Akuutin Arkisto
9.1.2007
Äitien psykodraamaryhmästä voimavaroja ihmissuhteisiin
Haukiputaalainen kolmen pienen lapsen äiti Tiina Rahko pitää itseään etuoikeutettuna, sillä hän on saanut osallistua ilmaiseen psykodraamaryhmään jo kahteen otteeseen.
– Nyt kun on selvinnyt, että tällaista ryhmää ei ole missään muualla, olen suunnattoman kiitollinen siitä, että tämä sattui minun tielleni, Rahko hymyilee.
Haukiputaalla käynnistyi vuonna 2001 Kumppanuuskoti-hanke, jonka tavoitteena oli tukea lapsiperheiden arkea. Pienten lasten äideille haluttiin tarjota palvelua, joka olisi heille ilmaista. Tavanomaisten perhekahvilatapaamisten sijaan perustettiin naisten psykodraamaryhmä, jonka istunnoissa tutkitaan omaa sisäistä maailmaa, omia rooleja ja ihmissuhteita näytelmän keinoin.
Idea lähti liikkeelle Teija Veikkolalta, jota pyydettiin palvelun tuottajaksi. Hän on lasten neurologiseen kuntoutukseen erikoistunut fysioterapeutti sekä toiminnallisen ryhmätyön ohjaaja, joka toimii yksityisyrittäjänä.
– Itse olin silloin opiskellut psykodraaman perusopinnot ja minulla oli valtava innostus menetelmää kohtaan. Olin myös saanut olla itse ryhmän jäsenenä, joten olin nähnyt, mikä vaikuttavuus ryhmällä on.
Arjen ilot ja surut näyttämölle
Veikkola tietää, että erilaiset perhekahvilat ovat omalla tavallaan tärkeitä kohtaamispaikkoja kotiäitien arjessa. Haukiputaalla haluttiin kuitenkin lähteä tutkimaan äitiyteen ja naiseuteen liittyviä asioita pintaa syvemmältä. Psykodraamailloissa tavallisia teemoja ovat esimerkiksi, mitä uusia asioita äitiys tuo tullessaan, miten jaksaa arkea pienten lasten kanssa, miten pyörittää kotia ja kohdata parisuhteessa miestä.
–Äitiryhmä on henkisen kasvun ryhmä ja omassa ohjaajuudessani huolehdin tietoisesti siitä, että me toimimme tasolla, joka jollain tavalla palvelee arkea ja voimaannuttaa sitä. Ilman muuta tutkimme siihen liittyviä ongelmia, mutta syvään terapeuttiseen työskentelyyn en pyri ohjaamaan, Veikkola sanoo.
Psykodraamaa voidaan käyttää menetelmänä paitsi terapiassa myös kasvuryhmissä, kasvatuksessa ja koulutuksessa. Työskentely tapahtuu kuitenkin aina ammattilaisen ohjauksessa. Veikkola on opiskellut alaa jo yhdeksän vuotta.
– Me aina tulemme yhteen ja on kuulumiskierros, mitä kuuluu, mitä mielessä liikkuu ja mitä viikon aikana on tapahtunut? Sen jälkeen alkaa virittäytyminen esitystä varten, mutta sekin tapahtuu usein jo kuulumiskierroksen aikana.
Alkujuttelusta nousee usein asioita, jotka liikkuvat naisten mielessä ja joita he haluaisivat käsitellä illan aikana. Tämän jälkeen ohjaaja alkaa kysellä, kuka voisi olla päähenkilönä ja lähteä tuottamaan näyttämölle omaa kokemustaan. Muita ryhmän jäseniä kutsutaan esitykseen apuhenkilöiksi.
Roolityöskentely avaa silmät omaan sisimpään
– Psykodraamassa tutkitaan spontaanisti ja luovasti elämän todellisia asioita. Ne voivat olla menneitä asioita, tulevia asioita, sen hetkisiä asioita, mutta kaikki tunteet ja ajatukset, mitä päähenkilö tuottaa näyttämölle, ovat kuitenkin totta hänelle itselleen, Veikkola painottaa.
Keskeisin tekniikka psykodraamatyöskentelyssä on Veikkolan mukaan roolinvaihto. Sen kautta päähenkilö voi tutkia sitä, miten toinen henkilö toimisi samassa tilanteessa. Myös peilitekniikan käyttö on tavallista. Siinä päähenkilö tulee itse näyttömän ulkopuolelle katsomaan, kun toiset tuottavat draamaa hänen kokemuksestaan.
Rahko tuntee saaneensa psykodraamatyöskentelystä valtavasti voimia jaksaa arkea perheen kanssa. Sen kautta hän on löytänyt työkaluja itsensä ymmärtämiseen ja hyväksymiseen.
– Tehdessään draamaa alkaa tajuta, miksi tietyt asiat ovat menneet kuten ovat menneet ja miksi itse on käyttäytynyt kuten on käyttäytynyt, Rahko miettii.
Perustana luottamus
Haukiputaalla sama psykodraamaryhmä kokoontuu kerran viikossa vähintään puolen vuoden ajan eikä siihen voi tulla mukaan kesken kauden. Tämä mahdollistaa sen, että ryhmäläisten kesken voidaan rakentaa luottamus. Tärkeä periaate on, että illoissa käsiteltyjä asioita ei kerrota eteenpäin. Yhteen ryhmään otetaan 4–8 naista, jotka eivät tunne toisiaan entuudestaan, koska ystävyys- tai sukulaisuussuhteet voisivat rajoittaa työskentelyä.
Psykodraamaistunto päätetään aina jakamiseen, jossa esityksen aikana nousseet ajatukset ja tunteet puretaan. Sen tarkoituksena ei ole antaa päähenkilölle ohjeita tai neuvoja asioiden korjaamiseen, vaan jokainen ryhmäläinen kertoo, minkälaisia muistoja hänelle itselleen tuli esityksen aikana mieleen omien elämänkokemustensa kautta.
– On hyvin auttavaa huomata, ettei olekaan asiansa kanssa yksin, vaan muut ovat tehneet työtä aivan samankaltaisten asioitten kanssa, Veikkola sanoo.
Ennaltaehkäisevää perhetyötä
Kumppanuuskoti-hanke on jo päättynyt, mutta toimintaa on jatkettu uusien taustavoimien turvin. Tällä hetkellä äitien psykodraamaryhmää tukee Haukiputaan seurakunta, Haukiputaan Kumppanuus-yhdistys sekä Mannerheimin Lastensuojeluliitto.
– Meillä toimii Suomessa paljon itse maksavia psykodraamaryhmiä ja menetelmää käytetään terapiassa mm. Kelan tuottamana, mutta tällä tavalla eri sektoreitten järjestämänä osallistujille ilmaisena palveluna en tiedä tätä missään muualla olevan, Veikkola sanoo.
Vuosien varrella ryhmiin on osallistunut 80-100 naista, joilta kerätty palaute on ollut hyvin myönteistä. Veikkola uskoo toiminnan parantaneen perheiden jaksamista ja myös ehkäisseen ennalta äitien uupumista sekä erilaisten kriisien syntymistä. Rahko yhtyy hänen ajatuksiinsa.
– Tämä olisi todella hyvä satsaus paljon isommallekin joukolle äitejä kuin me muutamat täällä Haukiputaalla, jotka olemme päässeet tästä nauttimaan, Rahko vakuuttaa.
Toimittaja: KIRSI SCHALI