Akuutin arkisto
26.9.2006
Lääkehoidon kokonaisarviointipalvelusta apua vanhusten lääkehoitoketjun solmuihin
79-vuotias Esteri Asikainen tarvitsee viisi erilaista lääkepilleriä aamulla, kaksi iltapäivällä ja vielä kaksi unilääkettä ennen nukkumaanmenoa.
- Olin melkein 65 vuotta ennen kuin tarvitsin minkäänlaisia lääkkeitä. Niitä on alkanut olla sen jälkeen, kun minulle tuli aivoveritulppa, Asikainen kertoo.
Monilääkitys on hyvin tavallista yli 75-vuotiailla, koska tuossa iässä ihmisellä on yleensä useita pitkäaikaissairauksia, jotka vaativat jatkuvaa hoitoa. Päivittäin otettavien lääkkeiden lukumäärän kasvaminen tuo kuitenkin mukanaan monet ongelmat, jotka uhkaavat vanhan ihmisen lääkehoidon onnistumista.
Asikaisen lääkkeistä huolehtii yksityinen kotipalvelu, joka tuo ne kahdeksi viikoksi kerrallaan. Kotisairaanhoitaja jakaa pillerit valmiiksi dosetteihin, joista Asikainen saa otettua ne itse. Hän on ollut käytäntöön tyytyväinen, koska ei pääse heikentyneen liikuntakyvyn ja huonon näön vuoksi enää yksin apteekkiin. Muuta apua hän ei vielä tarvitse kotipalvelun kautta. Jokaisen vanhuksen kohdalla lääkehoito ei valitettavasti toimi yhtä hyvin. Tämä kävi ilmi opinnäytetyössä, joka tehtiin Kuopion yliopiston sosiaalifarmasian laitoksella.
- Kenelläkään ei näytä olevan kokonaisvastuuta vanhusten lääkityksestä, vaan siellä on monta eri toimijaa, jotka hoitavat samaa asiaa ja tämä aiheuttaa sekaannuksia. Tieto ei välity, lääkärit vaihtuvat ja vanhuksen lääkehoidon kokonaistilanne ei siten ole kenenkään hallinnassa, Kuopion yliopiston sosiaalifarmasian laitoksen professori Riitta Ahonen kertoo.
Eri tahot toimivat toisistaan tietämättä
Kotona asuvan vanhuksen luona vierailevat yleensä kotipalvelun työntekijät, lähi- ja perushoitajat, jotka auttavat päivittäisasioiden hoitamisessa. Siellä käy silloin tällöin myös kotisairaanhoitaja tai terveydenhoitaja. Lisäksi omaiset haluavat usein vaikuttaa vanhuksen asioihin.
- Reseptejä uusivat kaikki nämä tahot ja ne voivat olla eri lääkäreiden kirjoittamia, mutta niissä voi olla esimerkiksi täsmälleen samaa lääkeainetta, jolloin syntyy näitä päällekkäislääkityksiä, Ahonen sanoo.
Hän kritisoi myös sitä, että monissa kunnissa kotisairaanhoidon lääkärin tehtäviä hoitavat sijaiset.
- Toki siellä on määrättynä kotisairaanhoidon vastaava lääkäri, mutta niissä viroissa pysyminen on heikkoa ja lääkärit vaihtuvat usein. Pahimmassa tapauksessa palvelut ostetaan joltakin keikkalääkäriltä, jolloin kukaan ei ota vastuuta potilaan lääkityksestä, Ahonen ihmettelee.
Opinnäytetyöhön liittyvissä haastatteluissa paljastui myös, että lääkehoidon käytännön toteuttaminen jätettiin kotipalvelussa usein perushoitajien ja lähihoitajien harteille, vaikka heillä ei ole riittävää koulutusta lääkitysasioihin. Ahosen mukaan monet heistä kertoivat hoitavansa lääkkeisiin liittyvät rutiinit mahdollisimman nopeasti pois päiväjärjestyksestä, koska koko asia pelotti heitä.
- Jos lääkehoidon toteuttaminen on kotipalvelun vastuulla, niin tässä tulee myös resurssiongelmia eli kiire, ei ole aikaa. Meillä oli esimerkkipotilaita, joiden kohdalla kävi ilmi, että aamulääkkeen otto viivästyi, koska ateriapalvelut olivat niin myöhässä, että vanhus sai ensimmäisen ateriansa vasta kello 14 iltapäivällä, Ahonen kertoo.
Uusi palvelu panostaa lääkehoidon laatuun
Monilääkitykseen liittyvien ongelmien on arvioitu aiheuttavan lähes puolet iäkkäiden sairaalahoidoista. Niiden vähentämiseksi apteekit ovat nyt ottamassa käyttöön uutta kokonaisarviointipalvelua, jonka esikuva on saatu Australiasta.
Se toteutetaan yhteistyössä lääkärin, potilaan ja farmasian ammattilaisen kanssa, jolta vaaditaan alan tutkinnon lisäksi täydennyskoulutuskokonaisuus lääkehoidon kokonaisarvioinnista. Palvelun keskeisenä tavoitteena on lääkkeiden laadukas käyttö.
- Siinä käydään läpi potilaan lääkitys ja siihen liittyvät mahdolliset päällekkäisyydet. Sen lisäksi vieraillaan potilaan kotona ja katsotaan, mitä muita asioita lääkitykseen liittyy, miten ruokailu on järjestetty, onko vanhuksen elämäntavoissa asioita, jotka voivat vaikuttaa lääkitykseen. Siellä voi olla monta sekoittavaa tekijää kuten luontaistuotteiden ja itsehoitolääkkeiden käyttöä. Vanhuksilla voi olla myös muistiongelmia ja he saattavat omin päin lääkitä itseään reseptilääkkeillä, Ahonen kuvailee.
Lääkkeiden kokonaisarvioinnin suorittaa siihen pätevöitynyt farmaseutti tai proviisori, joka antaa vanhusta hoitavalle lääkärille oman suosituksensa siitä, miten lääkitystä tulisi muuttaa, jos siihen on tarvetta. Tämän jälkeen lääkäri ja asiakas käyvät yhdessä toimenpideohjelman läpi ja sitoutuvat noudattamaan sitä.
Australiassa järjestelmän on laskettu tuoneen 10 %:n säästöt lääkeongelmista aiheutuviin kuluihin. Todellisia säästöjä on vaikea arvioida, koska palvelu parantaa myös hoidon tasoa. Sen keskittäminen nimenomaan apteekkeihin on varsin luontevaa.
- Siellä on lääkkeisiin liittyvää osaamista ja siellä on mahdollista pitää potilaan kaikki lääkitystiedot, myös itsehoitolääkityksiä koskevat, jos potilas käyttää samaa apteekkia tai jos meillä on sähköinen järjestelmä, josta nähdään potilaan kokonaislääkitys, Ahonen toteaa.
Hoitoon sitoutuminen ja seuranta tärkeää
Meillä Suomessa ensimmäiset lääkehoidon kokonaisarviointiin erityispätevyyden saaneet proviisorit ja farmaseutit valmistuivat viime keväänä Kuopion yliopistosta. Vastaavanlaiset koulutukset ovat käynnistyneet tänä syksynä myös Helsingissä ja Oulussa. Apteekit ryhtyvät tarjoamaan uutta palvelua sitä mukaa kuin siihen pätevöityneitä alan ammattilaisia valmistuu.
Suurimpana haasteena lääkehoidon kokonaisarviointipalvelun onnistumisessa Ahonen näkee yhteistyön toimivuuden farmaseutin, lääkärin sekä asiakkaan välillä. Ongelmia voi tulla myös asiaan sitoutumisessa.
- Kokonaisarvioinnin jälkeen pitäisi myös säännöllisesti tarkistaa, onko hoito-ohjelma toteutettu kuten aiottiin ja tietysti seurata, onko siitä ollut hyötyä, Ahonen sanoo.
Australiassa palvelun maksaa pääosin valtio, Suomessa kustannuskysymyksiä ei ole vielä ratkaistu. Apteekit tulevat ottamaan siitä joka tapauksessa korvauksen. Meillä kokonaisarviointia tullaan tarjoamaan erityisesti niille, joiden lääkityksessä esiintyy ongelmia.
Ahosen mukaan uuden palvelun lisäksi tarvittaisiin nykyistä enemmän säännöllisiä lääkelistan tarkistuksia, jotka voitaisiin tehdä tavallisen apteekkikäynnin yhteydessä sillä edellytyksellä, että asiakkaan kaikki lääkitystiedot ovat käytettävissä. Tämän tulisi olla kaikille ilmaista kuten lääkehoidon seurannankin, johon riittävät kysymykset, onko lääke auttanut vai onko siitä aiheutunut ongelmia. Mikäli haittavaikutuksia on ollut, niihin tulisi etsiä myös ratkaisuja.
Asiantuntija: RIITTA AHONEN, professori, sosiaalifarmasian laitos, Kuopion yliopisto
Toimittaja: KIRSI SCHALI