Akuutin arkisto
7.11.2006
Ponnistusvirtsankarkailun korjausleikkaushoito kehittyy
Lirahtelu on yleistä
Virtsankarkailu on yleinen naisten elämänlaatua heikentävä ongelma, josta asianomainen ei mielellään puhu. 25–60 -vuotiaista naisista siitä kärsii noin joka viides. Vaiva on tavallisin 50–60 -vuotiailla synnyttäneillä naisilla, synnyttämätön nainen kärsii siitä harvemmin.
Viime vuosina ponnistusvirtsankarkailun eli ponnistusinkontinenssin leikkaushoidoissa on edistytty suurin harppauksin. Uusimpana tulokkaana on jo pitempää käytössä olleen TVT-leikkauksen (tension-free vaginal tape) rinnalle tullut entistä yksinkertaisempi TOT-leikkaus (transobturatoric tape). Tämä leikkaustekniikka on valtaamassa alaa TVT:ltä, sillä sen toivotaan entisestään vähentävän komplikaatioiden mahdollisuutta.
TVT- tai TOT-leikkaus – päiväkirurginen toimenpide
Niin kutsutulla mini-invasiivisella tekniikalla toteutettavat uudentyyppiset TVT- ja TOT-leikkaukset on tarkoitettu korjaamaan ponnistuskarkailua, eli sitä kun virtsa lirahtaa yskiessä, nauraessa, aivastaessa, ponnistaessa, juostessa, hyppiessä tai vaikkapa tanssiessa.
Ponnistusvirtsankarkailu on seurausta sidekudoksen, lihasten ja lantionpohjan kudosten heikentymisestä. Synnytysten yhteydessä tapahtuu ylivenyttymistä, ja kudokset heikkenevät myös iän myötä. Sen seurauksena virtsaputken pitokyky heikkenee ja ponnistettaessa virtsa pääsee karkaamaan.
TVT-leikkaus kehitettiin alun perin Ruotsissa 1990-luvun puolessa välissä, Suomessa ensimmäinen TVT-leikkaus tehtiin 1998. Uusi leikkaustekniikka korvasi aiemmin käytössä olleet pitkää sairaalahoitoa vaatineet leikkaukset. Hyvät tulokset johtivat leikkausten määrän nopeaan kasvuun. Vuodesta 1997 vuoteen 2001 inkontinenssileikkausten määrä Suomessa kaksinkertaistui, 1500:sta noin 3000:een yhdessä vuodessa.
Uudentyyppiset virtsankarkailuleikkaukset tehdään päiväkirurgisena toimenpiteenä yleensä paikallispuudutuksessa. Myös selkäydinpuudutus tai lyhyt nukutus ovat mahdollisia. Leikkaus kestää vain noin 15 minuuttia. Kotiin pääsee yleensä jo samana päivänä, kun on varmistettu että rakon tyhjentäminen onnistuu. Sairasloman pituus on tavallisesti 10 päivää.
Leikkaustekniikat kehittyvät
Perinteisessä TVT-leikkauksessa viedään verkkomainen polypropyleeninauha emättinen kautta häpyluun taakse virtsaputken keskiosan alle. Nauha tukee virtsaputkea ja siihen kiinnittyviä kudoksia estäen näin virtsankarkailun ponnistustilanteissa.
Koska Suomessa koulutus uuteen leikkaustekniikkaan on ollut systemaattista ja hyvin kontrolloitua, ei vakavia verisuoni- tai suolistokomplikaatioita ole juurikaan tapahtunut. Ulkomailla sen sijaan TVT-leikkaukseen on liittynyt silloin tällöin vakavia komplikaatioita. Siksi rinnalle on kehitetty transobturator eli TOT-leikkaustekniikat. Ensimmäinen TOT-leikkaus tehtiin Turusssa vuonna 2003.
Transobturator-leikkauksissa ei mennä häpyluun taakse vaan nauha viedään paikoilleen lantiossa olevien niin kutsuttujen obturator -aukkojen kautta. Näissä tekniikoissa neula kulkee lyhyemmän matkaa näkymättömissä, mikä pienentää riskiä vuotoihin ja muihin komplikaatioihin kuten suurten suonten ja suoliston vaurioihin.
– Koko tämä teoria, mihin tämä uudet leikkausmenetelmät perustuvat, on kyllä suurimpia edistysaskeleita gynekologisessa kirurgiassa, painottaa Turun yliopistollisen keskussairaalan naistenklinikan ylilääkäri Pentti Kiilholma, joka tekee leikkauksia käytännössä päivittäin.
Tulokset pysyvät
Suomessa on seurattu TVT-leikkauksessa käyneitä potilaita pitkäaikaistutkimuksen avulla jo seitsemän vuoden ajan. Tulokset ovat erinomaisia. Leikatuista naisista 80 prosenttia on täysin pidätyskykyisiä eli virtsa ei karkaa vielä seitsemän vuoden kuluttuakaan leikkauksesta.
Uudesta TOT-leikkauksesta ei ole vielä pitkäaikaistuloksia. Lyhytaikaisessa
seurannassa tulokset ovat kuitenkin yhtä hyvät kuin alkuperäisellä
TVT-leikkauksella, lisäksi komplikaatioriski on pienempi.
Aina ei suinkaan tarvitse leikata. Lievää ja keskivaikeaa ponnistusvirtsankarkailua
hoidetaan ensisijaisesti lantionpohjan lihasten omatoimisella tai ohjatulla
harjoituksella. Vasta jos konservatiivinen hoito ei tuota tulosta muutamassa
kuukaudessa tai jos vaiva on alun alkujaan jo erityisen hankala, voidaan ponnistusvirtsankarkailu
hoitaa leikkauksella. Vaivaan on nykyään saatavilla myös lääkehoitoa.
Asiantuntija: PENTTI KIILHOLMA, dosentti, osastonylilääkäri, TYKS, naistenklinikka
Toimittaja: LEA FROLOFF