Akuutin arkisto
12.9.2006
Mihin geriatria tarvitaan?
Ruukin kunnan Revonlahdelta kotoisin oleva 93-vuotias Armas Koistinen hiihti nuoruusvuosinaan jopa kansainvälisiä kilpalatuja. Asunnon seiniä ja kirjahyllyä komistavat lukuisat urheilutaustaan liittyvät muistot, joista arvokkaimpiin kuuluu suojeluskuntapiirin hiihtomestarin kiertopalkintopokaali.
Nyt vauhti on kuitenkin hidastunut ja Koistinen liikkuu rollaattorin tuella. Hän muutti Ouluun -80-luvun puolivälissä ja on asunut jo pitkään Oulun Diakonissalaitoksen veljeskodissa.
- Puolisoni kuoli kymmenen vuotta sitten ja minulta leikattiin lonkka, niin en enää päässyt liikkumaan enkä voinut asua enää kotona. Satuin pääsemään tänne heti, Koistinen kertoo.
Leskeytyminen ja liikuntakyvyn heikkeneminen kuuluvat tyypillisiin vanhan ihmisen elämän käännekohtiin, jotka lisäävät ulkopuolisen avun tarvetta. Tuolloin geriatrin eli vanhuslääketieteen erikoislääkärin osaaminen on tarpeen.
- Geriatrin asiakkaaksi tuleva potilas on usein elämäntilanteessa, jossa jokin terveyden kolmijalasta, sosiaalisesta, fyysisestä tai psyykkisestä terveydestä, on horjunut ja joudutaan pohtimaan kokonaisvaltaisesti potilaan hyvinvointia, tulevaisuutta ja selviytymistä, Oulun Diakonissalaitoksen geriatrian ylilääkäri Petteri Viramo kertoo.
Omatoimisuuden tukeminen palkitsee
Geriatri työskentelee yleensä lääketieteen asiantuntijana tiimissä, johon kuuluu etenkin hoitotyön, sosiaalityön ja kuntoutuksen asiantuntijoita. Hän tekee yhteistyötä myös vanhan ihmisen omaisten kanssa.
- Perusperiaate ikäihmisten hoidossa on se, että emme tee puolesta. Toinen perusperiaate on itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen eli niin pitkälle kuin mahdollista annetaan vanhan ihmisen päättää itse mitä hän tekee, Viramo painottaa.
Hoitoon liittyvissä ratkaisuissa pyritään siihen, että vanha ihminen voisi säilyttää itsenäisen toimintakykynsä mahdollisimman pitkään. Hyväksi keinoksi on osoittautunut kotona tai kodinomaisessa asumismuodossa selviytymisen tukeminen. Tuolloin vanhuksen elinympäristön turvallisuudesta huolehditaan. Lisäksi Viramo pitää tärkeänä sitä, että elinolosuhteet tarjoavat vanhalle ihmiselle myös mielihyvää ja onnistumisen kokemuksia.
Monisairastavuus diagnostiikan haasteena
Geriatri hoitaa pääasiassa yli 75-vuotiaita. Tuossa iässä ihmisellä on keskimäärin kolmesta neljään pitkäaikaissairautta, joiden oireet usein sivuavat toisiaan, mikä vaikeuttaa niiden diagnostiikkaa. Viramon mukaan samalla ihmisellä on usein esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksia sekä diabetes. Jälkimmäinen muuttaa jonkin verran verenpaineen säätelyä, minkä vuoksi verenpainetauti ilmenee diabeetikolla eri tavalla kuin yleensä.
Vanhuksen kohdalla myös tunnetun sairauden taudinkuva saattaa poiketa tavanomaisesta, koska ikääntynyt elimistö reagoi siihen eri tavalla nuoreen kehoon verrattuna.
- Nuoren henkilön elimistössä on paljon korjaantumiskapasiteettia. Vanha ihminen käy tavallaan elimistönsä fysiologisilla rajoilla koko ajan useassa suhteessa ja pienikin fysiologinen muutos siellä saattaa aiheuttaa suuren toiminnallisen muutoksen, Viramo sanoo.
Monet yhtäaikaiset sairaudet johtavat usein väistämättä monilääkitykseen, jota pidetään hauraiden vanhusten kohdalla ongelmallisena. Geriatri tarkastaa asiakkaan lääkelistan ja poistaa sieltä turhaksi käyneet valmisteet.
Vanhusten lääkehoitoa tutkittu vähän
Viramon mielestä vanhusten lääkehoitoon liittyvä keskustelu on painottunut liikaa lääkkeiden lukumäärään sen sijaan, että oltaisi pohdittu niiden sopivuutta ja tarkoituksenmukaisuutta. Tosi asiassa vanhojen ihmisten lääkehoito perustuu tällä hetkellä pitkälti tutkimuksiin, jotka on tehty työikäisillä ja nuorilla vanhuksilla.
- On erittäin vähän perinteisiä kontrolloituja ja satunnaistettuja kliinisiä lääkekokeita, jotka on tehty yli 75-vuotiaille henkilöille ja kuitenkin juuri tämä ikäryhmä on se, jossa lääkkeiden käyttö on usein varsin runsasta määrällisesti. Tämän alueen tutkimusta tulisikin viedä eteenpäin ja voimallisesti kehittää, jotta me todella tietäisimme, mistä lääkehoidosta vanhalla ihmisellä on hyötyä ja mistä ei, Viramo painottaa.
Koistinen on saanut elää niin pitkään, että hänen lapsensakin ovat jo eläkkeellä. Nyky Suomessa tilanne ei ole enää harvinainen. Yli 85-vuotiaita on maassamme enemmän kuin koskaan aikaisemmin, lähes 86 000 ja yli 95-vuotiaitakin lähes 4600. Yksi syy eliniän pidentymiseen on 60-luvulla alkanut elinolosuhteiden parantuminen.
Vanhustenhoidon erityisosaajia tarvitaan lisää
Vanhustenhoidon suhteen Suomi on tilanteessa, jollaista ei ole koskaan aikaisemmin koettu meillä eikä muualla Euroopassa. Suurin osa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaista koostuu nykyisin vanhoista ihmisistä ja yli 75-vuotiaiden määrä tulee vain lisääntymään seuraavien 25 vuoden aikana. Viime kesäkuussa julkaistu professori Sirkka-Liisa Kivelän laatima vanhusten hoitotyöhön liittyvä selvitys paljasti, että alan erityisosaajia ei ole koulutettu Suomessa viime vuosikymmeninä riittävästi.
- Meillä on varsinaisesti geriatrian erikoislääkäreitä arviolta noin 150 ja sitten muutamia kymmeniä geriatriaan erikoistuvia. Tällä hetkellä geriatrit ovat alueellisesti jakaantuneet Suomessa erittäin epätasaisesti. Kasvukeskuksissa, joissa väestö on yleensä nuorta, on selkeästi enemmän geriatreja kuin taas ikääntyvällä harvaanasutulla seudulla, Viramo pohtii.
Missä geriatreja sitten erityisesti tarvittaisiin?
- Olen sitä mieltä, että geriatrin keskeinen paikka meidän terveydenhoitojärjestelmässä on perusterveydenhuollon tasolla, perusterveydenhuollon muodostavien kuntien yhteenliittymien tasolla, lähellä muita vanhan ihmisen auttajatahoja kuten kotihoitoa, sosiaalipalveluja ja tämän tyyppisiä asioita.
Viramon mielestä on selvää, että nykyisellä geriatrien määrällä ei kyetä hoitamaan ikääntyvää Suomen väestöä. Asian korjaaminen ei kuitenkaan yksin riitä, vaan vanhojen ihmisten terveydenhoitoon liittyvän osaamisen tulee olla laajasti terveys- ja sosiaalialan työntekijöiden hallinnassa.
- Geriatrit edustavat tiettyä erikoisalaa ja sen lisäksi jokaisen yleislääkärin osaamiseen ja jokaisen terveyskeskuksen sairaanhoitajan osaamiseen tulee kuulua geriatrista osaamista.
Linkki sosiaali- ja terveysministeriön geriatrisen hoidon ja vanhustyön kehittämisen selvitykseen: http://www.stm.fi/Resource.phx/publishing/documents/7477/index.htx
Asiantuntija: PETTERI VIRAMO, geriatrian ylilääkäri, Oulun Diakonissalaitos.
Toimittaja: KIRSI SCHALI