Akuutin Arkisto
8.11.2005
Nuorikin voi sairastua aikuistyypin diabetekseen
Arviolta noin 160 000 suomalaista sairastaa aikuistyypin diabetesta. Määrän arvioidaan kasvavan 70 prosenttia vuoteen 2010 mennessä. Sairautta on totuttu pitämään iäkkäiden ihmisten ongelmana, mutta lapset ja nuoretkaan eivät ole siltä turvassa. Muhokselta kotoisin oleva Maria Wunsch sairastui siihen 17-vuotiaana.
– Olen aina tykännyt olla koulussa ja tehdä tehtäviä, mutta yhtä äkkiä en jaksanutkaan tehdä mitään, minä vain nukuin. Mietin vain, miten pääsen seuraavan kerran nukkumaan. Väsytti ihan hirveästi. Totta kai sitten masennuin, kun en enää jaksanut tehdä tehtäviä ja olla skarppina niin kuin ennen.
Maria kääntyi ongelmansa kanssa kouluterveydenhoitajan puoleen, joka ohjasi hänet psykologille. Muutaman kuukauden kuluttua Maria lähetettiin Ouluun nuorisopsykiatrian klinikalle vakavana masennustapauksena. Siellä oireiden syyksi paljastui aikuistyypin diabetes.
– Helpotti, kun tajusin, että tämä on hoidettavissa oleva sairaus. Suvussa on sokeritautia, niin tiedän, että tämän kanssa pärjää, Maria sanoo.
Perinnöllisyys merkittävä riskitekijä
Tyypin 2 eli aikuistyypin diabetes on levinnyt viime vuosikymmenen aikana myös lasten ja nuorten keskuuteen. Ongelma on maailmanlaajuinen. Vuoden 2000 tilaston mukaan Suomessa on noin 1500 alle 29-vuotiasta aikuistyypin diabeetikkoa.
Oulun kaupungin diabeteshoitajana toimivan Rauni Häkkisen mukaan perinnöllisyys lisää huomattavasti sairastumisriskiä.
– Aikuistyypin diabeetikoiden sisaruksilla ja lapsilla on huomattavasti suurempi riski sairastua tähän sairauteen kuin muilla. Mikäli heillä on muita riskitekijöitä, ylipainoa, verenpainetta, verensokeriarvot tietysti koholla, mutta myös veren rasva-arvot koholla, niin nämä tekijät yhdistettynä usein johtavat siihen, että sairastuu aikuistyypin diabetekseen.
Nuoruustyypin diabetes on selkeästi insuliinin puutostauti. Sen sijaan aikuistyypin diabeteksessa insuliinin vaikutus on heikentynyt ja sen eritys häiriintynyt. Tämän tärkeän hormonin tehtävä on kuljettaa sokeri solujen ja lihasten käyttöön sekä maksan varastoon. Lapsilla ja nuorilla tyypin 2 diabetes pystytään yleensä pitämään kurissa rasvan ja sokerin vähentämisellä ruokavaliosta sekä liikunnan lisäämisellä.
– Hoito aloitetaan yleensä ruokavaliolla. Kelan määräyksetkin edellyttävät puolen vuoden dieettijaksoa. On toki myös potilaita, jotka tarvitsevat ihan monipistoshoitoa aikuistyypin diabetekseen. Silloin jatkuva seuranta on se keino, jolla nämä ihmiset saavat hoitoa riittävän ajoissa, Häkkinen kertoo.
Nuori tarvitsee tukea elämäntapojen muuttamiseen
Ruokavalion seuraaminen ja liikunnan lisääminen voivat tuntua sairastuneesta ylivoimaisilta ilman lähiympäristön tukea. Marialla oli sokeritaudin toteamisen jälkeen vaikeuksia itsensä hoitamisessa. Hän tarvitsee sairauteensa jatkuvasti myös lääkkeitä.
– Aluksi meni ihan hyvin. Sitten lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja tuli aika ottaa pitkävaikutteinen insuliini kuvioihin mukaan. Minulle opetettiin miten pistetään, mutta sen jälkeen sain vain paperit käteen. Jäin tyhjän päälle. Siinä vaiheessa, kun tuli sitten pikavaikuttein insuliini mukaan, en tiennyt yhtään mitä teen, kun en tiennyt, paljonko pitäisi ottaa insuliinia kullekin aterialle, Maria kertoo.
Tällä hetkellä tilanne on parempi. Marialla on oma diabeteshoitaja, jonka puoleen hän voi kääntyä aina, kun tulee ongelmia. Hoitaja on neuvonut hänelle tarkkaan, miten hänen tulee laskea hiilihydraattimäärät aterioilla ja paljonko hän tarvitsee milloinkin insuliinia. Hoitajalta hän on saanut myös idean hankkia koiran, joka pakottaa hänet ulos liikkumaan. Tuisku-koiran kanssa hän käy lenkillä neljä kertaa päivässä. Myös avomies Mika auttaa Mariaa sairauden hoidossa.
– Mika on alusta asti tukenut minua siinä, että saan hoidon kohdalleen. Hän opetteli heti alussa pistämään ja osaa kyllä antaa minulle insuliinit ja katsoa verensokerit. Jos olen kärttyinen, Mika saattaa tulla itse viereen mittaamaan sokerit. Kyllä hän on ollut minulle korvaamaton apu.
Sairauden seulontaa tulisi kehittää
Tällä hetkellä Suomessa ei ole systemaattista seulontajärjestelmää, jolla ne lapset ja nuoret, joilla on perinnöllinen alttius sairastua aikuistyypin diabetekseen, pystyttäisiin löytämään. Tauti kehittyy vähitellen ja sen tunnistamista vaikeuttaa se, ettei siihen liity selkeitä oireita.
– Väsymys on sellainen yleinen oire, mutta ihminen voi olla niin monista syistä väsynyt, että harvoin hakeudutaan lääkäriin pelkän väsymyksen vuoksi, Häkkinen sanoo.
Sokerisäätelyn häiriintyminen voidaan kuitenkin usein havaita varsin yksinkertaisella sokerirasitustestillä jo paljon ennen sairauden puhkeamista. Riskiryhmään kuuluvien lasten sokerisäätelyn seuraaminen olisi tärkeää, koska silloin koko perhettä voitaisiin ohjata ajoissa terveellisiin elämäntapoihin.
– Sairauden puhkeamista ei ehkä täysin voida ennaltaehkäistä, mutta sairastumisikää voidaan siirtää. Jopa muutaman kilon painonpudotuksella pystytään siirtämään sairauden alkamista. Se on hyvin tärkeää tällaisissa pitkäaikaissairauksissa, koska kuusikymppiselläkin voi olla vielä kaksi kolmekymmentä vuotta elinaikaa ja jos sairastutaan jo kaksikymppisenä, niin siinä tulee sairastamisaikaa hyvin pitkään, Häkkinen kertoo.
Suomessa arvioidaan olevan noin 50 000 aikuistyypin diabeetikkoa, jotka eivät ole tietoisia sairaudestaan. Pirkanmaan, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiireissä on parhaillaan käynnissä "Tuijota omaan napaasi" -kampanja, jolla pyritään ehkäisemään sairauden leviämistä vaikuttamalla suomalaisten elintapoihin.
Sokeritauti ei ole muuttanut Marian tulevaisuuden suunnitelmia. Hän on nyt 23-vuotias ja opiskelee mediatekniikkaa Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulussa Ylivieskassa.
– Olen huomannut, että ihmiset häpeävät sitä, että heillä on diabetes. Mutta sokeritautihan on ihmisessä. Ei se lähde pois eikä tästä parane, vaan sairaudesta on huolehdittava. Kannattaa kertoa siitä ihmisille, koska jos jotain sattuu, niin on tyhjän päällä. Minunkin työharjoittelupaikalla kaikki tietävät, että olen diabeetikko.
Asiantuntija: RAUNI HÄKKINEN, diabeteshoitaja, Oulun kaupunki
Toimittaja: KIRSI SCHALI