Akuutin arkisto
10.10.2006
Elinsiirto antaa jatkoaikaa sadoille ihmisille
Paraisilla asuva Maj-Britt Lindström on yksi 250 suomalaisesta, jotka tällä hetkellä odottavat elinsiirtoa.
80-90 prosenttia suomalaisista elinsiirtoa odottavista tulee saamaan uuden elimen, mutta valitettavasti edelleen Suomessa menehtyy joka vuosi 20-30 potilasta uutta elintä odottaessaan, elinten puutteesta johtuen.
Kaksi väärää hälytystä
Paraislainen Maj-Britt Lindström on odottanut munuaisensiirtoa reilut pari vuotta.
– Minä olen sairastanut nivelreumaa vuodesta 1974. Noin 10 vuotta sitten sain nivelreumaan liittyvän taudin nimeltä amyloidoosi ja minulla todettiin amyloidia munuaisissa. Kolme vuotta sitten jouduin dialyysihoitoon, kun munuaiset oli mennyttä, kertoo Maj-Britt Lindström
Jo kahdesti Maj-Britt on ollut vähällä saadakin uuden munuaisen. Ensimmäinen väärä hälytys tuli viime vuoden alussa ja toinen tämän vuoden elokuussa.
– Elokuun 2. päivä sain iltapäivällä soiton, että nyt on munuainen tulossa Tanskasta ja että se on jo yläilmoissa. Minua pyydettiin tulemaan suoraan TYKS:n dialyysiosastolle, joten menin sinne ja olin neljä tuntia dialyysissä. Sitten menin keuhkokuvaan ja sydänfilmiin ja sen jälkeen ensiapuun odottamaan. Puoli yhdeltä yöllä lääkäri tuli sanomaan, että valitettavasti tämäkään munuainen ei sopinut minulle.
– Minä olen ehkä vähän ihme tyyppi, koska en ole yhtään katkera. Olen vain ajatellut, että joku toinen sai sen munuaisen, Maj-Britt hymyilee.
Suomessa Euroopan lyhyimpiä odotusaikoja elinsiirtoon
Syy, miksi Maj-Britt ei saanutkaan munuaista, oli se tavallisin syy tällaisiin tapauksiin.
– Hänet on valittu listalta sopivimmaksi alkuperäisselvitysten mukaan, mutta sitten kun on varsinaisesti verrattu luovuttajan ja hänen kudoksia, niin sitten onkin molempina kertoina todettu, että ne eivät sovi keskenään. Tällaisessä tilanteessa olisi täysin väärin tehdä munuaisen siirto, koska se tuhoutuisi siirron jälkeen hyvin nopeasti, selittää kirurgi, ylilääkäri Krister Höckerstedt HYKS:n Elinsiirto- ja maksakirurgian klinikalta.
Suomalaisista elinsiirtoa odottavista 80-90 % saa uuden elimen.
– Suomella on Euroopan lyhimpiä odotusaikoja elinsiirtoon. Se on munuaisen siirrossa noin vuosi ja maksansiirroissa alle 2 kuukautta. Tämä on tietenkin erittäin hyvä asia. Mutta se, mikä meitä elinsiirtokirurgeja painaa, on, että joka vuosi Suomessakin valitettavasti menehtyy 20-30 potilasta uutta elintä odottaessaan. Syy on se, että jotkut potilaat eivät pysty odottamaan uutta elintä kuin ehkä muutaman tunnin, muutaman päivän, Höckerstedt jatkaa.
Maiden välillä eroja elinluovuttajien määrissä
Suomessa siirretään munuaisia, maksoja, sydämiä ja keuhkoja. Kaikki elinsiirrot tehdään HYKS:ssä.
Elinsiirrot Suomessa vuonna 2004:
- munuainen 197 kpl
- maksa 50 kpl
- sydän 19 kpl
- keuhko 10 kpl
yhteensä 277 kpl
Suomi pärjää eurooppalaisessa vertailussa aika hyvin. Meillä on yli 20 elinluovuttajaa miljoonaa asukasta kohti.
– Maiden välillä on huimiakin eroja. Sivistysmaista häntää
pitävät sellaiset maat kuin Tanska ja Ruotsi, Höckerstedt toteaa.
Mutta miksi tällaisia eroja on?
– Tuo on tietenkin tärkein kysymys koko elinsiirtoasiassa. Kyllä se johtuu sairaaloiden organisaatiosta. Niiden sairaaloiden, joissa mahdollinen elinluovuttaja on, Krister Höckerstedt vastaa.
Yhteistyötä yli rajojen
Koska maiden sisällä on kova pula elinluovuttajista ja siirrettävistä elimistä, Euroopan maat tekevät yhteistyötä yli rajojen.
– Meillä on Pohjoismaissa oma järjestö, jonka nimi on Scandiatransplant. Se käsittää kaikkia viittä Pohjoismaata ja sen omistavat ne 11 sairaalaa, jotka siirtoja Pohjoismaissa tekevät. Järjestöllä on valtuusto, joka päättää missä tilanteissa jokin elin siirretään esimerkiksi Norjasta suomalaiselle potilaalle, Höckerstedt selittää ja antaa esimerkin munuaisensiirrosta:
– Jos meillä on Suomessa potilaana henkilö, jolla on hyvin harvinainen kudostyyppi, ja jos esimerkiksi Norjassa sattuu olemaan elinluovuttaja, aivokuollut henkilö, jonka kudostyyppi on juuri sama, niin silloin norjalaiset lähettävät munuaisen reittikoneella Suomeen meidän potilaallemme.
Yhteistyö voi pelastaa henkiä
– Maksan siirroissa tämä yhteistyö voi olla elintärkeää. Potilaana voi olla äkillisesti sairastunut henkilö, jonka maksa on tuhoutunut parissa viikossa täydellisesti ja ilman elinsiirtoa hänellä on elinaikaa vain muutama päivä. Tällainen potilas laitetaan pohjoismaiseen maksahälytykseen ja ensimmäinen sopiva maksa, joka pohjoismaista löytyy lähetetään hänelle, Höckerstedt kertoo.
– Tämä yhteistyö toimii niin kauan kuin Suomeen tulee muista Pohjoismaista ja me lähetämme muihin Pohjoismaihin elimiä ja tällä hetkellä se on tasapainossa. Määrällisesti se muodostaa noin 8 prosenttia kaikista elinsiirroista.
Jatkoaikaa ja elämän laatua
Elinsiirrot onnistuvat nykyisin hyvin. Vuoden kuluttua lähes 90 prosenttia siirteistä toimii. Suomessa on potilaita, jotka ovat eläneet jo yli kaksikymmentä vuotta täysipainoista elämää siirrännäisensä varassa.
– Kyllä kaikki elinsiirrot ovat ylivertaisia siinä, että ne antavat potilaalle täysin uuden elämän. Munuaisensiirroissahan on tietysti olemassa korvaava hoito eli keinomunuaishoito, mutta kyllä uudella munuaisella elämän laatu paranee huomattavasti. Sydän-, maksan- ja keuhkosiirtopotilaille ei edes ole olemassa mitään korvaavaa hoitoa eli heillä on kuilu edessä, jos he eivät saa uutta elintä, Höckerstedt muistuttaa.
– Elinsiirrot onnistuvat vuosi vuodelta paremmin. Vuoden kuluttua sekä munuais- että maksapotilaista on elossa 95 prosenttia ja 10 vuoden kuluttua noin 80 prosenttia. Tämä on tietenkin tärkein asia, että voidaan pidentää heidän ikäänsä, mutta sekään ei mielestäni riitä lainkaan, jos se elämä ei ole elämisen arvoista. Sen takia on suoritettu tarkkoja elämänlaatututkimuksia ja niiden mukaan elinsiirtopotilailla on sama elämänlaatu kuin muulla väestöllä, joka kadulla kävelee.
Elinsiirrot kannattavat myös taloudellisesti
Elinsiirtoleikkaus ja ensimmäisen vuoden kustannukset maksavat 30 000-100 000 euroa, mutta ne kannattavat.
– Kaikki elinsiirrot suomessa on todettu kustannusvaikutuksiltaan hyviksi. Voin hyvin ottaa kuvaavan esimerkin munuaistensiirroista. Korvaava hoito, dialyysihoito, maksaa noin 50 000 euroa vuosi. Munuaisensiirto maksaa ensimmäisenä vuotena noin 30 000 ja sitten seuraavina vuosina vain murto-osan siitä. Tällä hetkellä siirretty munuainen toimii keskimäärin yli 20 vuotta. Tällaisella laskennalla voi sanoa, että 20 vuodessa munuaissiirto säästää 500 000 euroa yhden potilaan hoitokustannuksissa, laskee HYKS:n Elinsiirto- ja maksakirurgian klinikan ylilääkäri Krister Höckerstedt.
Reilut 80 prosenttia suomalaisista luovuttaisi elimiä
Tutkimusten mukaan kahdeksan kymmenestä suomalaisesta olisi halukas luovuttamaan elimiään. Mutta se, miten hyvin tämä halukkuus toteutuu eli miten paljon elimiä oikeasti luovutetaan, vaihtelee.
– Suomessa on kaksi Euroopan huippusairaalaa elinluovutuksessa ja ne ovat Tampere ja Kuopio. Muut sairaalat tulevat perässä ja sairaaloiden välillä on eroja. Yli puolessa keskussairaaloista on kyllä tässä suhteessa vielä tehtävää.
– Itse elinluovutusleikkaushan on aina sellainen, että me täältä Helsingistä menemme aina mihin tahansa suorittamaan se leikkaus, mutta muilla sairaaloilla on se päätehtävä tässä asiassa eli havaita ja identifioida sopivat luovuttajat.
– Tässä avainasia on se, onko se osa sairaalan normaalia toimintaa vai ei, Höckerstedt muistuttaa.
Siirtoelinten tarve suuri
Vain noin viidesosalla aivokuolleista on elinluovutuskortti tai omaisilla tieto henkilön halukkuudesta luovuttaa elimiä.
– Valtaosassa tilanteista lääkäri joutuu keskustelemaan omaisten kanssa ja kysymään heiltä, onko heillä tiedossa kuolleen henkilön kanta asiaan tai onko heillä itsellään mitään sitä vastaan, että juuri aivokuollut henkilö toimisi elintenluovuttajana.
Allekirjoittamalla Elinluovutuskortin ihminen tuo esille tahtonsa luovuttaa elimensä toisten ihmisten sairauden hoitoon kuolemansa jälkeen. Tämä tahto on tärkeää kertoa myös läheisille.
– Se on kyllä ilman muuta lahja, sanoo Maj-Britt Lindström Paraisilta.
– Minä olen sitä monelle tuttavalle sanonut, että kirjoittakaa elinluovutuskortti, ja tiedän, että esimerkiksi taksikuskilla, joka kuljettaa minua joka toinen päivä dialyysihoitoon, on jo elinluovutuskortti. Minä itsekin luovuttaisin, jos minulla vain olisi jotain luovutettavaa, mutta kukaan ei halua minun sisäelimiäni enää, ne on jo niin loppu, Maj-Britt nauraa.
– Aina jos on olemassa sopiva aivokuollut luovuttaja, niin on aina myös olemassa potilaita, yksi kaksi tai neljäkin jotka uusia elimiä tarvitsevat, kirurgi Krister Höckerstedt muistuttaa.
"Peukut pystyyn, että sopiva munuainen löytyy"
– Minä uskon, että kolmas kerta toden sanoo. Kyllä minä vielä saan munuaisen, Maj-Britt hymyilee.
– Minä elän uutta munuaista odottaessani ihan normaalia elämää, niin kuin terveenäkin. Käyn kävelylenkillä, maalaamassa akvarelleja ja askartelussa, ja tapaan ystäviäni. Onneksi minulla on myös neljä sisarusta, joilta olen saanut voimaa.
– Varmaan sekin vaikuttaa, että olen sairastanut näin kauan. Se olisi varmaan eri asia, jos sairaus olisi tullut yhtäkkiä. Nyt sitä osasi ehkä jo odottaa, että voi tulla jotain, kun tämän nivelreuman kanssa on taistellut vuodet.
– Mutta loppuun asti vain taistellaan ja eletään niin kuin ei mitään olisi. Ja toivotaan, että se uusi munuainen tulee. Minä olen kaikille sanonut, että peukut pystyyn, kun minä en itse pysty pistämään peukkuja pystyyn, niin toiset saa pistää minun puolesta sekä peukut että varpaat pystyyn, Maj-Britt toivoo.
Asiantuntija: KRISTER HÖCKERSTEDT, kirurgi, ylilääkäri, elinsiirto- ja maksakirurgian klinikka, HYKS
Toimittaja: TIIA VÄRE