Akuutin arkisto
12.9.2006
Upeaa olen keski-ikäinen!
Yli puolet ihmisistä sanoo, että on nähnyt jollakin toisella ihmisellä keski-iän kriisin, mutta vain neljännes kertoo kokeneensa sen itse. Millaisia ajatuksia keski-ikään liittyy? Asiaa lähdettiin pohtimaan neljän ikähaarukkaan mahtuvan harrastajanäyttelijän kanssa.
-Keski-iässä ollaan elämän huipulla, elikkä siihen mennessä elämä on ollut ylämäkeä, on kasvatettu lapset, rakennettu talo, suurempi talo, linna, kesämökki, vene, mitä nyt ikinä keksii, päästy huipulle, niin toivottavasti määki nyt oon keski-iässä, että se alkaa se ihana alamäki, koska ainahan alamäkeen on helpompi kulkia, kuin ylämäkeen, filosofoi teatteriporukan kuopus, 42-vuotias Vesa Pietikäinen.
Jos ylämäki tuntuu loputtomalta, niin kulkemiseen väsähtää. Elämä pyörii arjen touhujen ympärillä, usein lasten ehdoilla. Parisuhteessa syntyy ongelmia kun ei ole enää aikaa ja ymmärrystä toiselle. Vieraannutaan.
-Mulla oli ensimmäinen kriisi siinä neljänkympin kieppeillä. Elikkä sillon ei niinkään ollu tämmönen ikäkriisi vaan sillon tuli avioero, meni talo ja meni työpaikka, että se oli kova paikka ja uskon, että enää ei ehkä niin kovaa paikkaa tuu, ei näin viidenkympin allakaan, pohtii Terttu-Liisa Tokola.
Vihdoin kahdestaan?
Tyhjät nurkat, kotopesästä lentävät lapset - hetkeä odotetaan yhtä aikaa kauhulla ja innolla. On opeteltava elämään taas kahdestaan. Kriittinen paikka, josta voi yhtä hyvin alkaa uusi kuherruskuukausi kuin lopullinen irtautuminen.
-Kun lapset lähtee kotoa, niin se tuntuu haikealta, kieltämättä, jotenkin tuntuu että on tietty aika nyt eletty ja muistelee niitä kaikkia kivoja hetkiä, joita on tosi paljo. Mutta eteenpäin pitää mennä, se on elämän kiertokulku. Kyllä mun tuttavapiirissä, niin tiedän, että se on rankka vaihe elämässä kumminki, kun lapset lähtee, että sitä sitten joko löydetään toisensa uudestaan tai sitten jos on ollut kovin hankalaa siihenkin mennessä, niin sitten se napsahtaa lopullisesti, arvelee Pirkko Konu, 45, ja valottaa omia suunnitelmiaan.
-Mää ootan kaikkia mukavaa, elikkä yhteistä aikaa enemmän Karin, mun aviomiehen kanssa. Meillä on suunnitelmissa että sitten kun me joskus hyvällä päästään Lappiin kahdestaan, niin mennään vaeltamaan. Semmosta omaa aikaa enemmän ja itsekeskeisempää elämää.
Pakolliset vuosirenkaat?
Vanheneminen kuuluu asiaan, halusi sitä tai ei. Ikävuosien karttumista ei voi pysäyttää, mutta siihen voi suhtautua monella tapaa.
-Ihmisen täytyy vanheta, kaikkien täytyy vanheta. Se kuuluu ihmisen elämään, muistuttaa Heikki Joensuu ja arvelee vielä 44 vuoden iässäkin, ettei kuitenkaan ole vielä aika aikuistua.
Henkinen ikä ja oikea ikä ovatkin monen mielestä kaksi aivan eri asiaa. Ajatuksessa piilee ehkä ikivireän mielen salaisuus.
Kropan ikä kuitenkin karttuu, vaikka julistaisi itsensä ikiteiniksi. Painon kanssa saattaa tulla ongelmia, eikä terveyskään ole enää itsestäänselvyys.
-Selkävaivat esimerkiksi, niin niihin pitää tehdä enemmän töitä, että pysyy niistä voitolla, joku semmonen selkävaiva mulla on ollut varmaan 13-vuotiaasta lähtien, niin se meni vähä siinä että no, se nyt on kipeä, mutta nykyään pitää tehdä vähä töitä sen eteen, että se olisi semmonen, ettei se vaivais, elikkä treeniä, treeniä, ynnää Pietikäinen.
Fyysisissä jomotuksissa riittää tekemistä, onneksi monella keski-ikäisellä on vihdoinkin aikaa harrastaa ja kuntoilla. Itsestään huolehtiminen on saattanut unohtua vuosikymmeniksi, mutta koskaan ei ole myöhäistä ottaa vahinkoa takaisin.
-Fyysisesti olen ehkä parhaassa kunnossa, mitä koskaan. Sillehän ei voi mitään että ulkomuoto rapistuu, mutta sekin on vaan hyväksyttävä, hymyilee Tokola ja muistuttaa pintaa syvemmistä asioista.
-Esimerkiksi se että ihmisillä on aika huono itsetunto ja just se että media ruokkii sitä huonoa itsetuntoa ja kertoo että ei voi olla kaunis, ei voi olla ihastuttava, eikä haluttava nainen jos ei käy kauneusleikkauksissa ja laihduta ja jumppaa ja osta hienoja vaatteita, mutta se ei oo totta - kauneus tulee sieltä sisältä päin.
toimittaja: ANU-MAIJA KÄRJÄ