Akuutin Arkisto
25.1.2005
Vatsan täytettä, osa 1: Annoskoot ja kylläisyys
Elimistö pyrkii jatkuvasti ylläpitämään tiettyä energiatasapainoa. Periaatteessa se pyrkii säilyttämään nykyisen painonsa. Syömisen määrää säätelee kylläisyyden tunne. Mutta ruokaa syödään eniten, kun se on hyvää, eli asiaan liittyy myös paljon muuta.
Samaan aikaan annoskoot kasvavat ja ihmiset syövät tietämättään enemmän kuin kymmenen vuotta sitten.
Annoskoot kasvavat
Reilut 20 vuotta sitten äidin tuliainen lapsille kauppareissulta oli 21-grammainen aski hedelmäkarkkeja. Nykymuksutsaavatsamaa herkkua mega-karkkipusseissa, jotka ovat 200- tai jopa 400-grammaisia.
– Ruoka-annokset olivat vielä parikymmentä vuotta sitten aivan erilaisia kuin tänä päivänä javiime aikoina on alettu tiedostaa, mikä merkitys tällä annoskokojen kasvulla on. Kun on katsottu, mikä vaikutus syödyn ruoan määrään on sillä, kuinka paljon sitä on tarjolla, niin mitä suurempi annos on, sitä enemmän sitä syödään, toteaa erikoistutkija Leila Karhunen Kuopion yliopiston elintarvikkeiden terveysvaikutusten tutkimuskeskuksesta.
Annoskokojen kasvaminen näkyy etenkin pika- ja perheravintoloissa, joissa tavallinen hampurilainen tai ateria ei enää riitä. Hampurilaiset ovat megakokoa ja aterioihin saa pikkuhinnalla vieläkin isommat ranskalaiset.
Elimistö pyrkii säilyttämään painonsa
Ravinnonottoa ja energia-aineenvaihduntaa säädellään sekä lyhyellä että pitkällä aika välillä.
– Pitkäaikainen säätely ohjaa pitkälti sitä, paljonko me saamme energiaa ruokavaliostamme.Eli jos se säätely toimii oikein ja jos me jonain yksittäisenä päivänä syömme yli meidän energiantarpeemme, niin elimistössä käynnistyy puolustusmekanismit, jotka vähentävät ruokahalua ja lisäävät kylläisyyden tuntemusta. Vastaavasti jos me syystä tai toisesta olemme saaneet energiaa vähemmän kuin olisimme tarvinneet, elimistössä aktivoituu mekanismit, jotka lisäävät ruokahalua ja ne kylläisyyttä viestittävät mekanismit toimivat taas heikommin.
Elimistö pyrkii ylläpitämään tiettyä energiatasapainoa. Pitkällä aikavälillä se periaatteessa yrittää säilyttää nykyisen painonsa.
– Lihavuus ongelmana lisääntyy koko ajan ja se on ehkä jonkinlainen viesti siitä, että me emme kuitenkaan riittävästi kuuntele elimistön viestejä, vaan monesti nämä ulkoiset tekijät ja ruoan ylenmääräinen saatavuus vaikuttaa enemmän kuin se, mitä elimistö meille viestittää.
Vain viidesosa syömisistä selittyy nälän tunteella
Ruoan etsimiseen ja syömiseen meitä ohjaavat aivomme, joihin elimistö lähettää viestejä kylläisyydestä tai nälästä eri puolilta kehoa.
– Kun on tutkittu ihmisiä ympäristössä, josta on kaikki ruokaan liittyvät vihjeet poissa, niin on huomattu, että hieman ennen sitä, kun he pyytävät saada ruokaa, heidän verensokerinsa taso laskee hieman ja se voi olla se elimistön signaali tarpeesta syödä ruokaa.
– Käytännössä kuitenkin useimmiten syömistä tai syömisen aloittamista säätelee ihan aikataulut, ruokaan liittyvät vihjeet ympäristössä ja tarjonta.Loppujen lopuksi arkipäivän elämässä, jossa ravintoa on koko ajan riittävästi tarjolla, elimistön viestit on ehkä merkityksettömämpiä kuin ympäristön viestit.
– Tutkimusten perusteella on osoitettu, että vain alle viidesosa meidän syömisistä selittyisi loppujen lopuksi nälän tunteella.Kaikki loppu selittyy tällä kaikella muulla: aikatauluilla, ympäristöön liittyvillä tekijöillä tai joihinkin omiin aikaisempiin kokemuksiin ja tunteisiin liittyvillä tekijöillä, Karhunen sanoo.
Kaikenlainen vaihtelu lisää syömistä
Suussa tärkeää on ruoan rakenne. Kun ruoka menee suun ohi nopeasti eikä pureskeltavaa ole paljoa, ruoan vaikutus kylläisyyteen on vähäisempi. Myös ruoan laatu vaikuttaa. Energiaravintoaineista täyttävintä on proteiini ja vähiten kylläisyyttä aiheuttaa runsaasti rasvaa sisältävä ruoka. Tutkimustulokset kertovat myös, että kaikenlainen vaihtelu lisää syömistä.
– Kylläisyys on niin sanottu sensorispesifinen eli aistispesifinen eli kylläisyyden tunne syntyy syödyn ruoan aistittavia ominaisuuksia kohtaan.Kun on syöty yhdenlaista ruokaa ja siitä on tultu kylläisiksi, niin siitä voidaan siirtyä seuraavaan. Hyvä esimerkki tästä on jälkiruoka: kun on syöty hyvä ateria ja tuodaan jälkiruoka tarjolle, niin vaikka kuinka oltaisiin kylläisiä, niin jälkiruoka jaksetaan syödä.
Jopa aivan pieni muutos ruoan muodossa voi saada ihmisen aloittamaan syömisen uudelleen. Vaikka syöjä olisi saavuttanut kylläisyyden tunteen yhdestä pastasta, ruokahalu saattaa herätä uudelleen, jos pöytään kannetaan hiukan toisen näköistä pastaa.
Annokset ja lihavuusongelma kasvavat käsi kädessä
Mutta mihin annosten kasvaminen sitten johtaa?
– Pitkälti on nähty, että samalla kun annosten koko on kasvanut, lihavuus on lisääntynyt. Loppujen lopuksihan paino on seurausta energian saannin ja energian kulutuksen suhteesta ja jos energian saanti ylittää energian kulutuksen, niin siitä seuraa väistämättä pitkällä aikavälillä lihominen, vaikka elimistössä onkin olemassa mekanismit, jotka pyrkivät pitämään painon samana.
– Tietyllä lailla ihminen voi opettaa itsensä syömään enemmän. Jos systemaattisesti syö enemmän, niin kyllä mahalaukkukin kasvaa ja sinne mahtuu jatkossa enemmän ruokaa. Ja vaikka elimistö pyrkiikin säilyttämään sen oman painonsa, niin jos me systemaattisesti toimitaan tällä tavalla, niin elimistö tavallaan siirtyy seuraavalle tasolle ja pyrkii säilyttämään sen painonsa, Karhunen varottaa.
Kylläisyyden kannalta hyvää ruokaa?
Kasvipainotteinen, täysjyväviljapohjainen ruokavalio, jota muutenkin korostetaan on kylläisyydenkin kannalta hyvä.
– Ruoan energiatiheys on hyvin merkittävä tekijä energian saannin kannalta. Mitä energiatiheämpää ruoka on eli mitä enemmän energiaa siinä on painoonsa nähden, sitä vähemmän se suhteessa tuottaa meille kylläisyyttä. Eli jos ruoka olisi energiatiheydeltään alhaisempaa, niin me voisimme syödä sitä enemmän ja me tulisimme siitä kylläisiksi ilman että me saamme niin paljon energiaa.
– Kuitu, jota on kasvikunnan tuotteissa ja viljatuotteissa, vähentää ruoan energiatiheyttä ja on sen takia hyvä. kuitupitoinen ruoka vaatii myös enemmän pureskelua ja menee hitaammin ruoansulatuskanavassa eteenpäin ja on myös tehokas stimuloimaan kylläisyyttä välittäviä viestejä elimistössä.
– Tietysti ruoan pitää olla hyvän makuista, että se hyväksytään ja sitä jaksetaan syödä. Vaikka ruoan miellyttävyys voi lisätä sen syömistä, niin kuitenkin se on hyväksyttävä, koska ruoka on selkeästi mielihyvän lähde meidän elämässä eikä siitä pidä kuitenkaan kenenkään luopua.
Asiantuntija: LEILA KARHUNEN, FT, erikoistutkija, Kuopion yliopisto, elintarvikkeiden terveysvaikutusten tutkimuskeskus
Toimittaja: TIIA VÄRE