Akuutin arkisto
31.1.2006
Onko viina liian halpaa?
Maaliskuussa 2004 Suomessa tehtiin historiaa: alkoholin verotusta kevennettiin oikein reilusti. Perinteisesti alkoholin verotus on ollut kovaa, sillä korkea hinta on tehokas tapa pitää juominen edes jotenkuten hallinnassa. Ja ainakin siitä saa verotuloa, joilla voi - jos niin halutaan - paikata juomisen kustannuksia.
EU:n myötä tämänkaltaiset rajoitteet pitää kuitenkin jättää pois laskuista. Jos puolen tunnin matkan päästä saa samalla rahalla moninkertaisen määrän viinaa Suomeen verrattuna, ei vaadi suurta päättelykykyä arvata, mistä kuluttajat juomansa hakevat.
Jotain oli siis tehtävä. Viinan hintaa laskettiin keskimäärin reilut kolmekymmentä prosenttia. Tarkoitus oli pelastaa edes osa veromarkoista Suomeen. Arvostelijoiden mukaan päätös oli historiallinen myös muista syistä: heidän mukaansa alennuksen vaikutukset kansanterveydelle ovat olleet ennennäkemättömät.
Vaikea välttämätön päätös
- Ensinnäkin voi sanoa, että tämä ei ollut mikään menestystarina, sen me tiesimme alun alkaen. Kaikki ne vaihtoehdot mitä oli olemassa, näyttivät vain huonoilta. Mitään hyvää vaihtoehtoa ei ole ollutkaan, eli huonoista oli valittava vähiten huono.
- Me katsoimme, että jos me emme tee yhtään mitään meidän alkoholiverotuksellemme, niin tilanne johtaa siihen, että lisääntynyt alkoholin kulutus ostetaan halvan hintatason maasta eli lähinnä Virosta. Niinpä laskimme, kuinka paljon meidän on alennettava kotimaista alkoholiverotusta, jotta tämä lisääntynyt kulutus ohjautuisi tänne Suomen markkinoille, selvittää veronalennusta toteuttamassa ollut hallitusneuvos Irmeli Virtaranta valtiovarainministeriöstä.
Laskelmien mukaan alennusten tuli olla merkittäviä. Oluen hintaa päätettiin laskea viitisentoista prosenttia ja väkevien hinta laski yli kolmekymmentä prosenttia. Veroja siis piti laskea, mutta kuinka paljon? Muun muassa sosiaali- ja terveysalan järjestöjen mukaan hinta putosi vaarallisen alas.
- Kun päätetään jotain, niin eihän se aina ole niin, että kaikki tai ei mitään. Aika usein pitää käyttää järkeä ja määrällisyyttä niissä päätöksissä ja tässä ei ihan sitä tehty, kritisoi Kansanterveyslaitoksen erikoistutkija Peter Eriksson.
- Tässä mentiin niin kuin "all the way" heti. Sinänsä se oli ihan mielenkiintoinen kokeilu Suomen historiassa, mutta valitettavasti siihen sitten x määrä ihmisiä kuoli ehkä turhaan. Ja nämä kuolemat ovat vain jäävuoren huippu, sen takana on paljon sellaista kärsimystä, jota ei aina voi mitata niin helposti.
Päätöksen jälkeen alkoholikuolemat ovat lisääntyneet rajusti. Kaikkiaan viinan takia kuolee melkein kahdeksan suomalaista joka päivä. Joka kolmas keski-iässä kuollut mies menehtyi alkoholiin. Jäävuoren huipun alapuoli taas näkyy vaikkapa sairaaloiden ensiapupoleilla, joissa humalaisia on yhä enemmän. Kännisiä saatiin kärrätä myös putkaan ennätysmäärä. Viimeisimpien tilastojen mukaan me suomalaiset tulemme ryyppäämisellämme aiheuttaneeksi sellaiset viiden miljardin euron kustannukset vuodessa.
Humala on huono bisnes
Alkoholiveron alennuksen masinoi silloinen valtiovarainministeri Antti Kalliomäki. Hän ei kuitenkaan halunnut kommentoida vanhoja juttuja. Myös nykyinen valtiovarainministeri Eero Heinäluoma kieltäytyi haastattelusta. Selvittely jää virkamiehille.
Valtiovarainministeriössä laskettiin, että viinan juonti lisääntyy joka tapauksessa, joten viisainta on ohjata nekin eurot valtion taskuun. Kovin hyvä bisnes ei suomalaisten juominen kuitenkaan ole.
Jo veronalennuksen vuotena valtion alkoholitulot laskivat kolme ja puolisataa miljoonaa euroa. Näin siitäkin huolimatta, että erilaisia viinaksia ostettiin melkein 28 miljoonaa litraa enemmän. Se on yli 2 700 000 litraa puhdasta alkoholia. Viinaa kuluu ennätystahtia, haitat kasvavat ja tulot vähenevät. Se on hankala yhtälö.
- Täytyy muistaa, että terveyskustannukset ylittävät ne mahdolliset tulonmenenetykset, mitä ennakoitiin. Kyllä nämä kustannukset täytyy ajatella kokonaispakettina ja terveyskustannukset on meidän kaikkien suurin sellainen kustannus mitä me maksetaan verojen muodossa valtiolle. Eli kyllä tämä meille kaikille maksoi, Eriksson muistuttaa.
- Suomalaiset eivät vielä tajua sitä, miten paljon he maksavat omasta kukkarostaan verojen muodossa. Tosin ei ole varmaa, että valtio antaisi ne takaisin sitten jos yhtäkkiä säästettäisiin, mutta periaatteessa me maksetaan kuitenkin aika huima summa tästä kaikki.
- Vähän kyllä ihmettelen valtiovarainministeriötä. Tietysti se on heille helppoa, nehän työntävät ne haittakustannukset sitten toiselle ministeriölle, kyllä tämä on minusta vähän yksinkertaista ajattelutapaa, Eriksson moittii.
Lisääntyneet terveyshaitat eivät tulleet yllätyksenä. Tutkijat varoittelivat asiasta jo etukäteen. Myös valtiovarainministeriössä tiedettiin, että haittoja tulisi.
- Nämä terveys- ja sosiaalipuolen vaikutukset ovat suuria, mutta ne myöskin ennustettiin että niitä tulee kovin paljon. Se tieto mitä minulla tällä hetkellä on, niin suurin piirtein vastaisi näitä ennusteita, Virtaranta kertoo.
- Täysin toinen asia sitten on, halutaanko näitten vaikutusten olevan näinkin suuria, mutta se on sitten jo toinen ajatusharkinta.
Vaikutusten yläraja ei ainakaan ministeritasolla ole tullut vielä vastaan. Kalliomäki on jo ehtinyt kehottaa pitämään verot entisellään jatkossakin. Heinäluoma taas haluaa vielä odottaa lisätietoa veronalennuksen vaikutuksista. Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen mukaan nyt on kuitenkin odotettu jo tarpeeksi. Erikssonin mukaan kyse on enemmän ajan peluusta kuin siitä, että jokin olisi vielä epäselvää.
- Me tiedetään mitä tapahtuu. On turha sanoa, että odotellaan ja odotellaan, koska kyllä hekin tietävät. Mutta toiveajatteluhan on ihan kivaa, elää sen varassa…
Osa laskusta eläkeläisille
Jos halvan viinan haitoissa ei olekaan mitään uutta, saattaa yllätyksenä tulla se, kuinka veronalennuksen aiheuttamaa aukkoa on paikattu. Alkoholitulot on nimittäin sidottu kuluttajahintaindeksiin. Kun tuloja on vähemmän myös indeksistä riippuvaiset etuudet, kuten eläkkeet laskevat. Osan viina-alesta ovat siis maksaneet eläkeläiset.
- Teoriassa ja jossain määrin käytännössäkin tämä pitää paikkansa, koska alkoholin osuus kuluttajahintaindeksissä on jonkinmoinen, ja kun kuluttajahintaindeksi ei noussut samassa suhteessa kuin mitä se olisi muutoin noussut, niin silloin sellaiset etuudet, jotka on sidottu kuluttajahintaindeksiin, niin niillä saattoi olla vaikutusta, Virtaranta myöntää.
Eriksson pitää eläkeläisten tulonmenetystä alkoholialennuksen takia törkeänä yksityiskohtana.
- Elinkustannusindeksi laski ja eläkeläisten palkka laski. Minun mielestä tämä on itse asiassa ihan sikamainen juttu että eläkkeet ovat kytkeytyneet siihen. Sen voisi valtionhallinto muuttaa mitä nopeiten. Ja kyllä tämä oli tiedossa ministeriössä mutta sitä ei tietysti julkisuudessa tuotu esille, Eriksson sanoo.
Mitä asialle sitten pitäisi tehdä? Veroa ei voine nostaa entiselleen, mutta nykyinenkin tilanne on huono. Tutkijan ehdotus on selkeä: nostetaan veroa maltillisesti, kymmenellä prosentilla. Eri asia on, kuka poliitikko uskaltaa nostaa viinan hintaa.
- Kyllähän poliitikot ovat riippuvaisia äänestäjistä ja yleisestä mielipiteestä. Ja on helppo ymmärtää, että kun pieni osa ihmisiä aiheuttaa ikäviä asioita, niin suuri enemmistö ei haluaisi kärsiä heidän takiansa. Joku voi ajatella, että ne ovat vain alkoholisteja, että annetaan asian vain olla. Mutta siinä kärsii moni muukin ja ihmisiä hekin ovat, Eriksson huomauttaa.
Virtaranta on samoilla linjoilla. Päätös on poliitikkojen, ei tutkijan sen enempää kuin virkamiehenkään.
- Nyt voimme tietysti sanoa, että me emme hyväksy sitä määrää haitallisia vaikutuksia, joita tämä alennus on saanut aikaan, ja silloin meidän täytyy miettiä löytyykö sellaista ratkaisua, jossa kulutusta voidaan alentaa, koska ainoastaan kulutusta alentamalla me voimme vähentää haittoja. Se taas on täysin poliittinen kysymys, koska sitten on oikea ajankohta tehdä jotain, ja kuinka paljon halutaan esimerkiksi korottaa veroa. Se on poliittinen ratkaisu.
Asiantuntijat:
IRMELI VIRTARANTA, hallitusneuvos, valtiovarainministeriö
PETER ERIKSSON, erikoistutkija, alkoholintutkimusyksikkö, Kansanterveyslaitos
Toimittaja: MIKKO PENTTILÄ