Akuutin arkisto
26.9.2006
Itsepetos voi olla myös hyvästä
Ihminen voi pettää itseään uskomaan hyvin monenlaisia asioita. Merikapteeni voi kiintyä vanhaan laivaansa niin, ettei näe sen kuluneen merikelvottomaksi. Rakastunut tulkitsee vastapuolen hymyn todisteeksi tunteen molemminpuolisuudesta.
Vakavasti sairas uskoo paranevansa, vaikka lääkärit ja testitulokset todistavat toista. Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan itsepetos voi olla myös tarpeellista ja hyvää.
Itsepetos on arkipäiväistä
Itsepetos on huonossa huudossa, mutta se voi myös olla onnelliseksi tekevä asia, joka vahvistaa itsetuntoa. Ihminen tuskin olisi säilynyt lajina, jos ei hallitsisi itsepetoksen taitoa, arvioi käytännöllisen filosofian alalta väitellyt Liisa Lampi.
- Itsepetos on hyvin arkipäiväinen ilmiö ja se koskee meitä kaikkia ihmisiä. Me kaikki petämme itseämme joissain asioissa, tärkeissä ja vähemmän tärkeissä. Itsepetoksen juuret ulottuvat aivan ihmisen historian alkuhämäriin asti. Mutta miten ihminen voi saada itsensä uskomaan jotain, mitä ei pidä totena?
- Itsepetos syntyy siitä tilanteesta, että ihminen haluaa uskoa johonkin uskomukseen, joka on valheellinen, hän haluaa uskoa, että se on totta. Ihminen haluaa jotain, koska siitä on hänelle etua, mutta todisteet kuitenkin haittaavat tätä koska se totuus onkin toisenlainen, Lampi määrittelee.
Inhimillinen itsepetos
Eikä Liisa Lampi ole väitteineen yksin. Turun yliopiston käytännöllisen filosofian dosentti, filosofian tohtori Juha Räikkä tarkastelee Itsepetoksen filosofia -teoksessaan itsepetosta psykologisena, sosiaalisena ja filosofisena ilmiönä sekä ihmisen elämään väistämättä kuuluvana ominaisuutena.
Molempien mielestä itsepetoksessa on kysymys ihmisen taipumuksesta tulkita tietyissä tilanteissa virheellisesti todellisuutta halujensa ja toiveidensa mukaisesti, vääristellä totuutta ja lopulta uskoa unelmaansa.
- Henkilö siis keskustelee ja vakuuttaa itsensä ja harhauttaa itsensä uskomaan, että hän on esimerkiksi kaunis, vaikka hän ei ole kovin viehättävä, ja erittäin sulava, vaikka hän on erittäin kömpelö, tai että hän ei valehtele, vaikka hän valehtelee jatkuvasti, Lampi sanoo.
Saako maailmasta kuvitella mieleisensä?
Mutta saako maailmasta kuvitella mieleisensä? Vai pitääkö ihmisen elää todellisuudessa? Räikän teoksessa itsepetoksen moraalisuutta tarkastellaan arvioimalla toiminnan seurauksia.
Yksilön kohdalla itsepetos voi parhaimmillaan tuoda kokijalleen lohtua, turvaa ja itsevarmuutta, ilman että se vahingoittaa ketään.
- Itsepetos on hyödyllistä ja hyvää silloin kun se ei tuota harmia itselle eikä muille ihmisille. Kun se on ihmisen sisäinen tietoisuuden tila. Eli kun ihminen itsestään tai muista ihmisistä tai elämäntilanteestaan positiivisesti ja toimii sen mukaan tai sen puolesta, niin silloin elämä on onnellisempaa, Lampi sanoo.
Itsepetos voi pahimmillaan tuhota
Itsepetosta pidetään yleensä kielteisenä ilmiönä ja monet itsepetostapaukset ovat moraalisesti tuomittavia.
- Tyypillinen esimerkki on että vaikka parisuhteessa tai perheessä toinen puolisoista on väkivaltainen ja koko perhe salaa sen, ja se ei ole toivottavaa, että koko perhe on sillä tavalla itsepetoksellinen tai että perheessä isä tai äiti käyttää alkoholia ja kukaan ei myönnä, että näin tapahtuu, vaikka siitä on pahoja seurauksia.
Tällaiset itsepetokset vahingoittavat sekä yksilöä itseään että hänen läheisiään. Pahimmillaan kollektiiviseksi kasvanut itsepetos voi tarkoittaa vahvaa joukkotunnetta, jonka voimin rakennetaan ja myös tuhotaan yhteiskuntia.
- Esimerkiksi Saksassa ennen toista maailmansotaa kansallissosialistit saivat vallan ja saivat ihmiset uskomaan, että ainoastaan arjalainen rotu on hyvä ja että muut on tuhottava. Tällaisen itsepetoksen seuraukset ovat todella järkyttävät ja traagiset.
Hyvää itsepetosta
Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan itsepetos on tarpeellista ja hyvää silloin, kun se tuottaa ihmiselle iloa ja elämänmyönteisyyttä eikä aiheuta kärsimystä tai vahinkoa itselle tai muille.
- Kun ihminen uskoo hyviä asioita itsestään huonojen sijaan, niin hän voi uskoa, että hän on hyvä ihminen perheessään, ihmissuhteissaan, rakkaussuhteessaan, työssään ja harrastuksissaan, ja se lisää ihmisen elämän onnellisuutta arkipäivässä, Lampi toteaa.
Yksi esimerkki positiivisesta itsepetoksesta on se, kun ihminen on hyvin vakavasti sairas ja uskoo paranemisen mahdollisuuteen, vaikka kaikki lääketieteellinen todistusaineisto sanoisikin päinvastaista. Tällaisella itsepetoksella voi olla myönteisiä vaikutuksia.
- Ihmisen itsepetosta ei pidä paljastaa, koska sillä voi olla hyvin traagiset seuraukset, jos sellaisen huomaa. Se on aivan turhaa, ihmisen täytyy saada pitää omat vitaaliset valheensa, Liisa Lampi muistuttaa.
Kauppamatkustajan kuolema
Lampi on tutkinut itsepetoksen muotoja klassikkodraamoissa ja sanoo, että niiden itsepetostapaukset ovat kuin elävästä elämästä.
Arthur Millerin Kauppamatkustajan kuolema -näytelmän päähenkilö Willy Loman elää väärien unelmien varassa. Hän kietoo itsensä ja perheensä itsepetosten vyyhtiin tavoitelleessaan menestystä amerikkalaisen myytin mukaisesti.
- Hän ajattelee olevansa hyvä kaupparatsu, mitä hän ei ole. Hän ajattelee, että hän on hyvä naistenmies, mitä hän ei ole. Hän käyttää kepulikonsteja eli pääsee jonon ohi myymään tavaroitaan antamalla nailonsukkia naisille. Hän ajattelee myös, että hän on hyvä perheenisä ja haluaa kasvattaa poikansa menestykseen onnistumatta siinä kuitenkaan.
- Se on tarina siitä, miten päähenkilö menettää uskonsa siihen, että voisi menestyä amerikkalaisessa liike-elämässä tai että yleensä amerikkalainen unelma voisi olla mahdollista.
Kauppamatkustajan pojista toinen, Biff, vakuuttaa isien kahleiden olevan mahdollista murtaa. Alkuun pääsee jo sillä, että on rehellinen - edes itselleen.
Asiantuntija: LIISA LAMPI, valtiotieteiden tohtori, Helsingin yliopisto
Toimittaja: TIIA VÄRE