Akuutin Arkisto
20.9.2005
Melu ja pakokaasut rasittavat sydäntä
Vilkkaasti liikennöidyn kadun varrella tai lentokentän läheisyydessä asuvalla on muuta väestöä suurempi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin.
Ruotsalaistutkimus on kartoittanut Tukholman läänissä asuvien sydän- ja verisuonitautipotilaiden elinympäristöä.
Lentokentän välittömässä läheisyydessä asuvalla on kaksinkertainen riski kohonneeseen verenpaineeseen, jos häntä verrataan rauhallisen maaseudun asukkaaseen. Lääketieteen tohtori Mats Rosenlund on vertaillut Tukholmassa ja sen ulkopuolella asuvien ruotsalaisten terveyttä. Hän arvioi melun lisäävän ihmisten stressiä, ja sitä kautta sydän- ja verisuonitauteja.
– Jatkuvasti kovalle melulle altistuneen ihmisen
stressitaso nousee, joka puolestaan aktivoi erilaisia stressihormoneja.
Ne vuorostaan nostavat verenpainetta.
Korkean verenpaineen tiedetään lisäävän sydänkohtauksen riskiä, joten yhtälö on valmis.
Stressiä aiheuttavat muun muassa öiseen aikaan meluavat lentokoneet, jolloin yöuni häiriintyy. Päiväsaikaan kova melu estää normaalin keskustelun, kun puhe katoaa yli lentävän lentokoneen meteliin.
Pakokaasutkin lisäävät sydänsairauksia
Tukholmalaistutkimuksessa on ollut mukana nelisentuhatta ihmistä, joista kolmannes sydän- ja verisuonitautipotilaita. Tutkimuksessa havaittu tilastollinen yhteys kohonneen verenpaineen ja meluhaittojen välillä on alansa ensimmäisiä. Samassa tutkimuksessa vahvistuu käsitys siitä, että melun lisäksi myös ilmansaasteet lisäävät terveysriskejä. Autojen pakokaasuille itseään altistavat tukholmalaiset sairastuvat 50 prosenttia muita useammin sydän- ja verisuonitauteihin.
Tukholman läänin maakäräjien kansanterveyskeskuksessa toimiva epidemiologi Tom Bellander toteaa, että ilmansaasteiden ongelma ei sitten ratkennutkaan, kun öljylämmityksen nokihaitoista päästiin eroon.
– Nyt meillä on aikaisempaa paremmat
tutkimusmenetelmät, ja voimme nähdä, että niinkin
puhtaana pidetyssä kaupungissa kuin Tukholmassa ilmansaasteilla
on vakavia vaikutuksia ihmisten terveydelle.
Tukholman kaikkein vilkkaimmin liikennöidyillä kaduilla, Sveavägenillä ja Hornsgatanilla, ilmansaasteiden pitoisuuksia mitataan jatkuvasti. Tukholman ympäristöhallinnon ja Stockholm Luft- och Bulleranalysin kotisivulla esitellään pakokaasuista aiheutuvien hiilimonoksidi- ja typpioksidipäästöjen pitoisuudet tunti tunnilta.
Sairastumishuiput osuvat saastejaksoihin
Suurimman vaaran ilmansaasteet aiheuttavat lapsille, vanhuksille, sydän- ja keuhkopotilaille sekä diabeetikoille. Tutkijat eri puolilla maailmaa todistavat, että hetkellisesti lisääntyneillä ilmansaasteilla ja samaan aikaan sattuneilla sydänkohtauksilla on selvä yhteys. Toisaalta nähtävissä on myös hidas altistuminen sydän- ja verisuonisairauksille, kun oleskelu saastuneessa ympäristössä jatkuu kymmeniä vuosia. Väitöskirjansa ilmansaasteiden ja melun yhteydestä sydänkohtauksiin tehnyt ympäristötarkastaja Mats Rosenlund arvioi, että sydänsairauksien riski kasvaa molemmilla tavoilla.
– Nykyään useimmat tutkijat arvelevat, että ei ole olemassa mitään kynnystä, missä vaiheessa ilmansaasteet alkavat vaikuttaa ihmisen terveyteen vahingollisesti. Jopa pienillä ilmansaastepitoisuuksilla on pitkällä aikavälillä todennäköisesti vaikutuksia ihmisen terveyteen.
Ilmansaasteista lievä keuhkoputken tulehdus
Pakokaasut siis edistävät sydän- ja
verisuonisairauksien syntyä. Tarkkaan ei tiedetä millä
tavoin se tapahtuu. Epidemiologi Tom Bellander korostaa, että
sydänkohtaus ei kehity vain melusta tai ilmansaasteista, vaan
sen saava henkilö kuuluu aina muutenkin riskiryhmään.
– Yksi teorioista on, että päästöhiukkaset aiheuttavat erittäin matala-asteisen keuhkoputkentulehduksen, joka ehkä pikemminkin on tulehdus keuhkokudoksessa. Sillä on sitten puolestaan muita seurauksia, jotka eivät sinällään aiheuta sydänkohtausta, mutta jotka edesauttavat sen syntymistä yhdessä muiden tekijöiden kanssa.
Melu vaikuttaa, vaikkei häiritsisikään
Haitallisille ilmansaasteille ei ole alarajaa. Meluhaittojen suhteen kipuraja taas on selkeä; stressiä aiheuttava melu ylittää yleensä 55 desibelin rajan. Lentokentän läheisyydessä asuva usein tottuu jatkuvaan meluun.
Akuutti kävi kuulostelemassa lentokentän läheisyydessä asuvien tuntoja. Bromman lentokentän vieressä Tranebergissä asuva Lea Kurronen ei enää piittaa koneiden melusta.
– Ne lentävät suoraan taloni yli, mutta olen tottunut siihen. Aluksi lentokoneiden melu oli vähän rasittavaa, mutta olen asunut täällä kahdeksan vuotta, eikä se enää tunnu missän.
Samaa todistaa Bromman lentokentän vieressä asuva Tomas Ekström.
– Alussa melu kyllä häiritsi, mutta nyt me olemme tottuneet siihen.
Korvat saattavatkin tottua meluun, mutta sen
haittavaikutukset terveydelle eivät Mats Rosenlundin mukaan
siitä huolimatta häviä.
– Joidenkin tutkimusten mukaan keho reagoi meluun joka tapauksessa, sillä elimistön stressitaso nousee. Se tarkoittaisi samalla sitä, että puhtaasti fysiologisessa merkityksessä meluun ei voi tottua.
Linkki: http://www.slb.nu/
Asiantuntijat:
MATS ROSENLUND, lääketieteen tohtori, ympäristötarkastaja, Tukholman läänin maakäräjien Kansanterveyskeskus
TOM BELLANDER, Dosentti, vt.johtaja, Tukholman läänin maakäräjien Kansanterveyskeskuksen ympäristöyksikkö
Toimittaja: MAIJA UNKURI