Akuutin Arkisto
18.10.2005
Medikalisaatio tekee meistä kaikista sairaita
Vaikka lääketiede on kiistattomasti parantanut ihmisten elämän laatua, sen asemalla yhteiskunnassamme on myös selvästi negatiivisia vaikutuksia. Yhä useampiin ongelmiimme tarjotaan vastaukseksi lääketieteellistä selitystä, hoitoa ja varsinkin lääkkeitä.
Yhä useampaa elämän ilmiötä, jota aikaisemmin on pidetty normaalina, kuten ujoutta, vanhenemista, väsymystä tai kaljuutta, on alettu tarkastella lääketieteen mittatikulla ja miettiä niille sopivaa lääketieteellistä hoitoa. Tätä normaalin elämän lääketieteellistymistä kutsutaan medikalisaatioksi.
Terve, mene lääkäriin!
Sanotaan, että terve on vain sellainen ihminen, jota ei ole tarpeeksi tutkittu. Medikalisaation etenemisen myötä lääkärissä käynnit, diagnostiset testit ja tutkimukset lisääntyvät. Hallitsemattomana medikalisaatio tekee meistä kaikista sairaita.
– Tämä menee tätä menoa yhä huonompaan suuntaan. Mehän ei olla koskaan väestönä oltu niin terveitä kuin me tällä hetkellä olemme, mutta koskaan me ei olla oltu niin tyytymättömiä omaan terveydentilaamme eikä koskaan niin huolestuneita omasta terveydentilastamme kuin tällä hetkellä. Eli yhä raskaammalla kalustolla me hoidamme koko ajan terveempiä ja terveempiä ihmisiä, sanoo terveyssosiologian dosentti Markku Myllykangas Kuopion yliopistosta.
Olemme terveempiä kuin koskaan aikaisemmin, mutta sekä nykyisiä että tulevia sairauksiamme etsitään yhä innokkaammin. Ja mitä enemmän testataan, sitä todennäköisemmin jotakin poikkeavaakin löytyy.
Jokainen kuuluu johonkin riskiryhmään
Medikalisaatio merkitsee lääketieteen laajentumista alueille, joita ei aikaisemmin ole pidetty lääketieteellisinä.
Medikalisaatio näkyy kahtena kehityskulkuna. Toisaalta jo tiedostettuihin ongelmiin tarjotaan yhä useammin lääketieteellisiä ratkaisuja. Toisaalta jatkuvasti keksitään myös uusia ongelmia, joiden määritellään hoituvan lääketieteen keinoin.
– Valtaosassa sairauksista normaalin ja epänormaalin, terveen ja sairaan raja on täysin sopimuksenvarainen asia. Eikä minulle kyllä tule mieleen kovin montaa esimerkkiä siitä, että tätä rajaa pyrittäisiin nostamaan, vaan koko ajan terveemmistä ja terveemmistä ihmisistä ollaan tekemässä sairaita, Myllykangas sanoo.
Arkkiatri Risto Pelkonen on todennut, että "medikalisoituneessa maailmassa ihminen ei ole ainutlaatuinen persoona, jolla on sosiaalinen todellisuutensa, tarinansa ja tunteensa, vaan hän on pilkkoutunut geeneiksi ja molekyyleiksi ja joukoksi vaaratekijöitä. Jokainen kuuluu koko elämänsä ajan vauvasta vaariin johonkin riskiryhmään. Lapsuusvuodet lyhentävät jäljellä olevaa elinikää, nuoruus on vanhuutta ennakoiva oire ja vanhuus osa tautioppia".
Sairaat eivät tarvitse mainontaa, vaan terveet
Terveydestä on tullut kauppatavaraa ja potilaista on tullut terveyshyödykkeitä kuluttavia asiakkaita. Mainonta luo tautitietoisuutta ja ihmisen tyytymättömyyttä itseensä ja saa unelmoimaan superterveydestä.
– Pelkästään sairaiden hoitaminen ei riitä pyörittämään tätä terveysbisnestä ja silloin on pakko tukeutua terveisiin ihmisiin. Heistä pyritään tekemään sairaita tai ainakin huolestuneita omasta terveydestään tai sen menettämisestä. Tällainen terveysmainonta lisääntyy koko ajan ja minä pidän sitä erittäin epäeettisenä. Sairaat eivät tarvitse mainoksia, vaan terveet, Myllykangas toteaa.
Lääketiede kehittää koko ajan uusia menetelmiä sairauksien ennaltaehkäisyyn. Ehkäisy on tärkeää, mutta tutkijoiden mukaan tämä voi johtaa siihen, että koneellisesti määritellyt riskitekijät, kuten esimerkiksi veren korkea kolesteroli tai matala luuntiheys, automaattisesti muuttuvat sairauksiksi. Kuitenkin vain osalla näistä "riski-ihmisistä" heidän riskitekijänsä johtavat sairastumiseen.
– Yksi hyvä esimerkki on osteoporoosi, jonka yhteydessä korostetaan kovasti sitä, että jokaisen vaihdevuosi-ikäisen naisen pitäisi jatkuvasti käydä mittauttamassa luuntiheyttään. Kysehän on riskitekijästä, mutta siitä on väenväkisin tehty sairaus. On ihan toinen juttu, miten mittaustulos, olipa se sitten mitä tahansa, ennustaa murtumia.
Tautivainu herkistyy
– Tavallaan annetaan ymmärtää, että terveys olisi ostettavissa ja halutaan mainoksilla ja lehdissä ja televisiossa esitettävillä jutuilla herättää tautitietoisuutta. On tietysti hyvä, että ihmisille kerrotaan näistä asioista, sairauksista ja terveysasioista, mutta varjopuolena siinä on se, että se vääjäämättä johtaa siihen, että ihmiset rupeavat katsomaan, onkohan minullakin näitä. Terveystuotteiden myynti on herkkä alue, koska kyse on ihmisen tunteisiin voimakkaasti vaikuttavasta asiasta.
Nyky-Suomessa yhä terveemmät syövät lääkkeitä yhä vähäisempiin vaivoihin ja sairauksiin tai niiden ennaltaehkäisyyn. Yhä useampiin ongelmiin tarjotaan vastaukseksi lääketieteellistä selitystä, hoitoa ja varsinkin lääkkeitä.
Medikalisaatiokriitikoiden mukaan tässä kääntyy jopa syy-seuraus-suhde väärinpäin: oireisiin tarjotaan lääkettä ja jos lääke tehoaa, ajatellaan, että kyseessä on sairaus, joka vaatii hoitoa.
Yllykkeitä sairaudelle
Kohonneen verenpaineen hoito on Myllykankaan mukaan hyvä esimerkki medikalisaatiosta. Verenpaineen tutkimus on keskittynyt ruokavalion ja muiden elämäntapamuutosten sijaan lääkkeisiin.
– Aikoinaan, kun Kela alkoi maksamaan erityiskorvauksia verenpainelääkkeistä, niitä sai reilut 40 000 ihmistä, ja silloin huippuasiantuntijat olivat sitä mieltä, että heitä ei koskaan tule olemaankaan enempää. Nyt meillä on 500 000 tällaista verenpainepotilasta ja koko ajan haluttaisiin näitä rajoja vain laskea.
Kelan korvattavien lääkkeiden kustannukset ovat kasvaneet vauhdilla. Eniten lääkekustannuksia vauhdittivat kolesterolia laskevat statiinit, joiden käyttö on kasvanut enemmän kuin minkään muun lääkeryhmän.
Kolesteroli- ja verenpainelääkkeitä käytetään vähentämään sairastumisen riskiä. Kohonneen verenpaineen ja kolesterolin hyväksyttäviä arvoja on toistuvasti alennettu niin, että enemmistö terveistä ei enää mahdu niihin. Tämä lisää lääkehoidon piirissä olevien määrää.
Olemattomat sairaudet hoitoon
Sairauden rajan liu'uttamista yhä lievempään suuntaan esiintyy erityisesti sellaisten ominaisuuksien kohdalla, jossa normaalin ja sairauden raja on pitkälti sopimuskysymys.
– Rajanvetoon vaikuttaa myös se, että "sairauteen" on olemassa hoitoa, joka ei ole vahingollista – muuten kuin kukkarolle – ja josta "potilas" on valmis maksamaan. Niinpä iän myötä löystyvän yläluomen ihon vyöryminen koskettamaan ripsiä on jo monien plastiikkakirurgien mielestä sairaus, peräti kansantauti, vaikka alkujaan tilaa on pidetty normaalina vanhenemismuutoksena.
– Vanhuus mielletään nykyisin sairaudeksi, todelliseksi kansantaudiksi. Terveinkin vanhus voidaan vaivattomasti osoittaa sairaaksi, kunhan tehdään riittävästi diagnostisia testejä. Lääketiede näkee vanhuuden kurjana, tautien syömänä elämänvaiheena, jossa kuolema kolkuttaa jatkuvasti olkapäälle, Myllykangas kirjoittaa.
Vanhuuden vaivaisuus pitäisi saada kitketyksi pois. Rohkeimmat mainoslauseet kysyvätkin: "Haluatko elää 120-vuotiaaksi? Tiesitkö, että vanhuus on hoidettava sairaus?"
Onko ei-lääketiedettä kohta ollenkaan?
Lääketieteen nopea kehittyminen biologisine mahdollisuuksineen ja sen mukanaan tuomat keinot muokata ihmisruumista houkuttavat medikalisoimaan elämää mahdollisimman paljon.
Lääketiede rynnii nyt geenitasolle. Myllykangas perää, että lääketieteen kehitykselle pitäisi luoda rajat, joista on käytävä eettistä keskustelua.
– Tähän asti kuolema on ollut raja, mutta nyt varsinkin geeniteknologian gurut ovat puhuneet siitä, että kun geeniteknologia kehittyy, kuolemakin on voitettavissa, eli ihmiset oppivat sitten elämään ikuisesti.
– Nythän näitä geeniterapioita mainostetaan vain sairauksien ehkäisyyn ja parantamiseen, mutta sen jälkeen kun se tekniikka hallitaan, niin ilman muuta se tulee lisääntymään myös ei-lääketieteellisille alueille. Monet geeniguruthan jo avoimesti puhuvat siitä, että kohta ihmistä parannellaan, haluttiin sitä tai ei. Sitä pidetään vääjäämättömänä kehityskulkuna.
Medikalisaatio tarvitsee rajoja
Mutta mistä löytyisi rajoja medikalisaatiokehitykselle?
– Ensinnäkin lääkärien ja hoitajien koulutuksessa pitäisi puhua medikalisaatiosta, että ymmärrettäisiin, miten vakavasta ongelmasta on kysymys. Medikalisaatiohan johtaa siihen, että terveydenhuollon toimien vaikuttavuus koko ajan heikkenee ja ne rajalliset, niukat resurssit käytetään hukkaan, Myllykangas muistuttaa.
– Toinen keskeinen asia on se, että pitäisi turvautua vain riippumattomaan informaatioon. Nyt lääkäreiden jatko- ja täydennyskoulutus on lähes yksinomaan lääkefirmojen hoteissa, ja siitä pitäisi ehdottomasti luopua, koska se on selvää, että se informaatio, mitä sieltä tulee, ei missään nimessä ole objektiivista. Lääkefirmojen tarkoitus on vain myydä niin paljon lääkkeitä kuin mahdollista eikä siellä ollenkaan olla kiinnostuneita rationaalisesta lääkkeiden käytöstä.
Liian tervettä elämää?
Epäeettinen mainonta muistuttaa terveysvaaroista, loihtii tautikammoa ja ihmisten tyytymättömyyttä itseensä, yrittää saada heidät kokemaan itsensä sairaiksi, tiedostamaan diagnoosin tarpeensa, unelmoimaan superterveydestä, nuoruudesta ja kauneudesta, jopa ikuisesta elämästä.
Tiede lupaa varustaa ihmiset entistä paremmin, poistaa sairaudet ja kukistaa lopulta kuoleman. Mutta onko huippuunsa hiottu terveys sittenkään onnellisen elämän välttämätön edellytys?
Asiantuntija: MARKKU MYLLYKANGAS, terveyssosiologian dosentti, Kuopion yliopisto
Toimittaja: TIIA VÄRE