Akuutin arkisto
19.9.2006
Sydämen vajaatoiminta tulee hiipien
Sydämen vajaatoiminta eli sydämen pumppaustoiminnan alentuminen tulee salakavalasti hiipien ja siitä aiheutuvat oireet laitetaan helposti korkean iän ja heikentyneen yleiskunnon syyksi.
Kyseessä on kuitenkin vakava sairaus, joka on yksi merkittävimmistä kuolinsyistä länsimaissa. Sitä sairastaa yli sata tuhatta suomalaista ja se yleistyy nopeasti vanhimmissa ikäluokissa.
Sydämen vajaatoiminta on yleensä jonkun toisen sairauden aiheuttama. Oulun yliopiston kardiologian professorin Heikki Huikurin mukaan syynä taudin puhkeamiseen on tavallisesti verenpainetauti, sepelvaltimotauti tai erilaiset sydämen läppäviat. Niillä voidaan selittää noin 80-90 % sairaudesta.
- Vaikeassa vajaatoiminnassa ennuste eli odotettavissa oleva elinikä on usein lyhyempi kuin monissa syöpätapauksissa. Aika monella potilaalla on riski kuolla joko äkillisesti tai sitten pikku hiljaa sydämen voiman pettämiseen, Huikuri sanoo.
TAUSTALLA YLEENSÄ TOINEN SYDÄNSAIRAUS
Lähes puolet sydämen vajaatoiminta -potilaista ovat yli 80-vuotiaita, mutta aina sairaus ei katso ikää: oululaisella Leena Paakkosella se todettiin hieman alle 50-vuotiaana. Hänelle sairauden paljastuminen tuli yllätyksenä. Paakkonen kiidätettiin ambulanssilla teho-osastolle viime tammikuun alussa vaikean hengenahdistuksen vuoksi. Oireet olivat vaivanneet jo jonkin aikaa.
- Olin aloittanut kahdeksan ja puoli viikkoa aikaisemmin uudessa työpaikassa, missä tein erittäin raskasta nopeatempoista siivoustyötä. Jo ennen joulua aloin tuntea voimakkaita tuntemuksia. Usein oli huono olo ja tuntui, että happi ei riitä ja jouduin vetämään moneen kertaan syvään henkeä. Myös sydän muljahteli epämääräisesti ja välillä pelkäsin menettäväni kokonaan tajuntani.
Paakkonen oli epäillyt, että oireet johtuvat raskaasta työstä, jollaista hän ei ollut aikaisemmin tehnyt. Sairaalassa hänellä todettiin kuitenkin dilatoiva kardiomyopatia eli vasenta kammioita laajentava sydänsairaus, joka oli aiheuttanut sydämen vajaatoiminnan. Hänen sydämensä ei siis jaksanut pumpata riittävästi verta elimistöön. Tämän seurauksena Paakkosen keuhkot olivat kertyneet täyteen nestettä ja hän oli ollut vaarassa tukehtua.
- Minulla on todettu sepelvaltimotauti -90-luvun alkupuolella ja vuonna 1994 oli vastaavanlainen tilanne, että jouduin teholle. Silloin sydämeen tehtiin varjoainekuvaus, jossa todettiin, että kaksi suonta oli tukossa. Saman vuoden toukokuussa tehtiin sitten neljän suonen ohitusleikkaus.
TIEDOTTAMISESSA PARANTAMISEN VARAA
Paakkonen ei muista, että hänelle olisi koskaan kerrottu riskistä sairastua sydämen vajaatoimintaan, vaikka sepelvaltimotaudin toteamisesta oli kulunut jo vuosia.
- Jos olisi ollut tietoutta, niin olisin voinut hakeutua hoitoon jo aikaisemmin. Olisin pystynyt itse tunnistamaan nämä oireet, Paakkonen ihmettelee.
Huikurin mukaan Suomessa on puhuttu viimeisen kymmenen vuoden aikana aika paljon sepelvaltimotaudin vaaratekijöistä ja ihmiset tietävät hyvin, mikä heidän kolesteroliarvonsa tulee olla ja tunnistavat myös verenpaineongelmat. Sydämen vajaatoiminnasta on kuitenkin puhuttu varsin vähän yleisissä tiedotusvälineissä. Monet potilaat eivät tiedä, mistä siinä on kysymys ja minkälaisia oireita se aiheuttaa. Huikuri näkee tässä myös koulutuksellisen ongelman: yleislääkäreitä pitäisi kouluttaa enemmän sydämen vajaatoiminnasta.
OIREIDEN TUNNISTAMINEN TÄRKEÄÄ
- Kaikkein tavallisin oire on hengenahdistus, joka ilmenee myöhemmin myös levossa. Toinen tärkeä oire on väsymys, ei jaksa ja lihasvoimat heikkenevät, Huikuri painottaa.
Tietyt sydämen vajaatoiminnan oireet vaihtelevat riippuen siitä, kummassa sydämen puoliskossa sairaus ilmenee. Oikean puolen oireisiin kuuluvat turvotukset etenkin nilkoissa ja säärissä ja vasemman puolen oireisiin taas keuhkoihin kertyvä neste, joka aiheuttaa yskää.
Vajaatoiminnan diagnostiikassa Huikuri pitää tärkeimpänä sydämen ultraäänitutkimusta, jolla päästään käytännössä lähes aina oikeaan diagnoosiin. Sairauden ennuste on hänen mukaansa parantunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.
TEHOKKAAT LAITEHOIDOT SUOMESSA HARVINAISIA
- Tavallisimpia lääkkeitä ovat niin sanotut beetasalpaajat, joita käytetään rutiininomaisesti vajaatoiminnan hoidossa, kun ne reilu kymmenen vuotta sitten olivat tavallaan kiellettyjä. Nykyisin ymmärretään että ne parantavat ennustetta vajaatoimintapotilailla. Sitten on ACE:n estäjät, jotka ovat tulleet -90-luvulla. Myös perinteiset nesteenpoistolääkkeet ovat kolmas tavallisin lääkeaine.
2000-luvulla sairauden hoidon avuksi ovat tulleet uudet laitteet, vajaatoimintatahdistimet. Ne ovat Huikurin mukaan osalla potilaista erittäin hyödyllisiä, pidentävät odotettavissa olevaa elinaikaa ja voivat merkittävästi vähentää oireita.
- Näitä tahdistimia käytetään meillä aivan liian vähän. Potilaita ei lähetetä tahdistinhoitoihin eivätkä yleislääkärit tunne tätä uutta hoitoa. Siinä on meillä vielä paljon tekemistä, Huikuri toteaa.
Paakkonen on tällä hetkellä tyytyväinen omaan lääkitykseensä. Se on parantanut hänen sydämensä toimintaa. Myös elämäntavoilla on suuri merkitys sydämen vajaatoiminnan hoidossa. Paakkonen pyrkii syömään terveellisesti ja välttämään liiallista suolan käyttöä, joka kerää nestettä. Myös kohtuullinen liikunta, pyöräily ja sauvakävely sekä säännöllinen elämänrytmi auttavat jaksamaan.
- Stressin välttäminen on yksi tosi hyvä keino. Vaikka monena päivänä on ikäviä asioita, niin yritän löytää jotain positiivistakin, mikä taas antaa itselle henkistä voimavaraa, Paakkonen sanoo.
Asiantuntija: HEIKKI HUIKURI, kardiologian professori, Oulun yliopistollinen sairaala.
Toimittaja: KIRSI SCHALI