Akuutin Arkisto
8.3.2005
Rintasyöpä ei ole yksi sairaus – hoidot yhä yksilöllisempiä
Rintasyöpään, naisten yleisimpään syöpään, sairastuu joka kymmenes suomalainen nainen jossakin elämänsä vaiheessa. Rintasyövän hoito on muuttunut paljon viime aikoina. Parikymmentä vuotta sitten kaikki hoidettiin samalla tavalla: rinta leikattiin pois ja annettiin sädehoitoa jos kainalosta löytyi kasvainsoluja. Sitten odotettiin uusiiko tauti vai ei.
Nyt tiedetään, että rintasyöpä on itse asiassa joukko hyvin erilaisia tauteja. Eikä ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa hoitoa kaikille, vaan tautia hoidetaan hyvin yksilöllisesti.
Professori, syöpätautien erikoislääkäri Kaija Holli Tampereen yliopistosta sanoo, että naisen, joka on sairastunut rintasyöpään, voi olla vaikea ymmärtää, miksi joku toinen hoidetaan eri tavalla kuin hänet, kun kerran molemmilla on samanniminen tauti. Tästä ajattelusta ja rintasyöpien hoidon turhasta vertailusta naisten pitäisi oppia pois, koska rintasyövän nimellä kulkevien tautien toisessa ääripäässä on erittäin hyväennusteisia tauteja, jotka eivät juuri koskaan uusi ja toisessa ääripäässä tauteja, jotka hyvin suurella todennäköisyydellä uusivat. Holli korostaa, että nykyisin jokaiselle potilaalle räätälöidään tarkkojen tutkimusten perusteella sopiva hoito, täsmähoito, jonka valintaan vaikuttavat monet tekijät:
Rintasyövän hoitoon ja ennusteeseen vaikuttavia tekijöitä
Levinneisyys
– jos vartijaimusolmukkeet ovat puhtaat, tauti ei ole vielä
levinnyt eikä kainaloa tarvitse tyhjentää
– jos kainalon imusolmukkeista löytyy syöpäsoluja,
ennuste huonompi
– tarvitaan yleensä myös solunsalpaajia ja/tai hormonilääkitystä
Mitä pienempi sen parempi
– kasvaimen koko, alle 2 cm pieniä
– gradus eli solujen erilaistumisaste, asteikko 1-3
– solujen jakaantumisnopeus, ilmaistaan prosentteina
Hormonireseptoripitoisuus
– 2/3 rintasyövistä on hormoni-reseptoripositiivisia
(hormoniherkkiä) > ennuste parempi, hormonilääkitys
tehoaa myös taudin uusiessa
– hormonireseptorinegatiivisissa (hormoniepäherkissä)
taudeissa tarvitaan solunsalpaajia, hormonihoito ei vaikuta
HER2-syöpägeeni
– joka viides rintasyöpä HER2-positiivinen, jolloin
Herceptin-lääke tehoaa solunsalpaajien kanssa taudin levitessä
– käytetään hoidon myöhemmissä vaiheissa
– HER2-negatiivisillle syöville herseptiinillä ei mitään
tehoa
Rintasyövän hoito
Leikkaushoito
– yleisin alku hoidolle
– niin säästävä kuin kulloinkin on mahdollista
Sädehoito
– annetaan useimmiten
– vähentää paikallista uusimista
Solunsalpaajahoito
– kesto 4–6 kk
– levinneen syövän hoidossa
– hormoniepäherkkien syöpien hoidossa, joita 1/3 kaikista
rintasyöpätapauksista
Hormonilääkitys
– kesto vuosissa, esim. 5 vuotta
– useita eri lääkkeitä: esim. vanha hyvä lääke
tamoksiefeeni, uusi lupaava lääke anastrotsoli
– vain hormoniherkkien rintasyöpien hoidossa,
joita 2/3 kaikista rintasyöpätapauksista
Herseptiinilääkitys
– tehoaa vain HER2-positiivisiin tapauksiin, noin joka viidenteen
rintasyöpään
– myöhemmässä hoidon vaiheessa jos syöpä
leviää
Lääkehoito heti alussa
Professori Kaija Hollin mukaan viime vuosina on suuri muutos tullut siinä, että yhä useammalle potilaalle annetaan jo lähtövaiheessa lääkehoitoa, ns. liitännäishoitoa ehkäisevässä mielessä: potilaat eivät siinä vaiheessa tarvitse lääkettä tautinsa hoitamiseksi, koska se on leikkauksella poistettu, mutta tiedetään, että jos lääkehoito annetaan etukäteen, se estää taudin uusimista.
Tietysti lääkehoitoon liittyvät myös sen haitat, erilaiset sivuvaikutukset. Ne ovat kaikesta huolimatta hoitoon liittyviä ja siten ohimeneviä. Uusien lääkkeiden kehittelyssä pyritään sivuvaikutuksia vähentämään. Tästä esimerkkinä on vaikkapa anastrotsoli, joka on uusi hormonilääke rintasyövän hoitoon.
Rintasyövän uusia lääkehoitoja kehitetäänkin kiivaasti kaiken aikaa, ja uusia hyviä lääkkeitä saadaan käyttöön. Kääntöpuolena on kuitenkin se, että usein uudet lääkkeet näyttäytyvät suuren julkisuuden myötä ainoina oikeina kaikki rintasyövät parantavina pelastajina, luovat väärääkin toivoa ja jopa ristiriitoja hoitosuhteisiin.
– Uusien lääkkeiden soveltuvuus rintasyövän hoitoon on aina harkittava tarkoin kunkin potilaan kohdalla, tähdentää professori Kaija Holli. Lääkehoidoilla pyritään nimenomaan estämään taudin uusimista tai leviämistä.
Paraneeko rintasyövästä kokonaan?
Suomessa rintasyövän sairastaneista 85 prosenttia on elossa viiden vuoden kuluttua. Mutta professori Kaija Hollin mielestä pitäisi lakata puhumasta, että on täysin parantunut syövästä. Syövän kohdalla jostakin syystä usein ajatellaan, että se pitää kokonaan parantaa viimeistä solua myöten. Meissä on kuitenkin kaikissa muuntuneita soluja, ja monista seikoista ja olosuhteista riippuu, miten ne ehkä lähtevät muodostamaan syöpäpesäkkeitä.
Ja onhan meillä on valtava joukko tauteja, joissa suoranaista lopullista, ehdotonta paranemista ei ole; ei diabeteksessa, ei kulumavioissa, ei sydänperäisissä sairauksissa. Tauti todetaan ja sitä hoidetaan, se pidetään kurissa, sen kanssa pärjätään. Hoitoa muutetaan jos tauti aktivoituu. Syövän kohdalla on vähän sama tilanne, että se pyrkii olemaan tietyllä tavalla krooninen tauti. Hoidon avulla voi kuitenkin elää hyvin ja tervehtyä. Terveyden käsite on kovin suhteellinen. Paranemista on myös se, että tullaan paremmiksi.
Lisätietoja: http://www.cancer.fi/
Asiantuntija: KAIJA HOLLI, professori, syöpätautien erikoislääkäri, Tampereen yliopisto ja Tampereen yliopistollinen keskussairaala
Toimittaja: ULLA KORPELA