Akuutin arkisto
14.3.2006
Dementiapotilaan hoito viivästyy
Kun läheinen sairastuu dementiaan, mullistuu koko perheen arki. Potilaan saaminen hoitoon mahdollisimman pian olisi tärkeää, sillä oikealla hoidolla ja lääkityksellä voidaan hidastaa taudin kulkua merkittävästi.
Nopea diagnosointi ja hoito takaisivat myös sairastuneelle elämänlaatua ja itsenäisyyttä pidemmäksi aikaa. Hoitamaton potilas on myös rahassa mitattuna yhteiskunnalle kaikkein kallein. Kuitenkin vain pieni osa dementiatapauksista pääsee hoidon piiriin taudin alkuvaiheessa.
Jouni Koli sairastaa altzheimerin tautia, joka on yleisin dementiaa aiheuttava sairaus. Hän asuu suurimmaksi osaksi kotona, ja hoitokodissa noin viikon verran kuukaudessa. Vaimo Taina Pitkänen-Koli on aktiivisesti mukana politiikassa, joten Jounin kotijaksoillakin tarvitaan perheen ulkopuolisia hoitajia.
- Olen joskus sanonut, että olen kuin yksityisyrittäjä, joka organisoi näitä hoitoja. Maksan ja toimin työnantajana toiselle, maksan kaikki työnantajamaksut, toimin talonmiehenä täällä ja kaikkea tämmöistä, kuvailee kaupunginvaltuutettu Taina Pitkänen-Koli.
Kun Taina Pitkänen-Koli huomasi ensimmäiset merkit miehensä sairaudesta, hän ryhtyi heti toimeen. Pitkänen-Koli ei kuitenkaan lähtenyt hakemaan apua terveyskeskuksesta, vaan meni yksityiselle lääkärille, jonka tunsi ja tiesi päteväksi.
- En halunnut jäädä moniksi kuukausiksi odottelemaan, että mistä tässä on kysymys. Jos on näin vakavasta asiasta kysymys, pitäisi mahdollisimman nopeasti päästä saamaan oikea lääkitys, Pitkänen-Koli perustelee.
Pitkät jonot tutkimuksiin
Läheskään kaikilla ei ole varaa eikä mahdollisuutta yksityisiin palveluihin. Terveyskeskuksissa puolestaan alzheimer- ja dementiapotilaille ei välttämättä ole tarjolla nopeaa tietä tutkimuksiin.
- Tiedetään, että meillä on hyvin pitkät jonot esimerkiksi neurologisiin tutkimuksiin joillakin paikkakunnilla ja ne ovat kohtuuttoman pitkät. Saattaa mennä puoli vuotta jopa vuosi, ennen kuin potilas pääsee tutkimuksiin, kertoo neurologian professori Hilkka Soininen Kuopion yliopistosta.
Kuitenkin nopea pääsy tutkimuksiin olisi tärkeää, jotta potilas saisi oikean lääkityksen heti. Jo puolen vuoden viivästys hoidossa voi johtaa siihen, että potilaan kunto heikkenee merkittävästi.
- Tutkimusten valossa tiedetään, että jos hoitoa viivästytetään puoli vuotta, ei potilaan taso saavuta koskaan sen potilaan tasoa joka sai jo diagnosointihetkellä tai puoli vuotta aiemmin lääkitystä, Soininen kertoo.
Varhaisella diagnoosilla koko yhteiskunta säästäisi merkittäviä summia rahaa. Silti arviolta vain yksi kymmenestä sairastuneesta saa hoitoa heti alkuvaiheessa.
- Jotkut viisaat ovat sanoneetkin että kallein potilas on diagnostisoimaton ja hoitamaton potilas, toiseksi kallein on diagnostisoitu mutta hoitamaton potilas ja kaikkein edullisemmaksi tulee sitten jos potilas pääsee diagnostiikan piiriin ja sitä myötä hoidon piiriin, Soininen selventää.
Hoidon viivästymiseen useita syitä
Hoitoon pääsyn hitauteen löytyy useita syitä. Omaisten voi olla vaikea ymmärtää ja havaita oireita, minkä vuoksi tauti ehtii edetä. Lääkäreiden koulutus ja kokemus vaihtelevat, minkä vuoksi kaikkia oireita ei osata havaita tai ottaa vakavasti. Myös lääkäripula lyö kapuloita rattaisiin.
- Viime vuosina on ollut hyvin selkeästi esillä, että meillä ei esimerkiksi perusterveydenhuollossa ole ollut riittävästi lääkäreitä. Tämä on saattanut vaikuttaa siihen, että juuri nämä potilaat, jotka eivät itse voi puoliaan pitää, jäävät toissijaiseen asemaan, Soininen sanoo.
Taina Pitkänen-Kolin mukaan omaisia helpottaisi, jos jokaisesta kunnasta löytyisi yksi yksikkö, josta saisi keskitetysti kaiken tarpeellisen tiedon heti. Lisäksi tarvittaisiin uusia päätöksiä siitä, mihin rahaa yhteiskunnassa suunnataan.
- Kunnallisen päätöksenteon ongelma kuitenkin on, että se on tavattoman hidasta, tosi hidasta - vaikka asian vakavuus ymmärrettäisiinkin, Pitkänen-Koli kertoo.
Kysymys on ennen kaikkea potilaan elämänlaadusta. Ajoissa aloitetun hoidon ansiosta sairastunut pärjää kotona kauemmin.
Tukea ja lisätietoa alzheimerin taudista: http://www.alzheimer.fi/
Asiantuntija: HILKKA SOININEN, professori, Kuopion Yliopisto
Toimittaja: SUSANNA EKFORS