä maalasi hetkessä meille vision koko tutkimusalasta, joka siihen aikaan oli täysin kehittymätön. Pystyimme näkemään imusuonien merkityksen syövän leviämisessä. Me sitten yhdessä visioimme tätä alaa.
Vielä 10 vuotta sitten kukaan ei tiennyt imusuonien merkitystä syövän leviämisessä. Tänään imusuonitutkimusta tehdään ympäri maailmaa. Imusuonien olemassaolo keksittiin kyllä jo 1700-luvulla, mutta vasta vuonna 1904 ne löydettiin mustevärjäyksen avulla. Mutta tästäkin kului lähes 90 vuotta ennen kuin suomalaiset löysivät imusuonien geenit. Tätä ennen kukaan ei oikein tutkinut imusuonia. Maailmalla keskityttiin vain verisuonitutkimukseen. Tämän vuoksi kasvaimen verisuonien estolääkitys on kymmenisen vuotta edellä imusuonien estohoitoa.
Tänään suomalaistutkijoiden innovaatio toimii hiirillä.
– Tällä hoidolla voimme vähentää syövän etäpesäkkeitä. Kun annamme tätä hoitoa, niin huomaamme miten syöpäsolujen määrä vähenee. Voimme joissakin tapauksissa estää lähes täysin etäpesäkkeet. Ja kaikissa tapauksissa, joita olemme täällä kokeilleet, niin olemme voineet hiirillä estää 2/3 imusuonien kautta leviävistä etäpesäkkeistä.
Potilastutkimukset ei ole vielä aloitettu. Se milloin tutkijat pääsevät potilaskokeisiin riippuu tutkimusrahoituksesta ja siitä millaisia tuloksia hiirimalleista saadaan. Kari Alitalo toivoo ja arvelee, että potilastutkimukset alkavat viiden vuoden sisällä. Mutta tätä ennen on käytävä läpi vielä monet turvallisuus- ja tehokkuustutkimukset.
Tutkimus on alkutekijöissään eli vasta koe-eläinvaiheessa. Vielä ei tiedetä hoidon todellista tehokkuutta, etuja ja riskejä. Mutta hiirikokeiden tulokset näyttävät lupaavilta. Tehokkaat tulokset toistuvat säännönmukaisesti.
– Tämän hoidon etu on se, että se kohdistuu veri- ja imusuoniin. Jos me kohdistamme hoidon kasvainsoluihin, niin ne ovat perimältään epävakaampia ja muuntuvat helposti. Näin ne tulevat helpommin vastustuskykyisiksi esimerkiksi sopusalpaajahoidoille. Normaaleilla soluilla ei ole kykyä muuntautua. Tämän hoidon perille saaminen on myös helppoa. Hoito laitetaan verenkiertoon ja se on muutamassa minuutissa perillä. Kolmas etu on se, että tämä hoito ei vahingoita valmiita suonia vain kasvamassa olevia imusuonia. Kasvaimessa suonisto kasvaa ja hoito kohdistuu syöpäkasvaimeen.
Koe-eläinmalleissa ei ole toistaiseksi havaittu sivuvaikutuksia. Hoito estää vain imusuonien kasvun. Se ei vahingoita valmiita imusuonia - ne kestävät hoidon.
– Aikuisilla suonet ovat valmiit ja valmiit suonet eivät kärsi jos kasvu estetään. Tässä estetään vain kasvaimen imusuonien kasvu.
Estohoito
Suomalaistutkijoiden, reilut 10 vuotta sitten, tekemä visio on toteutumassa.
– Nyt visio on vähitellen toteutumassa. Me voimme jo realistisesti puhua geenistä, joista on hyötyä ihmisten sairauksien hoidossa.
Verisuonien estohoito on juuri tullut maailman markkinoille. Imusuonien estohoito tulee myyntiin ehkä 10 vuoden sisällä. Hoito aloitetaan potilaalle ehkä heti, kun kasvain on poistettu. Estohoito on pitkäaikaista ja ennaltaehkäisevää hoitoa.
– Nyt jo markkinoilla olevassa verisuoni-estolääkityksessä on aloitettu hoito potilaalle heti, kun ensimmäinen kasvain on poistettu. Siitä ei näytä olevan sivuvaikutuksia. Jotain pientä sivuvaikutusta kuten lievä verenpaineen nousu. Estolääkitys on ollut potilaalla siitä asti, kun on katsottu että kasvain voi herkästi uusiutua tai muodostaa etäpesäkkeitä. Samoin imusuonihoidossa estohoito olisi pitkäaikaishoitoa. Sama asia tälläkin puolelle eli teoreettisesti mitä aikaisemmin hoidon aloittaa, niin sitä parempaa tulosta voi odottaa.
Seuraavien 10 vuoden aikana selviää myös se miten ja missä muodossa potilas tulee imusuonien estohoitoa saamaan. Verisuonien vastaava estohoito on tällä hetkellä vasta-ainelääke.
Vaihtoehdot ovat joko perinteinen lääke tai geenihoito. Jälkimmäisessä tutkijat muokkaavat geenejä ja virukset vievät ne elimistöön. Mutta imusuonien estohoidon menetelmää ei ole vielä päätetty. Kari Alitalo kuitenkin uskoo, että se on geenihoito. Ja se tulee Alitalon mukaan kehittymään turvallisemmaksi.
– Paljon on opittu geenihoidon turvallisuudesta. Geenihoitoon on tehty kymmeniä muutoksia, jotta ne olisivat aiempaa turvallisempia. Ensinnäkin niitä on muutettu niin, etteivät ne sijoitu ihmisen perimään lainkaan. Myös itse viruksia on muutettu niin, etteivät ne monistu ja vahingoita dna:ta. Viruksia on pilkottu osiin. Käytämme geeniterapiaa ainakin nyt tutkimuksissa, koska se on tavattoman nopeaa ja yksinkertaista. Mutta kun lähdemme potilaskokeisiin, niin meidän on mahdollista myös muodostaa valkuaisainetta laboratoriossamme. Tällöin kyseessä olisi vasta-ainehoito. Tällöin se ei olisikaan geenihoitoa, jossa potilaaseen viedään geenejä.
Suomalaistutkijat tutkivat ja valmistautuvat molempiin menetelmiin eli sekä vasta-aineeseen että geenihoitoon. Ja aika näyttää kumpi on estohoidon menetelmä – mikäli estohoito tulee markkinoille.
– Meidän visio on se, että jonakin päivänä voimme estää potilailta kaksi kolmasosaa imusuonien kautta tapahtuvasta etäpesäkkeistä – kuten hiirillä nyt. Se veisi hoitoa paljon eteenpäin monissa syövän muodoissa.
Asiantuntija: KARI ALITALO, akatemiaprofessori, Helsingin yliopisto, Biomedicum
Toimittaja: SARI SOININEN