Akuutin Arkisto
25.9.2007
Lääkärikuva kirjallisuudessa
"Jo lapsena isä salli minun olla mukana vastaanotoillaan. Hän näytti minulle työvälineitään, veitsiään ja lääkeastioitaan, kertoen, miten niitä käytettiin. Hänen tutkiessaan potilaita, sain seisoa vieressä ja ojentaa hänelle vettä astiassa, siteitä, öljyjä ja viiniä. Äitini ei naisten tapaan sietänyt nähdä haavoja tai paiseita, eikä koskaan voinut ymmärtää lapsekasta mielenkiintoani sairauksiin. Lapsi ei ymmärrä kipuja ja sairautta ennen kuin on ne itse kokenut. Paiseen puhkaiseminen oli minusta jännittävä toimitus ja ylpeillen kerroin muille pojille kaikesta, mitä olin nähnyt herättääkseni heidän kunnioituksensa. Aina uuden potilaan saapuessa, seurasin tarkkaavasti isäni tutkimusta ja hänen kysymyksiään, kunnes isäni lopulta sanoi: sairaus on parannettavissa tai otan tapauksen käsiteltäväkseni." (Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen)
Sinuhe egyptiläinen - Mika Waltarin vuonna 1945 ilmestynyt menestysromaani - on maailmalla tunnetuin suomalainen kaunokirjallinen teos. Se on myös tunnettu lääkärikuvaus, jossa käsitellään lääketieteen kehityksen varhaista vaihetta eli muinaisen Egyptin lääketiedettä.
– Päähenkilö Sinuhe on teoksessa näköalapaikalla ja saa tuntumaa koko sen ajan Egyptin ja myös muidenkin valtakuntien yhteiskunnallisista hierarkioista. Se on Mika Waltarin tietoinen valinta, jotta teos pystyisi tarjoamaan lukijalle eräänlaisen läpileikkauksen muinaisen Egyptin ja sen 3000 vuotta sitten olleen maailman rakenteista, dosentti Kari Sallamaa Oulun yliopistosta kertoo.
LÄÄKÄRI SINUHE
Kirjallisuudessa lääkäri edustaa usein oman aikansa tieteen uusinta kehitystä. Lääkärin hahmoa voidaan sen vuoksi pitää eräänlaisena tunnushahmona. Realismin aikana 1800-luvulla lääkäri oli järjen ja edistyksen edustaja, kun romantiikan aikana lääkärikin oli romantikko. Entäpä millainen lääkäri oli Sinuhe?
– Lääkärin ammatti näkyy Sinuhen koko asennoitumisessaan elämään. Hän toteaa useaan kertaan, ettei mikään valta tai maine voi sokaista häntä hänen katsoessaan ihmistä. Hän tietää, että faaraokin on vain kuolevainen ihminen, joka voi sairastua samalla tavalla kuin kuka tahansa köyhin aasinajaja. Tässä mielessä Sinuhe voi ikään kuin katsoa ihmistä paljon syvemmälle, Sallamaa pohtii.
"Menestyin hyvin, koska en kadehtinut ketään enkä kilpaillut kenenkään kanssa, vaan jaoin auliisti lahjoja muille ja otin vastaan potilaita, joita muut eivät tahtoneet parantaa. Ja paransin myös joskus köyhiä, oppiakseni heidän vaivoistaan." (Ote Radioteatterin kuunnelmasta Sinuhe egyptiläinen, Elämän talo)
Sinuhen ammatillinen asenne lääkärin työhön näkyy Sallamaa mielestä myös siinä, että matkustaessaan eri maissa ja saapuessaan uuteen kaupunkiin, Sinuhe ottaa kontaktia sikäläisiin kollegoihinsa. - Hän haluaa tutustua heidän lääketieteeseensä, koska häntä kiinnostaa paitsi lääketiede, myös uudet parannuskeinot. Hän vaihtaa hyvin avoimesti omaa asiantuntemustaan, ja tällä tavalla hänen lääketieteellinen pätevyytensä kasvaa.
TŠEHOVIN TOHTORIT
Maailmankirjallisuudesta löytyy Sinuhen lisäksi useita tunnettuja lääkärihahmoja. Venäläisen kirjailijan Anton Tšehovin neljästä suuresta näytelmästä kolmessa esiintyy lääkärihahmo: Dorn Lokissa, Astrov Vanja-enossa ja sotilaslääkäri Tsebutykin Kolmessa sisaressa.
– Anton Tšehov oli itse lääkäri, ja sikäli on ymmärrettävää, että hän käytti lääkäriä tietynlaisena tunnushahmona teoksissaan. Tšehov toteaa kirjeenvaihdossaan, että koska hän on itse lääkäri, hänen on kirjoitettava lääkärinsä uskottaviksi ja ilman asiavirheitä.
"Kun on varhaisesta aamusta myöhään iltaan aina liikkeellä, levosta ei tietoa ja öisinkin ainaisessa pelossa, etteivät vaan raahaisi sairaan luo. Eikös siinä vanhene? Ja elämä on muutenkin typerää. Ympärillä vaan eriskummallisia, puolihassuja ihmisiä ja kun elää heidän joukossaan pari vuotta, alkaa itsekin vähitellen huomaamattaan tulla samanlaiseksi…" (Anton Tšehov: Vanja-eno -näytelmä)
– Tšehovin teoksien lääkärihahmoista juuri Vanja-enon Astrov on merkittävä, koska hän ei ole novellissa pelkästään sivuhenkilö, joka vain toteaa jonkun kuolleeksi, kuten vaikkapa Dorn Lokin lopussa. Astrov filosofoi nimenomaan lääkärintyön ja toisaalta niiden kurjien olosuhteiden välistä ristiriitaa, joista hän kärsii koko ajan. Hän ymmärtää, että voi lääkärinä tehdä kovin vähän kaiken sen sairauden ja kurjuuden keskellä, missä hän siinä maalaiselämän idiotismissa elää, Sallamaa toteaa.
JÄRJEN EDUSTAJA
Suomalaisessa kirjallisuudessa Minna Canth tuo esiin realismin ajan lääkärin vuonna 1886 ilmestyneessä novellissaan Köyhää kansaa.
"Sitten läksivät tohtori ja pastori yhdessä pois. "Eikö toivoa?", kysyi pastori, kun olivat portilla. "Ei", vastasi tohtori lyhyeen. Astuivat rinnan katuvierustaan, heillä oli sama tie. Vähän ajan kuluttua lausui taas pastori: "Enpä ole hiljan nähnyt noin suurta surkeutta." "On sitä maailmassa paljonkin." "Niin, niin on, sairautta ja tautia, kurjuutta kaikenmoista, ja pahinta on, ettei voida sitä auttaa." "Voitaisiin ehkä, jos tahdottaisiin." "Millä lailla?, selittäkääpä tohtori." "Rikkaus pois ja köyhyys, kaikille työtä ja ruokaa, siinä ensimmäinen ehto." "Helppo sanoa, entä sitten?" "Terveydenhoito parempi, huonot ja parantumattomat sairaat nopealla tavalla, ilman tuskaa hengiltä pois." "Herra varjele, johan tuossa viimeisessä ainakin menisitte Jumalan sallimuksia muuttamaan." "Ei siinä enemmän, kuin muussakaan, missä ihminen luonnon herraksi pyrkii." (Minna Canth: Köyhää kansaa)
Teoksen tohtori tuo järjen edustajana esille eutanasia-ajatuksen. Parantumattomasti sairaat voidaan hänen mielestään päästää kärsimästä pois. Dosentti Sallamaan mukaan lääkäri edustaa juuri tyypilliseen realismin tapaan järkeä, valistusta ja uusia aatteita, kun taas pastori edustaa tavallaan voimattomuutta sairauden ja kurjuuden keskellä.
– Asetelma on Minna Canthilta hyvin tarkoituksellinen ja provokatiivinen. Canth haluaa selkeästi tuoda esiin, että sairauksille ja kurjuudelle voidaan tehdä jotakin, jos halutaan, eikä vaan tyytyä siihen, miten asiat ovat aina olleet, Sallamaa painottaa.
"Minä etsin elämän totuutta. Jos ja kun köyhyys vaivaa, minä kirjoitan siitä." (Minna Canth)
ENTÄPÄ NYKYÄÄN?
Nykykirjallisuudessa lääkärit kuvataan naturalistisemmin kuin ennen. Heihin ei enää liity samanlaista gloriaa ja hohtoa kuin aiemmin.
– Lääkäreistä on tavallaan tullut myös eräänlaisia
viihdeteollisuuden hahmoja sekä televisiossa että viihdelehdistössä
ilmestyvien sairaalasarjojen myötä. Niissä lääkärit
eivät tavallaan tee omaa työtään - tai kyllä he sitäkin
tekevät - mutta pääasiallisena mielenkiinnon kohteena ovat heidän
suhteensa toisiin lääkäreihin, sairaanhoitajiin ja ulkomaailmaan.
Eli sarjoissa lääkärit ja sairaala ovat vain kehyksiä, jonka
piirissä voidaan tuottaa saippuaoopperaa, Kari Sallamaa toteaa.
Sitaatit:
Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen, 1945
Ote Radioteatterin kuunnelmasta Sinuhe egyptiläinen, Elämän talo,
osa 6/22. Ohjaaja Antti Halonen, 1982
Ote Anton Tšehovin kirjoittamasta näytelmästä Vanja-eno.
Ohjaaja Mauno Hyvönen, 1981
Minna Canth: Köyhää kansaa, 1886
Asiantuntija: KARI SALLAMAA, dosentti, Oulun yliopisto
Toimittaja: TITTA LAHTINEN