Akuutin Arkisto
22.11.2005
Muovipaikoillakin huonoja puolia
Yhdistelmämuovi on suosittu paikkamateriaali muun muassa siksi, että se on kaunis ja huomaamaton. Muovilla on kuitenkin myös varjopuolensa. Muovipaikan saumat rupeavat nimittäin ajan kuluessa natisemaan liitoksissaan erityisesti poskihampaissa.
– Siellä voimakkaat purentalihakset saavat aikaan sen, että paikkaan kohdistuu vääntäviä voimia, jotka vähitellen repivät paikan irti hampaasta. Paikan ja hampaan väliin tulee saumavuoto, johon suun bakteerit pääsevät väliin. Ne alkavat sitten uudelleen reikiinnyttämään hammasta paikan ja hampaan välistä, kertoo erikoishammaslääkäri ja tutkija Leo Tjaderhane Suomen Akatemiasta.
Kuvassa on esimerkki muovipaikasta, joka on säilynyt takahampaassa hyvin monta vuotta. Paikka on hampaan keskellä, jolloin hammas itse suojaa paikkaa purentarasitukselta.
Toisessa kuvassa muovipaikka on puolestaan joutunut voimakkaan purentarasituksen alle ja alkanut repeillä saumoistaan.
Kun bakteerit pääsevät muhimaan hampaan alle, hammas reikiintyy uudelleen. Aina uusia paikkoja tehtäessä ja hammasta poratessa hammaskudos vähenee vähenemistään. Lopulta hammas voidaan joutua poistamaan.
Juurihoidot lisääntyneet
Samalla kun muovipaikat ovat viime vuosina kasvattaneet suosiotaan, ovat juurihoidot selvästi lisääntyneet. Joissakin tutkimuksissa onkin esitetty, että juurihoitojen yleistymisen taustalla olisivat juuri muovipaikat ja niiden saumavuodot. Kun bakteerit pääsevät tunkeutumaan saumoista hampaan alle, kasvaa hammasytimen tulehdusriski. Myös hammaslääkärit ovat tiedostaneet ongelman.
– Siitä on empiiristä kokemusta eli kollegat ovat kertoneet, että muovipaikkojen yleistyttyä juurihoidot ovat lisääntyneet. Sen tieteellinen merkitys on tietysti hyvin pieni, mutta on olemassa ainakin yksi australialaisjulkaisu, joka viittaa hyvin vahvasti siihen, että muovipaikkojen alla juurihoito joudutaan tekemään nopeammin kuin amalgaamipaikkojen alla. Siinä oli keskimäärin 10 vuotta amalgaamipaikkoja, ennen kuin ne jouduttiin juurihoitamaan, kun muovipaikoilla tämä aika oli huomattavasti lyhyempi, kuvailee Tjaderhane.
Paljon parjatuilla amalgaamipaikoilla on siis myös hyvät puolensa. Niiden saumatiiviys paranee ajan kuluessa. Amalgaamin suosio onkin viime aikoina kääntynyt pitkän alamäen jälkeen nousuun.
– Kyllä se vähän vaikuttaa siltä, että amalgaamipaikkoja tehdään taas enemmän mahdollisesti sen takia että kollegat ja potilaat ovat huomanneet että muovipaikat joudutaan uusimaan useammin ja toisaalta sen vuoksi että kansalliset ja kansainväliset tutkimukset kerta toisensa jälkeen osoittavat, että ei voida näyttää mitään yhteyttä yleissairauksien ja amalgaamipaikkojen välillä, Tjaderhane sanoo.
Keskustelu vastaanotolla tarpeellinen
Mistä potilas sitten tietää, mikä paikka on milloinkin paras vaihtoehto? Kaikkien kestävimpiä ovat laboratoriossa valmistetut paikat eli esimerkiksi keraamiset paikat tai vaikkapa kultakruunut. Ne kuitenkin maksavat jopa kolme kertaa enemmän kuin muovi- tai amalgaamipaikat. Ajan myötä sijoitettu raha tulee säästönä takaisin, sillä ne saattavat säilyä parhaimmillaan jopa kolmisenkymmentä vuotta.
Potilaan kannatta kysyä hammaslääkäriltä tietoa eri vaihtoehtojen eduista ja haitoista. Hammaslääkärin on myös annettava tietoa, vaikka vastaanotto olisi kuinka ruuhkainen.
– Kyllä siinä varmasti sitä omaa aktiivisuutta tarvitaan. Esimerkiksi terveyskeskusvastaanotot ovat hyvin kuormitettuja ja kyllä siinä täytyy aktiivisesti kysyä vaihtoehdoista, mutta kyllä hammaslääkärit myös hyvin mielellään vaihtoehdoista kertovat, Tjaderhane korostaa.
Voivatko kuluttajat ja potilaat sitten luottaa hammaslääkärin arviointikykyyn ja ammattitaitoon paikan valinnassa?
– Kyllä hammaslääkärit ovat tämän asian ammattilaisia ja pystyvät tekmään koulutuksensa puolesta vaativiakin paikkoja. Tarvittaessa he myös pystyvät ohjaamaan potilaan erikoishammaslääkärille, Tjaderhane vakuuttaa.
Kaikkein paras vaihtoehto on hyvä kotihoito.
– Mikä tahansa paikka kestää paremmin kun hampaista pidetään hyvää huolta eli hampaat harjataan kaksi kertaa päivässä ja sokeria vältetään, kyllä se on edelleen se hammasterveyden ehdoton perusasia ja edellytys, Tjaderhane huomauttaa.
Asiantuntija: LEO TJADERHANE, erikoishammaslääkäri, Suomen Akatemia
Toimittaja: SUSANNA EKFORS