Akuutin Arkisto
29.11.2005
Ihmisten ja eläinten perusteunteilla yhteinen biologinen pohja
Tunteet eli emootiot ovat olleet tieteellisen tutkimuksen kohteena jo satoja vuosia, mutta niiden tutkiminen on hyvin vaikeaa.
Tunteita on pyritty määrittelemään jakamalla ne ns. perustunteisiin ja muihin tunteisiin. Osa tutkijoista uskoo, että perustunteet ovat alkuperältään biologisia ja niitä odotetaan löydettävän kutakuinkin samanlaisina niin eri kulttuureista kuin eri eläinlajeistakin.
Eläimilläkin on tunteita
Sanotaan, että eläimet eroittaa ihmisistä se, että niillä ei ole tunteita.
– Me voimme olla hyvin varmoja, että eläimilläkin on tiettyjä tunteita. Meitä ihmisiä ja eläimiä yhdistää esimerkiksi sellaiset tunteet kuin viha, pelko, yksinäisyys ja ilo. Minä itse asiassa uskon, että meidän täytyy ymmärtää perusteellisesti näitä meille yhteisiä, yksinkertaisempia tunteita ja niiden muodostumisen hermostollisia perusteita, ennen kuin voimme ymmärtää monimutkaisia inhimillisiä tunteita kuten häpeää, ylpeyttä tai syyllisyydentunnetta, selittää tutkimusprofessori Jaak Panksepp Bowling Green State University:stä Yhdysvalloista.
Panksepp on tutkinut eläintutkimuksen kautta emotionaalisten prosessien syntyä lajikehityksessä ja häntä pidetään ns. affektiivisen neurotieteen isänä. Panksepp tutkii eläimiä, koska nisäkkäitä yhdistää sama perimä ja tunteet ovat rakentuneet syvälle nisäkkäiden hermojärjestelmään.
Rotat nauravat?
Tunteet eli emootiot ovat olleet tieteellisen tutkimuksen kohteena jo satoja vuosia. Lopullista, kaikkia tyydyttävää emootion määritelmää ei vuosisataisesta työstä huolimatta ole, vaan tutkijat ovat lähestyneet tunteita hyvin eri suunnista. Nykytutkimuksessa ollaan kiinnostuneita myös eläinten tunne-elämästä.
Pankseppin mukaan esimerkiksi nauru ei ole ainoastaan inhimillinen ominaisuus, vaan useat nisäkkäät päästävät naurua muistuttavia ääniä. Rotat sirkuttavat leikkiessään tai kun niitä kutitetaan.
Monilla eläimillä on oma tapansa osoittaa huvittuneisuutta ja iloa. Naurulla on siis juurensa kaukana evoluutiossa eläimen tunteiden kuvaajana. Pankseppin mukaan nauru on jopa saattanut kehittyä evoluution historiassa jo ennen ihmistä.
Myös pienet eläimet itkevät
– Oma lähestymistapani on tutkia inhimillisiä tunteita eläinten aivoissa, koska me emme voi tutkia inhimillisten tunteiden biologiaa niin tarkasti. Eläinten tunteita tutkimalla opimme paremmin ymmärtämään ihmisen tunteiden taustalla olevia neuroanatomisia ja neurokemiallisia mekanismeja. Me uskomme, että tämä tieto ja ymmärrys aikanaan auttaa meitä auttamaan ihmisiä, joilla on tunne-elämän ongelmia, ja esimerkiksi kehittämään uusia lääkkeitä, Panksepp sanoo.
Aivan kuin ihmislapselle, äitisuhde on kehityksen kannalta tärkeä myös useille eläinlapsille. Myös eläinpienokaiset sitoutuvat vanhempiinsa ja tuntevat mm. ikävää.
– Yksi ensimmäisistä tutkimuskohteistamme oli suru. Myös pienet eläimet itkevät ja niitä tutkimalla me olemme kartoittaneet surun tunteen syntymisen anatomiaa ja kemiaa.
Uusia mahdollisuuksia esimerkiksi masennuksen ja autismin hoitoon
Useat tutkimukset osoittavat, että biologisilla tekijöillä on merkitystä masennusalttiudessa ja masennustiloissa. Tutkijoita eri puolilla maailmaa kiinnostaa, minkälainen yhteys aivokemialla on masennukseen.
Panksepp näkee tässä jopa mahdollisuuden uudelle masennuslääkkeelle.
– Olemme tutkimuksissamme löytäneet erään molekyylin, joka näyttäisi tehokkaasti rajoittavan surun tunnetta ainakin eläimillä. Me uskomme, että aikanaan tästä molekyylistä voitaisiin kehittää lääke myös meidän ihmisten surun hoitoon.
– Toisaalta olemme huomanneet myös, että vaikuttamalla eläinten aivojen opioidijärjestelmään, olemme aiheuttaneet niille oireita, jotka muistuttavat autismin oireita. Tämä antaa toivoa siitä, että tätä kautta voisi löytyä myös apua autismin hoitoon.
Eläimet leikkivät oppiakseen
Eläintutkimuksen avulla on selvitetty myös sosiaalisia prosesseja kuten leikkimistä. Eläimet, jotka leikkivät, leikkivät oppiakseen. Esimerkiksi koiran- ja kissanpennut eivät ole syntyessään valmiita tulemaan itsenäisesti toimeen, vaan niiden on leikin kautta opeteltava elossa pysymisen edellyttämiä taitoja.
Eläimien leikin perusteella näyttäisi siltä, että leikki on parasta, mitä ihmislapsi voi tehdä.
– Leikki näyttäisi edistävän aivojen kehitystä. Runsas leikkiminen siis edesauttaa sitä, että aivot kehittyvät normaalisti, Panksepp sanoo.
Ihmisen tunteet ovat kehittyneet lajikehityksen mukana. Vaikka kulttuuri ja oppiminen muokkaavatkin huomattavasti tunteittamme, ne ovat aina osittain ankkuroituneet biologiseen perustaansa.
Panksepp näkee tässä mielen arkeologiassa suuria mahdollisuuksia.
Asiantuntija: JAAK PANKSEPP, tutkimusprofessori
Bowling Green State University, Yhdysvallat
Toimittaja: TIIA VÄRE